tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kesälomareissun alku :)

Tulinpa äkkiä päivittämään, että me lähdettiin eilen Aleksin ja pikku neidin kanssa kesäloma matkustamaan, joten blogi saattaa pysyä nyt ainakin tämän viikon hiljaisempana.

Kuvia aion ottaa matkalta jonkin verran ja tulenkin sitten taas tänne teille niitä näyttämään kun päästään kotio :)

Naantalin muumimaailma on nyt kierretty, mutta siitä myöhemmin oma postauksensa.

Ihanaa kesälomaa kaikille ja koittakaahan rentoutua! Me koitetaan myös :)


                               ♡ -Riikka      

perjantai 26. kesäkuuta 2015

VAROITUS, kuvattomasta ja aika pitkästä postauksesta.

Huh huh, kylläpäs tänään on ollut taas päivä. Evelyn heräsi jo ennen kahdeksaa (joka  siis on meille ennen kuulumatonta) ja mä kävin sitten vielä hetkeksi hakemassa tytön viereeni makoilemaan. Kun päästiin ylös, alettiinkin tekemään aamujutut ja suunnattiin bussiin ja kaupungille. Kaupungille oikeastaan lähdin ihan vain sen takia, että saan meille uudet hammasharjat, Evelynille vaippoja, tutteja ja pesuainetta :D Tuteille kun kävi vähän hassusti mun keittäessä niitä vahingossa puoli tuntia kattilassa :D

Samalla nähtiin neidin kanssa mun sisko ja Julia ja mentiinkin käymään kahvilla ennenkuin Lauralla oli hammaslääkäri, niin ja mullakin taas vaihteeksi. Hampilääkäreiden jälkeen lähdettiin leikkauttamaan Julian hiuksia erääseen kampaamoon, jossa meidän kaveri on töissä. Evelyn nukahtikin kun saunalyhty matkalla. 

Kampaamosta kun päästiin pois niin jäätiin oikeastaan vaan jumittamaan mun äidin pihalle ja juteltiinkin siinä ainakin tunti. Odoteltiin Even kanssa milloin Aleksi soittaa, että meidän auto on tullut huollosta ja, että hän hakisi meidät kotiin.

Siinä kuitenkin sitä aikaa sitten vierähti ja ajattelin mennä Evelynin kanssa siksi aikaa puistoilemaan. Aleksi tulikin sitten sinne ja siellä vietettiin aikaa reippasti yli kaksi tuntia. Puistossa oli taas kaikkea mielenkiintoista. Eve kiipeili liukumäkeen ja laski mäkea, keinui ja löysi jopa kavereita joiden kanssa uskaltautui mennä leikkimään hiekkalaatikolle hiekkaleluilla :) Tuolla puistossa tullaan kyllä käymään useamminkin, jotenkin sinne ei ole koskaan tultu eksyttyä vaikka puisto oli mitä mahtavin.

Kotiin kun päästiin niin oli pakko laittaa neiti samantien suihkun alle, koska kädet, vaatteet ja nassu oli siinä kunnossa, että kyllä vaan huomasi tytön leikkineen hiekkalaatikolla : D Ei me sitten vieläkään jaksettu jäädä kotiin vaan lähdettiinkin Nurmijärvelle parin ystävän ja heidän perheensä luokse. Evelyn sai väsytettyä itsensä kyllä niin tappiin, että ei kauan mennyt kun tyttö nukahti kotiin tullessamme.

Huomenna Aleksi lähtee kaverilleen viettämään iltaa ja sieltä jonnekkin päin humputtelemaan kun me tytöt lähdetään Nurmijärvelle viettämään päivää Janeten luokse. Evelyn pääsee taas leikkimään poikien kanssa ja onkin toivottavasti taas illalla valmista kauraa nukkumaan.

Sellainen oli meidän päivä tänään!

                                                               <3- Riikka

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Rakkaus omia/omaa lasta kohtaan.

Mä olen useasti miettinyt kuinka paljon sitä omaa lastaan voikaan rakastaa? Se tunne on ihan mahdoton. Rakkaus lasta kohtaa yleisesti (ainakin minulla) alkoi siinä vaiheessa, kun saimme päättää niinkin hienon asian pidämmekö lapsen vai emme. Toisilla ihmisillä rakkaus vauvaa kohtaan alkaa silloin, kun he tuntevat ensimmäiset potkut masussa. Toisilla silloin kun he saavat oman vauvan syliin. Toisilla vasta vähän myöhemmin kun sisäistää asian, että lapsihan tosiaan on minun ja toisilla ikävä kyllä syystä tai toisesta sitä tunnetta ei tule.

Mulla Evelyniä odottaessa rakkaus alkoi lasta kohtaan siitä hetkestä kun me Aleksin kanssa päätimme, että pidämme Evelynin. Alussa koko asia oli hieman shokki, koska mulle tosiaan oltiin sanottu ihan raskauteen erikoistuvalla lääkärillä, että mun on hankala saada lapsia. Kuitenkin tiesin, että mä olin aina halunnut lapsia siksipä asia ehkä ottikin vähän koville. 

Muistan edelleen sen päivän kun mulla oli ollut jo pitkään huono olo ja luulin sen johtuvan silloisesta antibiootti kuurista, joka oli loppunut juuri pari päivää sitten. Juttelin asiasta Aleksille ja Aleksi sanoi mulle, että "meidän on mentävä ostamaan raskaustesti". Sanoin Aleksille jotakin tähän tyyliin, että "en mä ole raskaana, se ei ole mahdollista ja ei mennä ostamaan testiä turhaan". Aleksi sai sitten lopulta mun pään käännettyä kun pahoinvointi vain jatkui ja jatkui. 

Lähdettiin hakemaan mulle raskaustestiä ja mä menin suorinta päätä vessaan kertaamaan ohjeet miten testi tehdään. Aleksi meni siksi aikaa mun silloisen oman kotini makuuhuoneeseen. Sain testin tehtyä ja odotin tulosta aika paniikissa. Kun aika oli mennyt uskalsin vasta katsoa mitä testi näyttää. Kaksi viivaa, mä tosiaan olin raskaana. Huusin Aleksille äkkiä, että tulee katsomaan ja samaan aikaan itkin ja tärisin pelosta. En tiedä ajattelinko sitten, että mitä Aleksi siihen sanoo vai oliko se suurimmaksi osaksi vain pieni shokki lääkärin sanojen jälkeen. 

Oltiin Aleksin kanssa kumpikin aika paniikissa ja aloimme punnita eri vaihtoehtoja. Pidetäänkö me lapsi vai ei??. Tästä kohdasta jätänkin ikävimmät asiat pois ja hyppään kohtaan mistä tultiin sairaalasta, sen jälkeen kun oltiin käyty katsomassa onko siellä mun masussa tosiaan pikkuinen ihme. No niinhän siinä kävi, että siellä se kasvoi kovaa vauhtia ja me todellakin päätimme pitää lapsen, Se oli ollut jo pitkään mun toiveena ja Aleksille siitä jo kerkesin ennen sitä raskaana olemisen tietoa vähän puhuakkin. Aleksi lupasi miettiä asiaa. 

En kuitenkaan painostanut Aleksia mihinkään. Siinä vaiheessa mä siis olin jo raskaana tietämättäni siitä :D. 

Nyt kun Evelyn on meidän matkassa jo puolitoista vuotta kulkenut, mä olen oikeasti maailman onnellisin meidän päätöksestä. Olisin varmasti ollut itselleni katkera koko lopun elämääni jos oltaisiin päätetty toisin. Jos joku puntaroi samojen asioiden kanssa niin mä kyllä sanon, että se oma lapsi on maailman tärkein ja rakkain asia maailmassa ja sitä ihanempaa asiaa ei voi tapahtua. Tilanteitahan tosiaan on monenlaisia, mutta kyllä mä silti itse olen sitä mieltä, että ei se nuoruus siitä pilalle mene kun saa lapsen. Vaikka lapsi onkin todella sitova, niin ihan varmasti ihmiset joilla on edes jonkinlainen tukiverkoto saa lapsen hoitoon silloin tällöin jos mieli tekee jonnekkin lähteä nollaamaan päätä.

Nyt meille on jo tulossa toinen ihana pikkuinen ja tämän kohdalla ei kyllä tosiaan enään tarvinnut miettiä pidetäänkö me vauva vai ei. Ensimmäisen lapsen kanssa on kokenut niin ihania hetkiä, että toinen vaihtoehdoista ei olisi tullut kuuloonkaan. 

Tälläistä postausta tällä kertaa täältä :) 








                                                                     <3 -Riikka

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Rv 31+0.

Sikiön paino: 1600 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 26.5 cm
Sikiön koko pituus: 36 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 28 viikkoa vanha. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Sikiön aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja sikiö säätelee itse lämpötilaansa!
Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä.
Sikiö liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Se potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut sikiöt alkavat nyt kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa". 
Kopioitu vau.fi -sivustolta.


Taas pyörähti uusi viikko käyntiin, tänään ollaan siis jo viikolla 31+0. Nyt on ihan oikeasti laskettuun aikaan jäljellä enään 10 viikkoa. En voi muuta taas sanoa kun vain, että aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja jännitys kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.

Olen saannut jo useasti ahdistettua itseäni, koska meillä tosiaan on muutto 15 päivä heinäkuuta ja kaikki on vielä ihan kesken. Vauvalla tosin on jo melkeimpä kaikki tarvittava, mitä nyt joitakin pikkujuttuja puuttuu ja se yksi todella suuri hankinta nimittäin ne tuplarattaat. Mun pitäisi saada pikaisesti myyntiin nuo meidän Emmaljungan yhdistelmävaunut. Jos jollain on tarvetta niin ilmoitelkaa ihmeessä! Kuvia jne saa kyllä ja kokeilemaan saa tulla :D. Muutoin vaunut lähtevätkin myyntiin jonnekkin palstalle :)

Mä olen huomannut, että mulle on taas tullut kamala touhuamisen tarve. Haluaisin koko ajan olla siivoamassa tätä kämppää tai jotakin muuta. Olen myös huomannut tällä alkavalla viikolla ja viime viikolla kuinka herkillä olen taas ollut. Kaikki asiat itkettää vaikka ne olisivat ihan pieniäkin. Positiivisuutta yritän löytää joka asiasta, mutta tällä hetkellä kun Evelyn on ollut kipeä ja mä olen joutunut ravaamaan hammaslääkärissä ihan jatkuvasti (joka jatkuu edelleen) multa alkaa jo toivo loppua. Noh jos tämä tästä viimeistään sitten kun vauva pääsee maailmaan.

Turvotusta mulle ei oikeastaan vieläkään ole tullut. Alaselkä on alkanut hieman reistailemaan, jos olen kamalasti touhunnut päivän aikana. Muuten täällä sitten onkin kaikki oikein hyvin, vauva potkii kunnolla ja isoja potkuja. Suurin ongelma tällä hetkellä ovat vain nämä mun hampaat.

Kyllä kai tästä raskaudesta kannattaa nyt vielä nauttia kun sitä on jäljellä. Mä tiedän, että kaksi lasta meille on se oikea luku ja jos nyt sattuisi vielä se kolmas joskus HUOM joskus tulemaan niin siihen kyllä saa luvan vierähtää useampi vuosi! Nyt vain odotellaan tätä pikkuista ipanaa täältä syntyväksi kun sen aika on :)

Masu kuvaa viikolta 31+0:



                             <3 - Riikka

torstai 18. kesäkuuta 2015

Kipeyttä ja hammaslääkäriä..

Voe voe, meidän juhannus meni kyllä aivan pilalle. Aamusta kun herätin neidin ylös kymmenen aikaan, helotti neidin posket punaisena ja otsa kuumana. Mitattiin sitten kuume ja niinhän siinä kävi, että neidillä 37.7 astetta kuumetta. Yskää eikä nuhaa tytöllä ole mitä nyt välillä vähän aivastelee. Oisikohan kyse hampaista sitten?


Noh ei siinä. Sen jälkeen mulla alkoi sattumaan hampaaseen. Menin hammaslääkäriin ja siellä sitten porattiin hammas, koska se oli päässyt tulehtumaan. Kipu on aivan järkyttävä tällä hetkellä kun hammasta on rassattu ja minä raukka koitan pärjätä panadolilla, josta ei ole mitään apua. 

Toivotaan, että on vain rassauksen jälkeen kipeä. Jos huomenna olisi jo parempi. Aika inhottavaa nimittäin lähteä Helsinkiin hammas päivystykseen jos ei kipu hellitä.

Mulla alkaa jo toivo mennä näiden mun hampaiden kanssa. Saan jatkuvasti ravata hammaslääkärissä tämän raskauden aikana. Tulehduksia löytyy sieltä sun täältä hampaista. Sama oli kun odotin Evelyniä. Toivotaan, että oikea hammas on nyt korjattu ja huomena mun olis helpompi olla.

Eveä hoidan täällä nyt ja tyttö onkin aika poikki koko ajan. Katsellaan piirrettyjä ja juodaan nesteitä hyvin. Ruoka ei oikein meinaa maistua neidille, mutta kyllä me ollaan tomaatteja, hedelmäsosetta ja leipää hieman saatu alas. 

Tänään koitetaankin laittaa Evelyn aikaisin nukkumaan, jos hänkin vaikka alkaisi tuosta parantumaan.

Mitäs suunnitelmia teillä on juhannukseksi? 

Hyvää juhannusta kaikille, viettäkää te edes kiva jussi vaikka tuolla sataakin aika ilkeästi vettä :)

                               ♡ -Riikka

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ultraääni 30+3.

Tänään mulla oli heti aamusta kello 9.00 sairaalalla ultraääni, joka oli kontrollikäynti edelliseen osastolla olooni.

Pääsin sisään hieman yli yhdeksän. Ekaksi juteltiin lääkärin kanssa siitä ovatko mun vaivat jo helpottaneet. Lääkäri epäili mun kylki kivun johtuvan siitä, että kohtu painoi niin pahasti virtsarakkoon ja sai sillä kivut aikaiseksi. Tiedä sitten siitä..

Seuraavaksi pääsinkin tutkimuspöydälle, jossa ensin katsottiin kohdunkaulan tilanne ja sitten kurkittiin neitiä ultralla vatsan päältä.

Kaikki oli hyvin vauvalla ja myös minulla. Paikat olivat hieman pehmentyneet, mutta kohdunkaulaa oli jäljellä vielä 3 cm niinkuin aikaisemminkin.

Se kaikkein tärkein mitä sain kuulla vauvan hyvän voinnin lisäksi oli painoarvio. Meidän pikku neiti painaa tällä hetkellä 1654 g ja vastaa hyvin viikkojaan. Pää vauvalla meni viikolla 32, toivottavasti neidistä ei tule kovin isopäinen ;) Aivot ne vaan siellä olivat isot EIKÖ?? :D

                             ♡ -Riikka


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Rv 30+1

Sikiön paino: 1350 g
Sikiö pituus päästä peppuun: 25,5 cm
Sikiön koko pituus: 35 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämen syke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin.

Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon".

Kopioitu Vau.fi- sivustolta.

Jännittää, jännittää, jännittää. Enään 10 viikkoa laskettuun aikaan ja meidän pikku vauva voi syntyä koska tahansa. Nyt ollaan jo tosissaan niin lähellä, että mulla pyörii synnärille lähtö mielessä ihan jatkuvasti.

Jostain syystä oon odottanut ihan hulluna tota 30 viikkoa, nyt odotellaankin seuraavaksi viikkoa 35, jolloin saan varmasti synnyttää lapsen täällä meidän sairaalassa, eikä tarvitse enään lähteä Helsinkiin. Myös 22.7 päivää odottelen kovasti, koska silloin mulla on aika neuvolaan ja siellä katsotaan vauvan painoarviota ja sitä miten päin se neiti siellä masussa köllöttelee.

Tämä viikko mulla on lähtenyt käyntiin aikalailla vaan siivotessa ja tavaroita pakkaillessa. Jostain syystä mulle on iskenyt kauhea siivous vimma. Vastavuoroisesti joudun kyllä lepäämäänkin aika paljon väsymyksen takia.

Herkillä olen myös ollut kyllä vähän enemmän ja vähemmän. Tänään satuin avaamaan television juuri kun sieltä tuli satuhäät-ohjelma ja johan mä taas pillitin papin puheen aikana vaikken edes hääparia tuntenut.

Pulla himo mulla vaan on ja pysyy, en pääse siitä eroon vaikka kuinka yrittäisin. Musta tuntuu, että vaikka syönkin kunnolla ja säännöllisesti niin mulle uppoaisi silti jatkuvasti kaikki herkut. Lauantaina ahminkin itseni täyteen erilaisista kakuista kun oltiin Aleksin kanssa käymässä mun serkun lapsen syntymäpäivillä. Aina mä saan herkkujen päätteeksi huonon olon itselleni, mutta silti vaan söisin niitä koko ajan :D

Mä olen jo kovasti miettinyt miten ehtisin lapsen syntymän jälkeen käydä salilla säännöllisesti. Mä todella toivon, että se onnistuisi. Onneksi mulla on Aleksi joka antaa mullekkin sitä vapaa-aikaa välillä, koska onhan se tärkeää!

Tässä tämän viikon masukuva:


                             ♡ - Riikka


Rv 29 viikon neuvola käynti.

Samalla kerralla kun oli Evelynin puolitoista vuotis neuvola käynti niin mullakin oli neuvolakäynti masuvauvan kanssa. Se taisi olla tämä viikon 30 käynti, vaikka silloin olikin vasta vaihtunut viikko 29. Kaikki vauvan osalta oli oikein hyvin. Jutusteltiin neuvola tädin kanssa vähän niitä näitä ja sitten päästiinkin katsomaan mun paino, turvotus verenpaine, pissanäyte, hemoglobiini, kohdunpohjankorkeus, sydänäänet ja vauvan liikkeet.

Viikko 29+2 suluissa viikko 22+3.

Paino: 60,7 kg  (58.4 kg)
Turvotus: - (+-)
Verenpaine: 96/64, joka mulla on aina aika alhainen. (108/64)
Pissanäyte: puhdas (puhdas)
Hemoglobiini: 121, oli onneksi noussut alkuperäisestä. (117)
Kohdunpohjan korkeus: 26,0 (17,0)
Sydämen syke: + (+)
Liikkeet: ++ (++)

Sain myös neuvolasta paketin mikä sisälsi vauvalle tutin, tuttipullon, tuttipullon tuttiosia, puhdistuspyyhkeitä ja itselleni sain imetyslehtisiä ja nännivoidetta.

Neuvolassa minun osaltani ei sen enempää tehty, seuraava käynti on heinäkuussa noin 36 viikolla. Silloin katsotaan vauvan painoarvio ja se miten päin vauva masussa oikein on. Mua jännittää jo aika paljon, että ollaanko siinä vaiheessa kun pitää, jo käännytty oikeaan asentoon. Tällä neuvola kerralla neukkutäti tunnusteli ja oli melko varma vauvan olevan sillä hetkellä pää alaspäin niinkuin kuuluukin.

Myös painoarvio mua jännittää ihan järkyttävästi. Mä haluan pystyä synnyttämään lapsen alakautta mielummin kun sektiossa, mutta jos vauvasta tulisi yli neljä kilonen niin mulle on sanottu, että siinä tapauksessa sektio on mahdollinen. Evelyn painoi syntyessään 3004 g. Saa nähdä mitä sisko painaa :)

                             ♡ - Riikka

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Puolitoistavuotias Evelyn.

Alku höpinöikseni tässä kerron, että tämä on ehkä mun pisin blogi tauko mikä mulla on ollut. Se on vain vaivaiset 5 päivää, mutta joka tapauksessa. Joka päivä mulla on tullut tunne, että pakko päästä kirjoittamaan, mutta mä en vaan kertakaikkisesti ole jaksanut saatika edes ehtinyt. Tiesin, että tulisin kirjoittamaan kaksi isompaa postausta tämän ja mun oman lääkäri käynnin, joten mulla ei ole ollut siihen aikaa millään. Nyt kun sain Evelynin nukkumaan niin pääsin kirjoittelemaan teille vihdoin Evelynin puolitoistavuotis postausta.



Evelyn siis täytti 1,5-vuotta 9 päivä tätä kuuta. Samana päivänä meillä oli neidin puolitoistavuotis neuvola. Neuvolassa katsottiin taas kaikki ihan normi jutut, mutta tällä kertaa neuvolan täti aloittikin leikkimään (kokoamaan palapelejä, torneja dubloista, heittelemään palloa ja lukemaan kirjoja) Evelynin kanssa ihan ensiksi. Tyttö oli todella hyvin kehittynyt neukku tädin mielestä ja mä olen kyllä ihan samaa mieltä. 

Meillä nimittäin osataan koota palapelejä ja torneja dubloista. Meillä myös kovasti näytellään kysyttäessä kirjasta mikä on mikäkin. Evelyn osaa pukea myös päälleen jo housuja, kenkiä, sukkia, hattuja ja hanskoja. Puhetta on alkanut tulemaan aivan järkyttävän paljon. Joka päivä neiti oppii joitakin uusia sanoja. Kahden sanan lauseita on myös tullut jo kolme kappaletta. 

Nyt myös se oma tahto on alkanut nostamaan päätään vielä enemmän kuin ennen. Evelyn ei oikeastaan suostu enään meitä vanhempia hyvin tottelemaan ennenkuin oikeasti painokkaasti sanomme hänelle. Hyvä käytöksinen neiti kyllä siitä huolimatta osaa olla. Huomataan neidin väsyneisyys yleisesti siitä, että Evelyn alkaa häseltämään todella paljon. Mulle neiti on alkanut ilkeilemään väsyneenä ihan kunnolla. Hän työntää mun naamaan lelujaan ja sormiaan mun suuhun ja mikä pahinta läpsiminen on tullut kuvioihin. Se kai on ihan normaalia Even ikäisellä, mutta kyllä se on todella ikävä tapa. Siksipä kielletään aina jos neiti meinaa läpsäistä ja samoin ollaan sanottu kaikille, että kieltää täytyy jos Eve tekee tuollaista.



Nykyään pitää myös miettiä aika tarkasti mitä sitä suustaan päästää. Sammakoiden laukominen suusta on todellakin pitänyt lopettaa, koska neiti matkii ihan kaiken ja toistelee kovasti kaikkia sanoja perässään :D

Evelynin puolitoistavuotis mitat olivat (suluissa viime käynnin mitat):

Paino: 11 kg 300 g (10 kg 320 g)
Pituus: 82,0 cm (75,0 cm)
Pään ympärys: 48,2 cm (46,5 cm)

Sen verran, mitä saan neuvolakortin tekstistä selvää niin kortissa lukee:

Reipas, suloinen neiti.
Liikkuminen ketterää, sujuu hyvin.
Palikoita asettelee, nuppipalapelejä tekee.
Ymmärtää puhetta, sanoja tulee paljon.
Kasvu tasaista. Syö hyvin. Palloa heittelee.

Olin todella yllättynyt, että meidän neiti on oikeasti vetänyt pituutta peräti 7 cm viime käynnistä. Paino ei ole kauheasti noussut, mutta tyttö menee kaikilta osin tasan keskikäyrää pitkin.

                                                               <3- Riikka




sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Rv 29+0.

Sikiön paino: 1100 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 24,5 cm
Sikiön koko pituus: 33.5 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 26 viikkoa vanha ja sen aivoaaltojen kuviot ovat jo lähes samanlaiset kuin vastasyntyneen. Sikiö osaa jo paremmin avata ja sulkea silmiään, imeä ja niellä. Keuhkot pystyvät nyt hengittämään ilmaa ja sikiö tekee säännöllisiä hengitysharjoituksia. Keuhkot alkavat olla paremmin valmistautuneet kohdun ulkopuoliseen elämään. Keskushermosto alkaa myös olla jo niin kehittynyt, että sikiö pystyy itse säätelemään ruumiinlämpöään".

"Nyt onkin syytä juhlia, sillä lapsellasi on jo erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä myös kohtusi ulkopuolella. Jos lapsi syntyisi nyt, on sillä 90 % todennäköisyys selvitä hengissä! Voit siis tuntea olosi turvalliseksi ja nauttia hyvistä tuntemuksista".

Kopioitu vau.fi- sivustolta.

Nyt on pakko jo sanoa, että "apua". Ollaan viikolla 29+0 ja enään ei ole kauaa viikkoon 30+0. Mua jännittää jo todenteolla vaikka sinne 40+0 viikolle vielä on rutkasti aikaa. Eletään jo kesäkuuta ja enään hieman päälle 2 kuukautta laskettuun aikaani, jos vauva päättää syntyä ajallaan. Onneksi heinäkuussa meillä on rutkasti tekemistä niin ehkä tämä synnytykseen valmistautuminenkin menee hieman leppoisammin kun joka päivä sitä miettiessä.

Mulla olisi yhdeksäs päivä tiistaina neuvola ja lääkäri käynti. Evelynillä siinä samassa 1,5- vuotis tarkastus. Saattaapi olla, että uskaltaisin vihdoin avautua synnytyspelostani siellä. Nyt ei kuitenkaan ole enään niin paljon aikaa siihen maagiseen laskettuun aikaan. Yhtenä päivänä Aleksi jo kysyikin multa "jännittääkö mua jo tuleva synnytys?" Sanoin, että "jännittää jo jonkin verran", mutta kyllä mä silti sanon, että Evelyniä odottaessa mua jännitti vielä enemmän.

Tällä hetkellä mä voin ihan hyvin selkäkipua lukuunottamatta. Vauva potkii kovasti varsinkin aamuisin kun herään ja iltaisin kun menen nukkumaan. Potkut tuntuvat aikalailla alavatsalla joten pystyssä ilmeisesti oleskellaan vielä, niinkuin jo lääkärikin on pariin kertaan todennut.

Tässä masu kuva viikolta 28+6 eli melkein 29+0 :) :



                              ♡ -Riikka                             

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Laurinmäen lastentapahtuma!

Meillä on ollut Evelynin kanssa tänään mukava päivä. Aamulla kun herättiin, annettiin pusut ja halit isille kun isi lähti viettämään kavereiden kanssa aikaa mökille yöksi ja me jäimme kotiin odottelemaan pappaa, setää ja Piiaa hakemaan meitä Laurinmäen lastentapahtumaan Janakkalaan.

Kello 11:00 mentiinkin neidin kanssa odottelemaan pihalle milloin pappa kurvaa pihaan ja johan hän tulikin 11:05. Siinä sitten hetken aikaa pähkäilimme miten saadaan neidin istuin hyvin kiinni autoon ja saatiinhan me sinne se sitten lopulta.

Matkan varrelta otettii Lidliltä Piia kyytiin ja lähdettiin ajamaan Janakkalaan päin. Piia oli ostanut Evelynille ihanat aurinkolasit. Arskat olivat vielä vähän isot, mutta ei se meidän neitiä haitannut. Laseja pidettiin päässä ihan mielellään.


Kun oltiin Leppäkosken kohdalla päästiinkin hakemaan jäätelökioskilta jätskit meille kaikille. Evelyn sai ihan ihka OMAN ensimmäisen jäätelön! Voin sanoa, että kyllä neidille maistui ja hermothan hänellä meinasikin mennä kun jäätelö loppui aivan kesken :'D


Loppumatka autossa menikin rattoisasti jutelessa niitä näitä.

Perille saavuttiin noin 12:30. Tapahtuma oli suurimmaksi osaksi ulkotapahtuma ja meidän onneksi satamaan alkoi vasta sitten kun olimme jo lähdössä pois päin. Ihan aluksi löydettiin paja, jossa sai maalata omannäköisen kilven. Me tehtiin neidin kanssa tälläinen ihana kilpi, mutta mä menin jo mokaamaan sen, nimittäin maalasin kilpeen nimikirjaimet väärinpäin :'D





Evelyn pääsi myös setänsä kanssa istumaan tälläisen ison kirahvin kyytiin.




Sitten lähdettiinkin kuuntelemaan erästä tarinaa, jonka jälkeen istuttiin piknikille pienen kaivon lähettyville.

Käytiin katsastamassa myös tälläinen iso tuulimylly ja kirjoittamassa tussilla laudan palasiin Evelynin ja Veetin nimet, jotta sitten seuraavalla kerralla kun siellä käydään niin päästään niitä katsomaan. Toki idea siinä varmasti oli vähän sama kuin vieraskirjaan kirjoittaminen.




Kahville lähdettiin keltaiseen mökkiin. Syötiin pullat ja sitten lähdettiinkin kuuntelemaan vielä viimeinen tarina, jonka vanhempi rouva meille elämästään kertoi. Se oli ehkä hieman pitkäveteinen ainakin lapsille, mutta kyllä sen jaksoi loppuun saakka kuunnella.

Pois tapahtumasta lähdettiin noin 16:00 jälkeen ja kotona oltiin 17:00 aikoihin.

Nyt mä makaan jo sängyssä ja odotan milloin Evelyn nukahtaa omaan sänkyynsä. Mulla on jo ikävä Aleksia ja jotenkin ahdistaa tämä yksin oleminen tällä kotona. Mä en tosiaan ole ollut yksin yötä täällä kämpässä vielä kertaakaan vaikka me olemme tässäkin jo pitkän aikaa asuneet. Noh huomenna sitten saan taas Aleksin mun kanssa nukkumaan ja Evelynkin varmasti on iloinen.

Hyvää yötä kaikille teille ihanille ja pitäkäähän te kiinni niistä muruistanne yöllä nukkuessanne ♡

                         ♡ - Riikka

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Uuteen kotiin muutto!

Me päätettiin nyt ottaa Aleksin kanssa se meille tarjottu kämppä vastaan! Mä olen niin onnellinen, kohta me asutaan neliössä ja meidän molemmilla tytöillä on ihan ikiomat huoneet. 



Mä olin ehkä itse jo luovuttamassa kämpän suhteen, kun Aleksi alkoi miettimään miten tullaan siinä vaiheessa pärjäämään kun mä lähden kouluun ja Aleksi saa vakkari työpaikan. Silloin me ei saada enään niin paljon tukia kelasta kun Aleksi on töissä. Kuitenkin loppujenlopuksi laskeskeltiin ja tultiin siihen tulokseen, että ei meillä hätää ole. Aina ollaan selvitty ja aina tullaan selviämään. Jos sattuisi tulemaan paha paikka niin mulla onneksi on paperit koulusta, joilla voisin hakea työpaikkaa ja siirtää koulun aloittamista.

Ajateltiin myös paljon sitä, olisiko seuraava vaihe ihan vaan sen ikioman asunnon osto, mutta ei, ei se vielä ole meille ajankohtaista. 

Me siis ollaan nyt irtisanottu tämä meidän nykyinen asunto. Heinäkuun alussa entiset asukkaat lähtevät pois meidän uudesta kodista ja sen jälkeen siellä aloitellaan kahden viikon remonttia. Remontointiin kuuluu tapettien irroittamista, uudelleen maalausta ja listojen vaihtamista. Muuten asunto onkin hyvässä kunnossa.

15 päivä heinäkuuta me päästään itse remppaamaan kämppä loppuun sellaiseksi kun halutaan tai jopa muuttamaan sinne jos olemme tyytyväisiä työn jälkeen.

Mä odotan jo niin innolla sitä miten päästään sisustamaan kotia ja varsinkin tyttöjen tulevia huoneita. Asunto on todella lähellä keskustaa ja näin onkin helpompi mulle. Tällä hetkellä joudutaan liikkumaan aikalailla vain bussilla joka paikkaan Evelynin kanssa, silloin kun isi on töissä. 

Jännä nähdä miten Evelyn suhtautuu muuttoon. Vauva taas pääseekin heti uuteen kotiin. Tässä meidän entisessä asunnossakaan ei sinänsä ole ollut muuta vikaa kuin asunnon sijainti ja meidän mekastavat naapurit. Tosin yläkerrasta muuttivat juuri pois sellainen norsulauma jotka oikeasti kolistelivat aamusta iltaan niin, että meidän lamput tärisivät :D 

Heinäkuussa Aleksilla alkaa onneksi kesäloma, joten muuttamisesta tulee hieman helpompaa. Tosin heinäkuu tulee olemaan meille aivan järjettömän kiireinen, koska meillä on muutto, mahdollinen remontointi ja väliin pitäisi saada vielä sijoitettua meidän asuntoautomatka, jonne päätettiin lähteä. Eli siellä toivottavasti osaamme rentoutua. Evelynkin pääsee katselemaan vähän Suomea ja Suomen hauskuutuksia, kuten Ti-ti nallen taloa jne :)

Odotan jo innolla pääseväni näyttämään teille meidän uutta kotia :) Tosin siihen varmasti menee vielä aikaa heinäkuun ollessa kiireinen ja elokuun tulessa, silloin meille nimittäin syntyy vihdoin pienokainen♡


                             ♡ -Riikka

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Syntymäpäivien viettoa.

Tänään mun rakkalla Aleksilla oli syntymäpäivät ♡. Me Evelynin kanssa askarreltiin isille kortti eilen ja tänään se sitten annettiin kun hän pääsi töistä ja minä pankista kotiin. Evelyn ehtisi jo leivän syönnin jälkeen sutata kortin rasvaan ja irroittaa pöllön jalat, mutta mitä pienistä :'D



En tiedä saako tuosta tekstistä mitään selvää, mutta lahjaksi Evelynin kanssa annettiin isille joko Sami hedbergin tai Ismo Leikolan stand up- keikka. Isi saa itse päättää kummalle haluaa mielummin lähteä. Evelyn piirsi myös ihan itse korttiin isin kuvan syömässä kakkua!

Tämä päivä sattui ehkä vähän hölmösti, koska mulla oli kello 16:00 aika pankkiin ja juuri tuolloin Aleksi pääsi töistä. Sitä ennen mun piti ehtiä kaupungille tytön kanssa ostamaan kakkutarvikkeet ja päästä vielä takaisin kotiin leipomaan. 

Täältä meiltä tosiaan lähti bussit kesäaikataulun mukaan vain tunnin välein, joten mulla tuli oikeasti aika kiire, jotta olin käynyt keskustassa ja leiponut kakun kolmeen mennessä. Silloin mun piti olla jo takaisin keskustassa. Plus vietynä tyttö mummolle hoitoon hetkeksi, ennenkuin Aleksi pääsi töistä kotiin.

Olisin toki päässyt helpommalla jos olisin mennyt vain lähi Pyrhöselle, mutta sieltä ei löydy kaikkia tarvikkeita Aleksin kakkuun ja muutenkin Pyrhönen on mun mielestä aivan älyttömän kallis kauppa.

Tehtiin Even kanssa mansikkakermakakku isille ja kyllä vaan tuli herkullinen. Kuvaa en ehtinyt ottamaan kakusta ennen kuin vieraat saapuivat paikalle ja melkein koko kakku menikin niin, että heilahti. Yleensä täytekakkua jää aivan mielettömästi jäljelle, mutta tällä kertaa jo ensimmäisellä suu palalla kaikki rakastuivat kakkuun :) 
Kerrankin onnistun täytekakun teossa!

Nyt saan onneksi jo levähtää kun Evelyn meni yöunille. Tämä päivä on ollut kyllä ihan mahdotonta juoksemista joka paikassa, mutta nyt kaikille hauskaa loppu iltaa ja hyvän yön toivotukset :)

                             ♡ -Riikka