maanantai 23. tammikuuta 2017

Kun uhma tulee tutuksi.

Kyllä kylässä voi käydä känkkäränkkä, kun on Känkkäränkkäpäivä. Onhan se kiva että lapsilla on oma vänkkärä säärinen noita, mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa, kun sä pistät kaiken ihan länkkälönkkä, niin äiti syyttää ipanoita ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita. Semmoinen känkkäränkkä on!

Se on nyt tosiaan täällä, nimittäin UHMAIKÄ! Noin vuosi sitten valittelin, että on se kyllä kumma, kun on jo nyt tälläistä uhmaa, mutta voi kuulkaa ei olisi kannattanut. Tämä uhma tuntui silloin minusta isolta, mutta nyt se vasta on nostanutkin päätään jostakin kummasta.


Ymmärränhän minä sen, että joskus sekin on koettava, mutta kyllä välillä ihan naurattaa, kun tyttö polkee lattiaan jalkoja ja tepestalee suutuspäissään paikoillaan kiljuen ja huutaen, miten kaikki on ihan tyhmää! :D

Milloin suututaan mistäkin. Välillä siitä, kun jotakin asiaa ei saa periksi, välillä taas siitä, kun neiti haluaa ensiksi vaaleaa leipää ja kun mä hänelle sellaisen voitelen niin haluaakin tummaa leipää. Evelyn haluaa päättää myös itse, mitkä hanskat ulos laittaa ja jos tahtoaan ei saa läpi poljetaan taas lattiaan ja huudetaan niin, että koko talo raikaa.

Edellispäivänä neiti sai aivan kamalat raivarit, kun Emily meni ottamaan Even edestä pöydältä vesimukin. Kyllä kämppä vain raikui, kun Evelyn huusi, että SISKO OTTI MUN MUKIN! 


Iltaisin nukkumaanmeno on myös ihan järkyttävää tahtojen taistelua. Tyttö on niin väsynyt, kun vain voi koskaan olla ja kun mennään antamaan hyvän yön suukkoja ja haleja, neiti huutaa niin lujaa kun lähtee, että ei saa laittaa peittoa, kun tulee kuuma ja hän haluaa vettä ja on pissahätä jne. Pusuja ei suostu Evelyn antamaan, koska raivoaa meille niin kovasti. Kun lähdetään huoneesta, menee hetki ja neiti rauhoittuessaan pyytä meitä antamaan pusut ja halit. Onneksi nämä raivokohtaukset ovat aika lyhyitä ja kestävät minuutista kahteen.


Ehkä se uhma nostaa päätään jossakin vaiheessa vielä pahemmin (toivottavasti ei). Toivon, että meillä on sitten teini-iässä kiltit lapset (hah, tuskin). Olen huomannut, että meillä uhmaikä ei kuitenkaan ole verrattavissa parin kaverini lapsien uhmaan. Ai, että kun siinä vaiheessa miettii, miten ihanasti Evelyn osaa vielä käyttäytyä :`D.

Uskon, että kaikille vanhemmille tämä vaihe tulee jossakin vaiheessa tutuksi, ellei sitten ole jo tuttua, mutta tässä kai vain auttaa tsempata toinen toistaan eteenpäin, ei se ikuisuuksia kestä. 


Siitä ollaan Aleksin kanssa vielä onnellisessa asemassa, että Emilyn luokse ei ole Känkkäränkkä vielä saapunut kyläilemään. Sormet ristissä toivon, että Emilylle ei sellaista tulekkaan ja jos nyt tuleekin, niin mielellään vasta kun Even uhmatuhmailut on menneet ohitse. Vaikka kaipa se kaksi kärpästä menisi yhden iskulla!


                                                                  <3 -Riikka

maanantai 16. tammikuuta 2017

Oppi- ja ilo tutuksi.

Sain yhteistyötä Mammalandian kautta Oppi- ja ilo-nimisen yrityksen kanssa. Meille saapui postissa kolme eri tuotetta, jotka olivat suunnattu juuri meidän lapsien ikäisille eli 1-4 vuotiaille.



Meille Oppi- ja ilo -tuotteet eivät olleet entuudestaan tuttuja ja nyt kun tarkemmin olen näitä tuotteita läpi käynyt, niin ihmettelen kyllä miksi ollaan jääty tästä kaikesta paitsi?Nämä tuotteet ovat ihan loisteliaita lapsen oppimiselle. Onneksi päästiin nyt ensimmäistä kertaa katsastamaan ja kokeilemaan tuotteita. Oppi- ja ilon tuotteet voisivat olla myös hyviä lahjoja mm, syntymäpäivälahjaksi.


Ensimmäinen tuote paketissa oli kovasivuinen "Kurkkaa lemmikit-kirja", jossa oli todella selkeät kuvat. Kirjassa oli myös liikuteltavia osia, jotka tekivät kirjasta paljon hauskemman. Kirja oli opettava ja kehittävä. Kirjassa opeteltiin eri eläimien nimiä ja mitä eläimet sanovat. Kirjaan on laitettu myös erilaisia kysymyksiä, joihin lapset saavat vastata. Liikkuvien osien alla on oikeat vastaukset kysymyksiin.





Meillä Evelyn rakasti tätä kirjaa ihan mahdottomasti, kun hän sai käyttää omaa päätään ja miettiä mitä mihinkin kohtaan vastaisi. Kirjan kysymykset olivat ikä- ja kehitystason mukaan oikein sopivia 2-3-vuotiaille. Tähän kirja-sarjaan kuuluu myös kolme muuta kirjaa: "Kurkkaa kulkuneuvot, Kurkkaa vaatteet ja Kurkkaa värit". Annoin hyvillä mielin tämän kirjan myös Emilyn katsottavaksi, koska kirjan sivut olivat kovia ja niitä ei saa revittyä, huomasin myös, että liikuteltavat osat olivat oikein paksua materiaalia, joten niitäkään ei kirjasta saatu irti revittyä :)

Tytöt olivat hieman eri mieltä toistensa kanssa, kummalle kirja oikeastaan oli. Kirjasta ei meinattu päästä sopuun kun Evelyn halusi lukea kirjaa Emilylle ja Emily halusi sen omaan käteensä. Niimpä täällä meillä oli aikamoinen kiljuminen, kumpi saa lukea kirjan ensin!


 Seuraavana tuotteena paketista löytyi 2-3-vuotiaille lapsille 100 hauskaakysymystä kortit, jotka kehittävät mm. havainnointi taitoa. Jokaisessa kortissa oli kysymyksiä, ja kaksi vastausvaihtoehtoa. Kortin keskellä oli myös kaksi reikää, josta joko lapsi tai vanhempi sai työntää sormensa näyttämään oikean vastauksen.



Korteista löytyi neljä eri kategoriaa:




1. Tunteet ja kaverit, joissa oli erilaisia kysymyksiä ja kuvia, kuten esimerkiksi: "Kuka on pojan mummo? tai Tyttö on surullinen, kuka muu on surullinen?" Kortin alapuolella oli mummon ja papan kuva ja niistä lapsi sai sitten päätellä oikean vastauksen. Toisella puolella korttia oli oravan kuva, joka kertoi kumpi vastaus on oikein. Vastaavasti toisesta kortista lapsi sai päätellä onko poika vai tyttö surullinen kortissa.






2. Lähdetään retkelle korteissa oli mm. pojan kuva joka joi mukista ja söi leipää, kortissa kysyttiin millaisesta mukista poika juo. Alla olevista kuvista lapsi saa taas päättää kumman värinen muki pojalla on kädessään. Toisena esimerkkinä oli tyttö jäätelötötterön kanssa ja lapsi sai taas korttia katsomalla päätellä oliko pupulla vai pojalla samanlainen-, ja värinen jäätelö kuin tytöllä.






3. Maatilan eläimet korteissa mietittiin mikä sanoo aikaisin aamulla "kukkokiekuu" ja mikä sanoo "kot kot"?




4. Leikkiaika korteissa käytiin läpi mm. kumpi juna kuuluu kyseisen kuvan vaunuksi ja kumpi renkaista kuuluu autoon? Korteissa käytiin myös läpi kysymyksiä "kumpi on suurempi tai kumpi on pienempi- käsitteitä.





Nämä kortit olivat Evelynin ihan ykkös lemppareita ja nämä pitäisikin hänen mielestään käydä kerta toisensa jälkeen läpi uudestaan ja uudestaan, vaikka neiti osaakin nykyään jo antaa kaikkiin kortteihin oikeat vastukset kuin vettä vaan :) Tykkäsin myös itse korteista, koska sain perustella tytölle aina oikean vastauksen, jos häneltä tuli väärä vastaus korttiin. Emilyn kanssa katseltiin aikalailla vain kuvia, koska neiti tosiaan on vasta 1-vuotias ja kortit ovat suunnattu 2-3-vuotiaille. Evelynin kanssa katsellaan kortteja yleensä iltaisin kun Emily on mennyt nukkumaan, koska nykyään meidän pikkuneidillä on tapana tulla sotkemaan kaikki Evelynin jutut ja Eve saa siitä aivan kamalat raivarit, niinkuin arvata saattaa.

Kolmantena tuotteena meille tuli paketista "Hissun kissun ensimmäiset puuhakorttini", jotka kehittävät taiteellisuutta ja taitoja ylipäätänsäkkin. Paketin mukana tuli pyyhittävä tussi ja 50 erilaista korttia, joissa molemmilla puolilla kortteja oli kaikenlaisia tehtäviä.

Evelynin kanssa ollaan koitettu tehdä tehtäviä yhdessä ja jotkut näistä tehtävistä onkin onnistunut oikein hienosti. Joitain sellaisia kortteja pakasta löytyi, jotka olivat mielestäni hieman vaikeita vielä juuri kolme vuotta täyttäneelle, mutta tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin! Eve kuitenkin tykkäsi näistäkin korteista paljon ja näitä ollaankin jonkin verran nyt harjoiteltu.




Korttien tehtäviä tosiaan oli todella paljon ja yhtenä esimerkkinä mm. erilaiset piirustustehtävät, sokkelotehtävät ja ympyröi oikea vastaus tehtävät.



Kaikenkaikkiaan olen todella iloinen, että sain tutustua kyseiseen yritykseen ja varmasti tulen suosittelemaan tuotteita myös ystävilleni ja heidän lapsilleen! Tästä nappaankin seuraavan synttärilahjaidean eräälle pienelle pojalle, jolla synttärit tekevät jo tuloaan :)


Oppi&ilon nettisivuilta löytää paljon kaikenlaista ilmaista puuhaa lapsille. Kannattaa siis käydä heidän sivuillaan ja katsastaa verkkokauppa, jossa heidän ihania tuotteitaan saa tilata ostettavaksi!


Yhteistyössä:


Mammalandia

Mammalandia facebook
Oppi & ilo
Oppi & ilo facebook

                                                           <3- Riikka

lauantai 7. tammikuuta 2017

Kun suunnitelmat menivät mönkään.

Perjantaina meidän piti päästä tyttöjen kanssa lähtemään kylpyläreissulle, josta oltiin jo jonkin aikaa puhuttu, mutta yöllä Evelyn heräsi valittamaan, kuinka ei saa unta. Tyttö hehkui lämpöä, kuin kuuma patteri ja päätin tietenkin mitata neidiltä kuumeen, koska hän oli jo pari päivää yskinytkin kovasti. Noh niinhän siinä sitten kävi, että kuume huiteli 38.6 asteessa. Se siitä kylpyläreissusta. Kaikkia meitä harmitti, mutta onneksi päästään sinne sitten, kun Evelyn tervehtyy. Nyt on vain pakko keskittyä paranemiseen. Lääkärissä käytyämme Evelle diaknosoitiin kummassakin korvassa tulehdus. Putkien laitto on kohta siis jo ajankohtainen.



Tänään Evelyn on saanut vain olla koko päivän yöpuvussa ja katsella dvd:tä. Välissä ollaan tietenkin vähän syöty ruokaa ja maalailtu vesiväreillä, se näytti olevan neidin mieli puuhaa :)




Päivällä sain idean lähteä käymään Emilyn kanssa kaupassa. Kaupasta löydettiinkin meille ruokatarvikkeiden lisäksi pannukakku ainekset ja Sammyn suuri seikkailu 2- leffa. Leffaa Evelyn ei oikeastaan kauaa jaksanut katsoa, kun halusi lähteä jo nukkumaan.



Meidän neideillä taisi olla ensimmäinen kerta elämässä, kun saivat pannukakkua ja ilmeet olivat kyllä sen näköiset, että maistui, niinkuin kuvastakin voi jo päätellä. :) Itse olin, jopa yllättynyt, että se maistuikin niin hyvältä minun tekemänä, en meinaan mielestäni ole mikään ihan paras leipuri heh. 



Nyt täällä on jo melko hiljaista, kun laitettiin tytöt kolmisen tuntia sitten nukkumaan. Itse voisin katsella tänään Aleksin kanssa syke-sarjaa (joka on muuten aivan loistava) ja sitten alkaa nukkumaan. Hyvät yöt siis kaikille ♡

                             ♡ -Riikka

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Uusivuosi tuo tullessaan..

Uusi vuosi uudet kujeet, niinhän sitä aina sanotaan. 

Meidän uusivuosi lähti käyntiin oikein mukavasti. 31-päivä oltiin mun isän vaimon synttäreitä viettämässä isäni luona. Porukkaa oli oikein mukavasti. Oli kiva nähdä ihmisiä, joita ei ole hetkeen nähnyt ja tytötkin pääsivät leikkimään kavereiden kanssa. Illan mittaan saaatiin Aleksin äiti meille katsomaan tyttöjä ja me käytiin itse katsomassa kaupungin ilotulitusta parin kaverin kanssa ja syömässä :) 


Oli hassu nähdä kuinka paljon ihmisiä oli kokoontunut katsomaan ilotulitusta, koska täällä se on aika ennennäkemätöntä :D Suoraan sanoen siinä ihmismäärässä ei meinattu päästä kävelemään edes askelta eteenpäin. Illan mittaan lähdettiinkin takaisin kotiin päin tyttöjen luokse.

Evelyn ja Emily pelkäävät pauketta sen verran, että meidän oli aika turha edes kuvitella ottavamme heitä mukaan. Evelyn on myös kaiken hyvänlisäksi alkanut pelätä pimeää, joten ajatus oli selvä EI!



Uudenvuodenlupauksia en oikeastaan koskaan ole tehnyt, mutta tänä vuonna luvattiin yhteinen lupaus Aleksin kanssa, joka kyllä saa pitää!

Perjantaina meillä olisi tarkoitus lähteä kylpylään, koska saatiin mun isältä ja hänen vaimoltaan lahjakortti sinne! Täytyy toivoa, ettei tytöt tule kipeäksi ainakaan ennen sitä, on nimittäin tullut ulkoiltua ja pulkkailtua sen verran.

9-päivä mulla jatkuu taas koulu ja tytöt menevät takaisin päiväkotiin. Suoraansanoen mua jännittää aika paljon kun neidit luultavasti erotetaan nyt tammikuissa toisistaan eri ryhmiin iän takia. Evelynille olen jo puhunut asiasta ja neiti on ainakin toistaiseksi ollut innoissaan menossa toiseen ryhmään, johon paraskaverikin siirtyi. Saa nähdä mitä se tulee todellisuudessa olemaan.


Tammikuun viimeisenä päivänä mulla alkaa työharjoittelu, joten tytöille tulee onneksi hieman lyhyempiä päiväkotipäiviä kun silloin, jos olisin koulussa. Sain työharjoittelupaikan tien toiselta puolelta tyttöjen päiväkotia (aika tsägä).

Sen enempää en ole vielä uudellevuodelle ehtinyt suunnittelemaan, mutta eiköhän suunnitelmia ilmaannu pikkuhiljaa.


Kuinka teidän uusivuosi meni ja mitä suunnitelmia tälle vuodelle? Teittekö uudenvuodenlupauksia ja jos teitte, millaisia?

                            ♡ -Riikka