maanantai 23. maaliskuuta 2015

Äitiys on helppoa?!

Kuinkas monen mielestä tämä väite pitää paikkaansa?

Sain idean ehkä tämän päivän tekemisistäni. Aamulla heräsin puoli 9 aikaan kun Evelyn höpötteli sängyssään. Mä tsekkasin kännykästä facebookin ja sähköpostin, niinkuin yleensä aamuisin teenkin. Evelyn oli sillä välin nukahtanut takaisin ja noustiinkin ylös sitten kello: 09.30. 

Hain Evelynin sängystä, puin päälleni, jonka jälkeen mentiin vaihtamaan neidin vaippaa ja etsimään hänelle sopivia vaatteita täksi päiväksi. Kiukku iski siinä vaiheessa kun vaippa piti vaihtaa. Noh siitä kuitenkin selvittiin. Seuraavaksi mentiinkin aamupalalle. Evelyn tykkää syödä itse aamupalansa ja mun on tosiaankin turha yrittää tätä omatahtoista neitiä auttaa. Siinä vaiheessa kun alan neidille pistämään joko leipää tai puuroa suuhun tulee todellinen stoppi syömiselle "ei ei ja vielä kerran ei". Niimpä mä päätin aloittaa meidän lääkekaapin siivoamisen, joka oli pitänyt jo monta päivää tehdä.

Aleksi tuli lounaalle kotiin ja Evelyn söi leipää kiltisti omassa syöttötuolissaan. Evelyn kun oli syönyt niin mä aloin pistämään pyykkejä koneeseen, jotta saadaan taas puhtaita vaatteita lisää. Noh tottakai multa lensi pyykkipulveri paketti väärin päin lattialle ja sitten olikin jo imurointi edessä. Imuroin sitten vähän joka paikasta hiki hatussa tytön leikkiessä olohuoneessa. Imuroinnin jälkeen aloin haistamaan joka paikassa sitä pulverin hajua ja oli pakko alkaa luuttuamaan ja tuulettamaan kämppää :D (Raskauden iloja, kaikki haisee kaksinkertaisena nenään). 

Evelyn alkoi väsymään ja nyt hän on omassa pinniksessään päiväunilla, tosin höpöttelee tuolla vielä jotakin. Eiköhän hän kohta sinne nukahda. Itse tulin kirjoittamaan blogitekstiä vielä ennenkuin menen tekemään neidille ruuan ja lähdetään ulkoilemaan jos sää vain sallii.

Nyt itse aiheeseen elikkä siihen kuinka helppoa kotiäitiys itseasissa on?

Voin suoraan sanoa toivovani välillä olevani jo töissä tai koulussa. Tosin siihen on vielä aikaa, koska toinen lapsikin on tulossa. Kaipaisin välillä vaihtelua kotihommiin, mutta mä silti rakastan olla Evelynin kanssa kotona. Saan leikkiä tytön kanssa, ulkoilla ja pitää meidän kotia siistinä :) 



Olen tiennyt jo pitkään haluavani olla äiti! Joskus kysyttäessä mun elämän tarkoitusta vastaus on ollut helppo. Mun elämän tarkoitus on saada ihana perhe. Mä olen onnistunut siinä hyvin. Mulla on ihana mies ja ihana lapsi. Olemme saamassa toisen lapsen, joka on meidän koko perheelle jo nyt aivan järjettömän rakas. Se on mun elämän tarkoitus!



Mietittekö te koskaan mitään näinkin syvällisiä asioita? Mä mietin aika useastikkin kun olen yksin hiljaisuudessa.

Vaikka äitiys onkin helppoa ainakin minulle, niin kyllä niitä vaikeita hetkiäkin tulee varmasti joka ikiselle äidille ja isälle. Lasten kiukku päivät, kun itse ei vaan kertakaikkisesti jaksaisi ja on väsynyt kuin mikä, se, että lapsi sairastaa paljon tai vaikka vähän vähemmänkin. Se asia ottaa itselle jo niin koville, että ihan sydämeen asti sattuu. Isä käy töissä (tai vaihtoehtoisesti toisin päin) ja äiti on kipeänä kotona ja hoitaa lasta, sekin tekee vaikeaa varmasti monellekkin. Onneksi meillä kuitenkin on auttavia käsiä, mutta kaikilla niitä ei välttämättä ole. Ei se äitiys loppu peleissä ole mitään helppoa, vaikka se siltä tuntuukin. Ei synnytyslaitoksella opeteta sulle kuinka hoidat lapsen kun olet itse kipeä tai miten kukakin hoitaa oman lapsensa kiukuttelun. Siihen on vain käytettävä omaa maalaisjärkeä. 

Jotkut äidit voivat palaa loppuun niinkuin isätkin. Äideille apua tarjotaan neuvolassa jne, mutta milloin iseiltä kysytään kuinka he voivat? Parisuhteessa varmasti puhutaan asioista, mutta ei sekään aina riitä. En yleistä, mutta miehet ovat ehkä hieman tuppisuisempia kuin naiset ja eivät he halua aiheuttaa lisää huolta kenellekkään kertomalla omia murheitaan. Mä kuulun aikalailla myös tähän kastiin, vaikka nainen olenkin. Välillä kovan paikan tullessa saatan itkeä tihrustaa yksin kuinka mua pelottaa se ja se asia, mutta en mä siitä aina Aleksille puhu. En halua aiheuttaa huolta enempää kenelleekkään.

Onneksi meillä kuitenkin kaikki asiat ovat hyvin. En kuitenkaan osaa vastata suoraan väitteeseen onko helppoa olla äiti/kotiäiti? Kyllä se mun mielestä osittain on helppoa, mutta välillä tulee niitä vaikeitakin aikoja.



Ps. Tsekatkaa myös http://pienenpojanhaaveet.blogspot.fi/?m=1 jossa tänään ollu aiheena tämä isän auttaminen, josta minäkin mainitsen kirjoituksessani.              
                                                         <3- Riikka

4 kommenttia:

  1. Äitiys ei aina tosiaan ole mitään helppoa. Aina täytyy olla saatavilla ja ongelmiin valmiina vastaukset. Mutta paljon on hetkiä jotka palkitsee ja saa sen tunteen että on hyvä äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Silti nautin hetkistä täysin milloin Evelyn tulee ja turvautuu muhun!

      Poista
  2. Ei kyllä aina ole helppoa, ja varsinkin itelläni on nyt ollu raskausaikana välillä vähän vaikeetakin tämä äitiys tuon uhmataaperon kanssa kun tekisi mieli itekkin vetästä itkupotkuraivarit :D Maailman parasta tää silti on vaikka välillä on vaikeita hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon :D Varmasti vaikeampaa odottaa lasta jos toinen on vielä uhmaiässä ja vauva vatsassa.. Meillä kanssa esiuhmataan paljon ja välillä kyllä tekisi mieli hakata omaa päätäni lattiian ja itkeä :D

      Poista