perjantai 24. maaliskuuta 2017

Rakkaat ihanat tappelupukarit.

Hauska miettiä, kuinka vielä hetki sitten Evelyn kävi paijaamassa siskoaan ja halusi hoitaa häntä. Tällä hetkellä neidit ovat kuin yö ja päivä. Toisten kanssa tykätään leikkiä, mutta sukset menevät kyllä päivässä useammin kuin kerran ristiin. Emily on kasvanut sen verran, että saa jekkuiltua Evelynille ja Evelynin pinna taas on yhtä pitkä kuin tiikerillä nähdessään ihmisen :D (mikä vertauskuva *pyörittää silmiään*).



Emily on ehkä hieman enemmän yksikseen viihtyvä, kun taas Even kanssa pitäisi olla koko ajan. Tytöt viihtyvät kaksin Evelynin huoneessa hetken, mutta melkein aina jompi kumpi tulee joko itkien pois huoneesta tai kertoen, että toinen kiusaa. Ehkä tämäkin vaihe tästä joskus menee ohi, ainakin toivon niin.


Sisaruksina tytöt ovat oikein herttaisia. Välillä on päiviä, kun on ilo katsella neitijen leikkejä. Kuinka toinen tarjoaa omaa lempileluaan toiselle ja toinen kiittää lelusta ♡ Emilyn ensimmäinen kysymys aamulla sängystä noustessa on "sisko on?". Yleensä kerron, että sisko on vielä nukkumassa ja silloin Emily lähtee juoksemaan siskon luokse kovaa vauhtia, jotta saa tämän hereille.


Päiväkodissa tytöt ovat toistensa tuki ja turva. Evelyniä ei ole vielä siirretty isompien ryhmään, joten tytöt ovat vielä toistaiseksi samassa ryhmässä. Evelyn osaa hienosti kertoa, miten Emilyn päivä on mennyt ja jos siskolle on sattunut jotakin, kertoo hän aina. Onneksi Evelynin seurana on kuitenkin pari muutakin vanhempaa lasta, joten hänelläkin on jotain omaikäistä seuraa. Ei kai sitä aina jaksakkaan olla siskon kanssa nenät vastakkain.


Toivon, että tytöillä tulee olemaan aina yhtä lämpimät välit kuin minulla ja omalla siskollani, vaikka meiltä löytyykin ikäeroa 11-vuotta ♡

                                                              ♡ -Riikka

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Tämän hetken kuulumiset.

Työharjoittelu on nyt taputeltu loppuun ja tiistaina olisi edessä vielä arviointikeskustelu. Aikaa ei ole taas riittänyt mihinkään. Työpaikkani oli aivan ihana ja mulle jäi jopa niin pahamieli viimeisen viikon sairaslomasta, että lupauduin huomenna mennä käymään työpaikalla jättämässä jäähyväisiä (jos niin voi sanoa). Saa nähdä antaako selkä periksi ja päästää mut jo kävelemään vai joudunko siirtää tapaamista.



Sain siis jostain kummasta taas selkäni niin kipeäksi, että juoksin viimeviikolla sairaalassa kahdesti ja sain erilaisia lääkkeitä selkäkipuun. Juuri, kun se oli helpottamaan päin, jysähti alaselkä niin jumiin, että täällä koitetaan nyt vain jotenkin pärjätä. Kävelyasentoni on juuri sen näköinen, kuin useimmilla vanhuksilla ja nyt todellakin tiedän miltä se tuntuu :(

Eikä siinä tietenkään kaikki, Emily sai sellaisen kuumeflunssan, että oksat pois ja parin päivän päästä Evelyn tuli samaan tautiin. Täällä siis ollut sellainen härdelli, että ihan pahaa tekee. Miksi tämä vuosi alkoi taas näin kurjasti? Mä lupasin itselleni uutenavuotena, että koitan tänä vuonna olla positiivisempi tai löytää ainakin kaikesta huonostakin jotain hyvää, mutta hankalaksi kyllä tekee. Noh ainakin saan olla tyttöjen kanssa kotona, jos jotain hyvää tästä pitää keksiä ♡

Nyt kun lumet alkaa olla sulaneet ja sormet ristissä olen toivonut, ettei takatalvi iske päälle, olen päässyt miettimään jo meidän kesäsuunnitelmia. Meillä on vapaata melkeimpä koko kesä, joten nyt on hyvä suunnitella sitä, jottei istuta kaikkia päiviä kotona. Mulla alkaa kesäloma jo toukokuun 10 päivä ja aion myös silloin ottaa tytöt päiväkodista lomalle. Niimpä postausta kesäsuunnitelmista on pian tulossa :)



Muuten meille kuuluu ihan hyvää ja kaikki on ennallaan :) Tänään pääsen taas perehtymään parin viikon jälkeen postauksiin, joita en ole lukenut ja odotan sitä kyllä innolla.

                             ♡ -Riikka

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Some meidän arjessamme.

Helmikuussa Mammalandian yhteistyöpostauksen aiheena oli sosiaalinen media osana arkea.

Itse lähdin pohtimaan asiaa, miten sosiaalinen media meillä näkyy arjessa. Olen huomannut, että nykyajan kännykän ja tietokoneidenkäyttö on mennyt hieman överiksi. Nuoret, kuin aikuisetkin istuvat kännyköillä jatkuvasti näpyttelemässä. Varhaisteinit ja teinit istuvat yhdessä, näpräävät kännyköillä ja saattavat jopa kirjoitella toisilleen WhatsApissa viestejä, vaikka tosiaan istuvat vierekkäin. Samaa tapahtuu myös aikuisilla.

Mua hieman riipaisee tämä, koska nyt kun mietin omaa ja mieheni sosiaalisen median käyttöä, niin kyllä mekin kännykät kädessä istutaan. Ei onneksi silloin kun tehdään jotain yhdessä tai sillon, kun leikitään lasten kanssa, mutta pakko se on myöntää, että se kännykkä on kädessä aina tylsän "ei keksi mitään tekemistä" paikan tullen.


Mä olen päättänyt jo aikoja sitten, että silloin, kun näen kavereita pidän kännykän visusti taskussa, ellen nyt joudu vastaamaan puheluun tai viestiin. Samoin silloin, kun tehdään perheen kanssa jotakin.

Nykyaikana kännykän käyttö vain on liian helppoa. Kaikki kaverit ovat tavoitettavissa netin kautta ja enään ei ole tietoakaan toisten oven taakse menemisestä, ilman kännykällä ilmoittamista. Kaikki mieltäpainavat asiat voi katsoa esimerkiksi googlesta ja kännykällä saa nykyaikana aivan valtavan hyviä kuvia. Aina voi keksiä lisää syitä, miksi se kännykkä on niin hyvä olla.


Me käytämme aikalailla Aleksin kanssa vain kännykkää. Tabletilta saatetaan joskus katsella iltaisin jotakin sarjaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tietokone on oikeastaan käytössä lasten piirrettyjen katsomiseen ja youtuben kuunteluun sillointällöin.


Olen huomannut, että silloin kun on oikeasti jotain tekemistä, ei sitä kännykkää saatika muitakaan vempaimia tule katseltua. Joskus toivoisin, että koko nettiä ei olisi edes olemassa ja saataisiin vain jakamaton huomio annettua toisillemme. Nykyaika kuitenkin on mitä on ja siihen on vain totututtava.

Oma kännykän käyttöni on selvästi vähentynyt entiseen verrattuna, koska en vain enään ehdi tekemään sillä mitään muulloin, kuin iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen. Aamulla menen töihin ja pääsen sieltä noin neljän maissa pois ja sitten vietetäänkin jo omien lasten kanssa aikaa, siihen nukkumaan menoon saakka ♡

Miten teidän perheessä, onko some paljon käytössä ja millaisia asioita sillä kännykällä tulee tehtyä?



                                                             ♡ -Riikka

maanantai 20. helmikuuta 2017

Kiddex Oy

Pääsin tekemään yhteistyötä Mammalandian kautta Kiddex -nimisen yrityksen kanssa. 

Kiddex Oy on 2008 -vuonna perustettu maahantuonti yritys, josta löytyy paljon erilaisia lastentarvikkeita. Kiddexin tuotemerkkejä ovat mm. Kiddesign, Bumbleride, Stonz, Hevea, Hoppekids ja monet muut merkit, jotka löydät tästä linkistä. Tuotevalikoimasta löytyy lasten reppuja, vaunuja ja vaunutarvikkeita, huonekaluja, tekstiileitä, wc- ja kylpytuotteita, kapaloliinoja, tuttinauhoja, tuttipulloja, lasten leluja, lasten rukkasia jne. Tuotevalikoimaan pääset tästä.

Saimme testattavaksi Evelynille Stonzin Accented Pink-Black talvirukkaset, jotka ovat 100% vedenpitävät ja rukkasissa on hengittävä vuori. Ne suojaavat tuulelta ja niissä on 2 kiristettävää kiinnikettä, jolla rukkanen pysyy hyvin kädessä. Rukkasista löytyy myös kaksi eri kokoa S-koko, joka sopii 2-4 -vuotiaille ja M-koko, joka menee 4-8 -vuotiaille.

Me ollaan Evelynin kanssa odotettu hieman kylmempiä ilmoja, jotta päästäisiin testaamaan rukkasia heti kunnolla. Viime viikko olikin vihdoin pakkasentäyteinen ja voi kuulkaa, kyllä näitä rukkasia tuli käytettyä sekä päiväkotimatkoilla, että ihan muutenkin ulkoillessa. Pulkkamäkireissut on hyvä hoitaa lämpimät hanskat kädessä, eikä neidin tarvinnut edes koko ajan tulla pyytämään, että rukkaset laitettaisiin kunnolla käteen.


Mun on ollut todella hankalaa löytää tytöille hyviä rukkasia, jotka kestäisivät sekä veden, että pitäisivät sormet lämpöisinä. Meidän molemmilla tytöillä on aika palelevat kädet ja valehtelematta heitä ei voi laittaa edes pieneen pakkaseen ilman aluhanskoja rukkasten alle. Suuret odotukset siis olivat näitä hanskoja kohden.



Halusimme rukkaset M-kokoisena, vaikka meillä Evelyn täyttikin vasta 3- vuotta joulukuun alussa. Valinta oli mielestäni hyvä, koska näiden rukkasten alle saamme menemään myös lapasen, jos niin haluamme, eikä sormet jäädy samalla tavalla kun sellaisissa rukkasissa, joiden alle on ne lapaset "väkisin" tungettu. Evelyn osaa laittaa hanskat hyvin jopa itse käteensä, koska ne ovat hieman isompaa kokoa. Kiristettävien kiinnikkeiden avulla saamme rukkaset pysymään hyvin kädessä ja suojaamaan ranteet lumelta. 




Kaikkein onnellisin olen siitä, että neiti ei ole valittanut vielä kertaakaan hanskoja pitäessään kylmyyttä. Olemme pitäneet hanskoja ilman lapasia pienillä pakkasilla. Viime viikkoisella 20 asteen pakkasella laitoimme lapaset hanskojen alle ja neidin sormet olivat edelleen lämpimät, kun kotiin tulimme. Päiväkodista ollaan myös saatu kehuja rukkasista, koska ne ovat heidänkin mielestään helppo laittaa Evelynin käteen. 



Rukkaset ovat myös väriltään sekä äidin, että Evelynin mieleen. Näistä rukkasista löytyy myös kaksi muuta väriä Black-Grey ja Blue-Black, joten valinnan varaa on. Olen miettinyt meidän pienemmälle neidillekkin samanlaisia ostettavaksi, mutta ehkä odotan seuraavaan talveen ja ostan samankokoiset rukkaset Emilylle kuin Evelynillekkin. Itse olen ollut kovin tyytyväinen hanskoihin, vaikka mulla aina niitä ennakkoluuloja löytyykin kaikkea kohtaan.

Yhteistyössä


                                                                 <3 -Riikka



lauantai 18. helmikuuta 2017

Talvilomareissu.

Meillä alkoi torstaina Aleksin kanssa talviloma ja kyllä tuli tarpeeseen taas. Työt jatkuvat maanantaina 27 päivä, jolloin muuten omaan mittariini tulee taas lisää ikävuosia :D 



Blogini synttäritkin taisivat mennä helmikuun 8 päivänä, mutta mä olen ehtinyt miettiä vaan töitä, joten blogi on jäännyt taas vaihteeksi hieman taka-alalle. Töiden lisäksi mun on saatava hensu valmiiksi, täytettävä itsearviontikaavakkeet ja suunniteltava näyttöviikkoa maaliskuun alkuun.

Nyt lomalla päätin, että alan skarppaamaan tämänkin kanssa, koska mua on harmittanut oikeasti blogin taka-alalle jääminen.

Lomalle meillä on suunnitelmia jonkin verran ja tänään niistä toteutettiinkin yksi. Käytiin nimittäin mun isän, hänen vaimonsa, pikkuveljeni, Aleksin ja tyttöjen kanssa pienellä matkalla Forssassa. Forssassa on ihana Vesihelmi -niminen uimala, jonne päätettiin viedä tytöt uimaan. Voitti kyllä meidän paikkakunnan uimalan aivan 6-0. 



Emily pääsi ensimmäistä kertaa uimareissulle mukaan. En ole ennen saanut häntä otettua mukaan, koska kahta uimataidotonta lasta on hieman vaikea pitää yksin sylissä. Nyt sylissä pitäjiä oli monta, joten meillä oli aivan ihana reissu. Evelyn ja Emily olivat aivan innoissaan :) Emilykin ui kuin vanha tekijä pienellä avustuksella. Tytöillä oli uimiseen tarkoitetut kelluntauimapuvit, joten pinnallakin pysyttiin paremmin.

Uimisen jälkeen lähdettiin syömään ja kotiuduttiin vasta hetki sitten reissulta. Pakko sanoa, että lomat on parhaita, kun ehtii ihan oikeasti tehdäkkin jotain. Loman aikana olisi tarkoitus lähteä vielä yhteen reissuun. Viikonloppuna vietetään mun ystävien lapsen ristiäisiä, jossa saan olla kunniatehtävässä, nimittäin sylikummina ♡ Lauantaina päästään myös viettämään illalla mun synttäreitä, joten kiva viikko tulossa.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille ja ne kenellä on lomaa nauttikaa siitä! 

                          ♡ -Riikka

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Puolitoista vuotias Emily!

Huhheijaa, taas on tullut puoli vuotta ikää mittariin lisää, siitä kun Emily oli 1-vuotta. Kliseet jätän tällä kertaa sanomatta.

Emily tuntuu jo niin isolta tytöltä vaikka onkin ihan hurjan pieni vielä ♡ Puolitoistavuotis neuvolassa tuli käytyä ja sieltä suunnalta tietoon tuli, että kaikki on hyvin. Emily kehittyy ikäistensä vauhtia ja vaikuttaa myös neuvolatädin mielestä vanhemmalta, kun oikeasti onkaan :) Varmasti johtuu siitä, että Emily ottaa paljon mallia iso-siskostaan ja päiväkotikavereistaan.



Nyt voitaisiin kuitenkin taas perehtyä pitkästä aikaa siihen miten Emilyllä menee.

Luonne

Neiti on oikein reipas pikkuinen ja omaa tahtoa löytyy nykyään erittäin paljon. Uhma on alkanut nostaa päätään ja kaikkea kiellettyä onkin kiva tehdä. Emily on tällähetkellä aika kova loukkaantumaan, joten saa kyllä vähän varoa miten missäkin tilanteessa toimii :D Emily ei kuitenkaan pienistä hätkähdä. Välillä pää kopsuu ties minne, kun on kova vauhtipäällä, mutta siitä ei sen enempää jakseta narista, neiti jatkaa yleensä matkaa pidellen hetken päästään kiinni ja sitten koko asia jo unohtuu. Kovasti yritetään pysyä siskon leikeissä mukana.

Hampaat

Hampaita Emilyltä löytyy jo hyvä rivistö. Takahampaat puuttuvat vielä, mutta muuten kaikki on jo suussa. Hampaiden harjaus on Emilystä hauskaa (luojan kiitos). Hampaat harjataan aamuin illoin.

Puhe

Emily pölpöttää jo todella paljon. Omaa kieltä tulee vielä jonkin verran, mutta kaikki sanat toistetaan usein ja traktorin sanominenkin jo onnistuu melko hyvin (sehän on yleensä melko vaikea sana pienille). Tytöllä on alkanut tulla kahden sanan lauseita. Mun mielestä on niin hassua, kun Emilykin osaa jo puhua kanssamme. Hän ymmärtää hyvin meidän puheemme ja tottelee vaihtelevasti meidän käskyjä :)

Pukeminen

Pukemista harjoitellaan kovasti ja usein Emily haluaakin pukea vaatteita itse päälle. Housut ja paita menee jo aika hyvin päälle itsenäisesti ja lähtee kyllä hyvin äkkiä poiskin. Vaatteiden pukeminen ja pois ottaminen on myös Emilystä hauskaa. 



Leikki

Neiti on alkanut kovasti leikkiä niin yksin, siskon kuin kavereidensakin kanssa. Lempileikkeihin tällä hetkellä taitaa kuulua rumpujen soitto, nukkeleikit ja keittiöleikit. Lasten muovimopollakin on kiva ajella. Kiipeileminen on Emilyn lempi juttu, joka paikkaan pitäisi nykyään kiivetä ja pöydille mennään aina sukkelaan, ennenkuin äiti ja isä nostavat Emilyn pois.



Ruokailu

Tyttö syö hyvin jo itse ja on kaikki ruokainen. Yhdessä vaiheessa ehdin hieman huolestua, kun neidille ei mikään maistunut ja kaikkea syötiin todella vähän melko pitkään. Noh nykyään siitä ei ole enään tietoakaan. Emily on alkanut syödä todella hyvin. Hän ei oikeastaan anna mun auttaa syömisessä enään yhtään. Pää käännetään heti pois jos yritänkin auttaa (missä se mun vauva on :/).



Vessailu

Vaipat neidillä on vielä käytössä ja mun mielestä sen ottamisessa pois ei mitään kiirettä olekaan. Päiväkodissa harjoittelevat pottailua ja kotonakin käytän Emilyä sillointällöin potalla. Käsien pesu on neidin lempparihommaa aina silloin kun saa laittaa saippuaa.

Unet

Päiväunia Emily harvemmin enään kotona nukkuu. Päiväkodissa nukkuu ilmeisesti melkein aina. Autoon saadaan Emily aina välillä nukahtamaan hyvin, mutta pinniksessä hän ei päiväunia kovin usein suostu ottamaan. Yöunet on alkanut olla kokonaisia ja harvemmin neiti herää kertaakaan yöllä. Joskus saattaa herätä kerran, mutta kokonaisia öitä on ollut takana jo useampi :) Emily nukkuu jo omassa huoneessaan ja on nukkunutkin pitkään. 

Sellainen meidän puolitoista vuotias Emily on tällä hetkellä. Saa nähdä paljon uusia taitoja ehtii tulla taas puolenvuoden sisään. Elokuussa tyttö täyttääkin jo kaksi vuotta. 

                            ♡ -Riikka

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Ennakkoluulot eivät ole hyväksi.

Kohta alkaa olla kaksi viikkoa takana työharjoittelussa ja viisi vielä edessä. Työharjoittelu suoraan sanoen jännitti mua todella paljon, koska mulla ei ollut mitään tietoa seurakunnankerhoista. Pienenä kävin itse aamupäiväkerhossa seurakunnalla ja niistä ajoista muistan oikeastaan vaan kaverit ja ohjaajamme, ehkä hieman esikouluajoista ja ulkoilusta. Siinä se :)

Yllätyin kuinka kovasti olen tykännyt olla seurakunnalla töissä. Mulla on aivan ihana ohjaaja ja työkaveri ♡ Lapset ovat todella suloisia! Pelottavaa, kuinka mulla on tapana keksiä kaikista asioista aina ennakkoluuloja. Mä olen ollut varma jo 9-luokan jälkeen, että tulen tekemään töitä lasten kanssa päiväkodissa, mutta enään en ole lainkaan niin varma onko se päiväkoti kuitenkaan mun tuleva työpaikka.

Mä olen tykästynyt niin paljon seurakuntatyöhön, joten saattaa olla, että käännän vielä hattuni sinne suuntaan. Pidän seurakunnalla siis alle kouluikäisille kerhoja. Aamupäivä-, ja iltapäiväkerhoa. Myös perhekerhoa ja kolmelle eri ryhmälle muskaria.

Olen jokseenkin järkyttynyt mun ennakkoluuloista ja siitä, että olen ollut aina varmasti menossa päiväkotiin töihin. Miksi en ole edes miettinyt seurakunta vaihtoehtoa?

Päiväkodissa kaikki tuntuu niin kiireiseltä. Asiat on tehtävä minuutin tarkkuudella ja mitään asiaa ei voi venyttää. Lapsia on niin paljon, että oma huomio ei millään riitä kaikille samaa aikaa ja se on sellainen asia mikä mua ottaa päähän. Seurakunnalla taas aikaa on enemmän ja ei haittaa, jos joskus kaikki ei menekkään ihan minuutin tarkkuudella. Hartaukset eivät ole mitenkään yli pitkiä ja nekin saa suunnitella omalla tavallaan, kunhan hartauden kaava kulkee oikealla tavalla :) Tykkään myös siitä, että minulla on kaikille lapsille oikeasti sitä aikaa!

En tietenkään mollaa millään tapaa päiväkodintoimintaa, ovathan omat lapsenikin päiväkodissa. Enkä vielä tiedä mitä tulen tulevaisuudessa tekemään, mutta olen päättänyt, että tästälähin en aseta harjoutteluihini minkäänlaisia oletuksia vaan otan kaiken avoimin mielin vastaan.



Nyt vain odottelemaan näyttöä ja sitä mitä lopulta päätän työkseni tehdä. Onneksi mulla on vielä puolitoista vuotta aikaa miettiä sitä :)

                             ♡ -Riikka