torstai 26. helmikuuta 2015

Synttärit!

Tänään aion olla hieman itserakas ja onnitella itseäni 22-vuotis syntymäpäivän johdosta!


Se mitä mieltä olen synttäreiden johdosta täyttämiseen vuosia: Noh suoraan sanoen musta tuntuu vanhalta :D Tiedän olevani ihan nuori vielä, mutta itsellä se vuosi lisää tuntuu aina. Mä olen 22-vuotias ja mulla on jo yksi ihana lapsi ja toinen tulossa. 22-vuotiaana mä olen kahden lapsen äiti, mulla on mies, jonka kanssa asun ja olen kihloissa. 

Olen mielestäni kasvanut todella paljon siitä ajasta kun olin kunnon räkänokka. Olen myös kasvanut henkisesti siitä kun olin esimerkiksi 18-vuotias. Luulin silloin olevani niin aikuinen, mutta näin rumasti sanottuna "paskat", mä olin pelkkä kakara, joka bailasi vaan kaikki viikonloput läpeensä :D ( ja nyt tarkoitan vain ITSEÄNI, joten älkää ottako itseenne, jos olette sen ikäisiä :D).

Tänään kuitenkin koitan unohtaa kaikki nämä mun ajatukset, MUKA vanhana olemiseen ja keskityn vain mun synttäreihin :)

Viettäkäähän kaikki kiva perjantai ja onnea kaikille kellä on tänään syntymäpäivät!

                              ♡ -Riikka


tiistai 24. helmikuuta 2015

Äitiyspakkaus 2015 minun silmin.

Tätä pakkausta onkin jo odotettu. Joulukuussa mä aloin jo odottamaan milloin se tulee ja nyt se vihdoin on julkaistu!

Näitä postauksia on varmasti usealla raskaana olevalla ja muillakin, mutta mä tahdon myös kertoa mielipiteeni tästä äippäpakkauksesta.


Olen lukenut toisten mielipiteitä ja postauksia tästä ja suurin piirtein kaikilla on jotakin valitettavaa tästä kuten "liian poikamainen" tai "ompa ruma makuupussi". Okei kyllä osa tykkääkin tästä, mutta mun silmään on vain osunut paljon noita negatiivisia kommentteja pakkauksesta. Mun mielestä tää pakkaus on aivan ihana. Toki löydän itsekkin pari asiaa jotka eivät ole niin silmääni iskeviä, mutta enpä viitsi valittaa, koska pakkaus on meille kuitenkin ilmainen ja kovin monessa maassa ei tälläistä avustusta edes saa jos missään muualla kuin Suomessa.

Lemppareikseni pakkauksesta nousi:

Tämä ihana makuupussi! Jotenkin mielestäni ehkä hieman vanhanaikainen, ehkä siksi pidänkin tästä.. 


Potkupuku. En tiedä mikä tässä tekee mun lempparin, mutta jotenkin tämä vain on ihana. Sopii mun mielestä niin tytölle kuin pojallekkin.


Tähän ihastuin myös! Aivan ihana pikku pupunen ja tätä tulee varmasti käytettyä paljon oli sitten uusi tulokas tyttö tai poika :)


Pöllökuosinen kuolalappu. Tästä mun tuskin tarvitsee selitellä sen enempää kuin PÖLLÖT! Mä olen pöllö fani.


Tämä asuste on myös ihana. Housujen väri ei ehkä ole ihan mun mieleen, mutta tuo paita ah ihana <3


Lopuksi vielä vanuhaalari, joka on myös söpö. Muistelen, että pidin viimevuoden pakkauksessakin tälläisestä samantyyppisestä, jossa oli muistaakseni oravan kuva ja se oli vaaleansininen.



Pakkaukseen oli myös tullut ihana toppapuku jonka saa pussimaiseksi. Sitä en laittanut tähän lemppareihin vaikka ihan hieno olikin. Kuumemittari oli myös iso plussa paketissa :)

Mutta tässäpä mun mielipiteet pakkauksesta. Mitäs te muut piditte? Oliko liian poikamainen vai tykkäättekö tekin yhtä paljon tästä äippäpakkauksesta kun minäkin?

Kuvat lainattu Kelan sivuilta: http://www.kela.fi/aitiyspakkaus

                                                              <3 -Riikka


maanantai 23. helmikuuta 2015

Ensimmäinen kerta uimalassa!

Me oltiin viime viikolla Evelynin, mun serkun ja serkun lapsen kanssa ensimmäistä kertaa uimalassa.

Evelyn ihmetteli kovasti heti sisään päästyään "missä kummassa nyt ollaan?" Pukuhuoneessa neiti kävi katselemassa joka kolkan ja uikkareiden päälle laiton jälkeen lähdettiinkin suihkuun.

Meidän uimala ei ole kamalan iso. Siellä on yksi kylmäallas, vauvojenallas, lastenallas, terapia-allas, jossa myös poreallas. Ulkouimala löytyy myös ja pieni ulkoallas johon voi mennä talvella pulikoimaan.

Me jäätiin alussa vauva-altaaseen ja neiti kyllä tykkäsi kovasti. Hän olisi halunut jopa uida yksin, mutta ihan vielä en viitsi toista päästää kun uimataitoa ei vielä ole :'D Lasten liukumäkeä ihmeteltiin kovasti ja sinne Evelyn olisi halunut päästä. Harmi vaan, että tyttö on ehkä vielä liian pieni sellaiseen. Ainoona huonona puolena vauva-altaassa oli se, että vähän isommat lapset menevät sen ohi omaan lastenaltaaseen ja roiskuttavat pienien vauvojen päälle vettä todella paljon. Toiset lapsista kyllä onneksi osasivat varoa pieniä ja kävelivät rauhallisesti ohi.

Lopussa mentiin kokeilemaan terapia-, ja poreallasta, mutta Evelyn takertui muhun kun takiainen. Siellä vissiinkin pelättiin vähän. Tosin itse olin onneissani päästessäni lämpimään veteen :D

Uimalareissu taisi venähtää noin tunnin mittaiseksi vaikka alussa ajattelinkin olla vain puolituntia neidin kanssa siellä.

Tämän viikon torstaina ollaan taas menossa polskimaan mummipuolen ja enon kanssa, jotta Evelyn tottuu uimalaan ja voidaan sitten joskus lähteä esimerkiksi kylpylään tai jotakin vastaavaa. Tällä kertaa otan kyllä neidille pyyhkeen uimalan puolelle, koska kävellessä uima-altailta suihkulle kerkiää saada jäätyväiskuoleman!!

Kuvia uimalasta mulla ei valitettavasti ole, koska on aika vaikea ottaa sinne kameraa tai kännykkää mukaan.

Minkä ikäisiä teidän lapset ovat olleet ensimmäisellä uima kerralla? Vai onko jollakin jo kunnon vesipeto vauva uimakoulusta?

Me ollaan kerran aikaisemmin jo viime kesänä käyty uimalassa, tosin ulkouimalassa ja silloin Evelyn kävi vain kastautumassa. Muuten otettiin aurinkoa ja syötiin retkeilyn merkeissä hyvässä porukassa.

                        ♡ -Riikka

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Faktoja minusta!

Päätimpä kirjoitella teille nyt vähän erilaisen postauksen kuin yleensä. Tässä postauksessa aion kertoa vähän faktoja minusta.

Aloitetaanpa:

1. Mulla on tosi paljon kaikkia pakkomielteitä, joista yritän pikkuhiljaa päästä eroon. Esimerkkinä: juon vettä, viimeisellä kulautuksella mun on aivan pakko nielaista 5 kertaa sitä vettä. Tämä ei päde mihinkään muihin juomiin kuin veteen. Myös sellainen pakkomielle, että kun laitan valot kiinni illalla nukkumaan mennessä mun on pakko koskea molemmilla käsillä siihen valokatkaisijaan. Näitä on vielä rutkasti lisää :'D Älkää pitäkö mua hulluna! 8-)

2. Mä rakastan koiria yli kaiken. Kaikki koirat on super ihania. Lempi koirani kuitenkin ovat vähän isommat koirat, sellaiset joita ei tarvitse kävellessä varoa. Evestä tulee varmaan samanlainen koira fani kun mustakin, ainakin sillaiselta pahasti vaikuttaa jo nyt :D

3. Mä olen aina vihannut ruuan laittoa. Se ei ole koskaan ollut mun juttu. Tosin nykyään olen karaistunut siihen, koska on pakko. Ihan vaan vaikka Evelynin takia. Musta tuntuu, että joko mun tekemä ruoka menee pilalle aina jollain tapaa tai sitten mä vaan satutan itseni, poltan sormeni tai muuta vastaavaa.


4. Mä olen maailman surkein puhumaan englantia. Ymmärrän kyllä mitä mulle sanotaan, mutta vastausta en saa tuotettua en sitten millään. Ruotsin kieli on enemmänkin se mun juttu!

5. Vihaan myös siivota, mutta silti imuroiminen kuuluu mun lempi puuhiin. Jos imuroin esimerkiksi keittiön, mun on pakko imuroida koko muukin kämppä ihan vaan koska se on kivaa.

6. Mulla on 4 sisarusta. Sisko ja kolme veljeä. Tosin kaikki ovat vain puolisisaruksia minulle. En silti pidä heitä muina kun ihan oikeina sisaruksinani. Kaikkein lähimmät välit mulla on mun siskon ja varmaan pienimmän pikkuveljen kanssa. Isoveljen kanssa en oikeastaan ole tekemisissä.

7. Olen usein miten todella positiivinen, mutta jos jokin menee niin sanotusti päin prinkkalaa niin musta kuoriutuu kunnon draamaqueen. Olen kuullut tämän mun mieheltäni ja jopa meidän kauppiksen englannin opettaja kutsui mua tällä nimellä.

8. Kiihdyn nollasta sataan jos suutun, mutta lepyn myös yhtä nopeasti jos saan heti puhuttua asiat selviksi. Ennen Evelynin syntymää saatoin pitää mykkäkoulua jopa kaksi päivää. (Tiedän aivan pirun lapsellista).

9. Olen 165 cm pitkä. Jostain syystä olen aina halunut olla 175 cm. Mä en tiedä miksi just sen mittainen, mutta niin mä vaan tahtoisin.


10. Olin 18-vuotiaana aivan järkyttävä bailaaja. Kaikki viikonloput + keskiviikot meni Amarillossa tai jossakin muussa baarissa tanssien.

Tässäpä näitä jo 10 kappaletta. Voisin kirjoittaa vielä monta lisää, mutta tuskin jaksaisitte lukea :)

                           ♡ -Riikka

Rv 14+0

Viime tiistaina pelästyin aikalailla kun noin kahdeksan aikaan aamulla heräsin vasemmanpuoleiseen alavatsa kipuun. Kipu tuntui hyvin erilaiselta mitä yleensä on tuntunut. Tuntui siltä kuin mulla alkaisi menkat.

Kipu jatkui koko päivän niin kovana, että siihen ei panadolitkaan auttanut. Päivän aikana otin kolme panadolia, muttei mitään apua ollut. Kyllä siinä jo itku pääsi.

Mun mielikuvitus pääsi vielä valloilleen ja aloin miettimään kaikkea pahaa mitä voi tapahtua. Lähdettiin Aleksin kanssa sitten illalla näytille lääkäriin. Evelyn jäi mummin kanssa kotiin.

Multa otettiin crp ja pissakoe + tehtiin sisätutkimus. Kaikki oli onneksi hyvin ja pääsin yöksi kotiin. Kipu ehkä helpottikin jo vähän.

Seuraavana aamuna soittelin vielä läpi lääkäreitä ja pyysin päästä ultraan ihan vain oman mielenrauhani takia, koska olin ollut todella kipeä. Torstaiksi sain kuin sainkin ajan meidän neuvola lääkäriin..

Neuvola lääkäri katsoi ultralla vatsan ja teki sisätutkimuksen. Kaikki oli onneksi hyvin :) Vauva liikkui vatsassa ja hänen sydän jyskytti samallalailla kun ennenkin. Kysyin mistä kipu olisi voinut johtua. Sain vastaukseksi taas ne iki ihanat kiinnikkeet mitkä multa Evelynin raskausaikana viikolla 14 leikattiin tähystyksessä. Toinen vaihtoehto oli kuulemma keltarauhas kysta. Tosin ne eivät ole mitenkään vaarallisia, kipeitä kylläkin.

Mäkun niin ajattelin, että selviäisin tämän raskauden ilman kovia mahakipuja ja ilman turhia leikkauksia, mutta saapa nähdä.

Pahoinvointi mulla on mennyt jo jonkin verran ohitse. Joka päivä pientä oksennus oloa on, mutta enään ei niin pahana mitä aikaisemmin "koputtaa puuta".

Muuten kaikki on aikalailla hyvin mielestäni. Vauvan liikkeitä olen jo tuntenut sellaisena pienenä kuplintana ja elohiirenä. Se on kyllä niin jännä tunne. En enään muistanutkaan :D

Nyt yritän keskittyä vain päivä päivältä etenemiseen, enkä murehdi turhia. Vaikka se onkin kyllä helpommin sanottu kuin tehty.

Masukuva tältä viikolta jäi ottamatta, koska tällä hetkellä mä olen niin väsynyt, etten tosiaan nouse täältä sängystä enään ylös ennenkuin on pakko :'D

Hyvää yötä teille kaikille lukijoille!! :)

                            <3 -Riikka

lauantai 21. helmikuuta 2015

Meidän 1 v 2 kk taapero.

Tänään keskitytäänkin taas pitkästä aikaa ihan vaan Evelynin kuulumisiin. Enään äidistä ei tunnu pahalta tuo "taapero"-nimitys, koska masussa vemmeltää vauva :)


Evelyn on taas kasvanut hurjaa vauhtia, ei ehkä niinkään painon tai pituuden suhteen vaan kehityksen.

Ruokailu:

Meillä opetellaan kovaa vauhtia jo syömään itse aamupuurot. Vähän vaikeaahan se vielä on, mutta kyllä se lusikka suuhunkin välillä eksyy! Enään Eve ei oikeastaan pidä näistä Piltin tai Bonan purkkiruuista vaan nykyään syödään ihan äidin tekemää ruokaa. Se jos mikä on neidin mielestä hyvää vaikka itse uskallankin olla välillä vahvasti eri mieltä :D



Puhe:

Neiti osaa tuottaa puhetta jo jonkin verran. Erinäisiä sanoja tulee jo iso lista ainakin noin 20 nopeasti laskettuna, jos ei enemmänkin. Pari kertaa meillä on tullut myös kahden sanan mittaisia lauseita. Sana "hauva ja vauva" ovat edelleen kärkipäässä neidin sanavarastoa. Ulos kun ollaan menossa tulee aina ketterästi "mennäänmennään" tai vaihtoehtoisesti "äkkiääkkiä". Puhelimeen vastataan "hojoohojoo", joka tarkoittaa siis "haloo haloo".

Hampaat:

Hampaita on tullut rutkasti lisää ja neiti onkin aika kiukkuinen aina iltaisin ja öisin. Panadolia lääkäri määräsi antamaan, koska nyt on neljä uutta poskihammasta puskemassa läpi... Myös eteen on ilmeisesti tulossa hammas. Saankin olla jäädyttämässä purulelua vähän väliä, koska tyttö rakastaa pureskella sitä. Toinen hyvä keino on antaa hammasharja neidin käteen. Se auttaa myös jonkin verran. Hampaiden pesusta meillä kuitenkin on tullut hieman hankalaa, varmaankin juuri kipeiden ikenien takia. Hampaita taitaa nyt mun laskujen mukaan tällä hetkellä olla 10 plus yksi, joka näkyy muttei ole vielä tullut läpi.

Pukeminen:

Evelyn tykkää pukea itse päälle. Toki vasta autetaan äitiä laittamaan kättä hanskaan ja kenkää jalkaan. Hattu menee joskus jo ihan sujuvasti päähän. Toki vain äidin ja isän hattu. Pukemisesta neiti ei oikein pidä, mutta kenkien laitto on aina se super kiva osio Evelynin mielestä. Tiedä sitten mikä siinäkin on :D


Ulkoilu:

Ulkoilemme oikeestaan päivittäin, jos nyt ei satu olemaan ihan kamala sade keli. Tosin Aleksin kanssa juuri puhuttiin, että mennään ostamaan Evelle sadetakki ja hanskat, että päästään ulos myös kurakeleillä. Kurahousut Eveltä jo löytyykin. Rattaissa Evelyn ei tykkää enään oikeastaan istua vaan kaikkialle on päästävä kävellen. 16-17.00 aikaan mennään yleensä reilu tunniksi neidin kanssa pihalle käppäilemään ja siitä jos jostain Evelyn tykkää. Koiria etsitään koko ajan joka paikasta :D


Leikit:

Sitten vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä leikit. Evelyn ei kauheasti leiki leluillaan tällä hetkellä. Kaikki muu on paljon hauskempaa. Kuten juosta äitiä ja isää karkuun aina kun mennään vaihtamaan vaippaa tai puetaan päälle, haetaan telkkarin kaukosäädin ja leikitään sillä, revitään vaatteita alas sohvalta jos niitä on siihen jäännyt ja mikä parasta kiipeillään sohvalla ja hypitään siinä :D Pallot on myös todella kova sana tällä hetkellä. Niitä täytyy heitellä ja potkia ympäriinsä.

Meillä on kyllä Evelynin kanssa niin paljon tekemistä kun koko ajan saa vahdata, ettei tyttö lennä sohvalta alas tai muuta vastaavaa.

Mites teillä tämän ikäisten kanssa? Kuuluuko teidän lasten lempi leikkeihin nämä leikit mitä meidän Evelynin?

Vaikka Evelyn on pääsääntöisesti todella iloinen ja touhukas lapsi niin kyllä se uhmatuhmailun kokeilukin on jo nostanut päätään.. Onneksi me Aleksin kanssa osataan asettaa rajat niin ei lähde ihan lapasesta koko pelleily!

                       <3 -Riikka

tiistai 17. helmikuuta 2015

Blogi jo 1-vuoden!

5-päivä tätä kuuta tuli täyteen tasan vuosi siitä, kun aloin kirjoittaa blogia. Se oli mulle aika iso päätös. En ole koskaan ollut mikään super hyvä ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla, mutta jotenkin tästä tuli vaan mun juttu. Mulla ei nyt niinkään ole mitään harrastusta, mutta tää on ihan täydellinen harrastus mulle. Saan purkaa ajatuksiani johonkin muualle kuin vain siihen päiväkirjaan (jonka kirjoittaminen on muuten noin vuosi sitten jäänyt, koska aloin kirjoittelemaan tänne tärkeitä ja ei niin tärkeitä asioita).

Vuodessa on tapahtunut paljon kaikenlaista. MEIDÄN, Aleksin ja mun pieni ihana neitimme on kasvanut jo isoksi tytöksi, oppinut paljon uutta ja on jo 1-vuotias, meidän suhde on ehkä jollakin tapaa syventynyt Aleksin kanssa. En osaa sanoa miten se näkyy, mutta mulla on todella vahvasti sellainen tunne, että tämä kestää! Meille on myös tulossa toinen ihana vauva. Siinä jo kerrakseen vuoden sisällä tapahtunutta.


Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, tästä blogin pitämisestä on tullut mulle todella tärkeä ja rakas harrastus. Mulla ei ole paljon lukijoita, mutta se ei haittaa mua milläänlailla. En olisi koskaan uskonut, että mulle tulisi edes lukijoita. Alunperin ajattelin pitää tämän vain omana "toisena"
päiväkirjana. Nyt kuitenkin olen erittäin iloinen teistä kaikista lukijoistani. Kiitos kun olette matkassa ja toivottavasti tulette pysymäänkin mukana :)

Blogi innostus alkoi ehkä siitä kun luin muiden mammabloggaajien blogeja innolla. Even ollessa 2 kk vanha mäkin ajattelin aloittaa kirjoittamisen meidän arjesta. Näinpä tätä on jatkunut jo vuoden.

Täytyypä siis onnitella blogia! ;)



                          ♡ -Riikka

maanantai 16. helmikuuta 2015

Valokuvaamo kuvat!

Heippa!

Nyt vihdoin kuvat valokuvaamosta, jossa kävimme ovat tulleet.

Elikkäs me kävimme perhekuvauksessa eräässä valokuvaamossa noin kuukausi sitten. Varmaankin mainitsin täällä jo siitä jossakin postauksessa. Lupailin laittaa sellaisia kuvia teidän nähtäväksi, jotka olivat mielestäni hyviä. 

Paikalle saavuttuamme saimme itse päättä valokuviin tulevan taustan. Taustoja olisi ollut jos jonkinmoisia, mutta me kuitenkin kaikesta huolimatta päädyimme tähän ehkä hieman perinteiseen harmaaseen taustaan. Valokuvaaja esitteli meille kaksi erilaista harmaata taustaa. Toinen oli ihan perus harmaa ilman mitään ja toinen oli sitten tämä meidän valitsemamme harmaa, jossa hieman varjostusta valokuvan mukana.

Me päätimme ottaa viisi kuvaa, jotka olivat meidän mielestä onnistuneimpia. Toki joudun karsimaan nyt kaksi kuvaa pois, jossa olemme kaikki, koska Aleksi :D 

Tässä ehdoton lemppari heti ensimmäiseksi:


Mä en tiedä mikä tässä kuvassa tekee sen, että ihastuin tähän kuvaan aivan valtavasti! Tämä tosiaan on tilanne kuva, vaikkakin näyttää siltä, että neiti posettaisi meille oikein kunnolla. Evelynillä oli tuo panta päässä, jota tässäkin kuvassa yrittää ottaa pois päästä. Valokuvaaja sai napattua juuri oikealla hetkellä tämän kuvan <3 

Toinen kuva:


Tämä oli myös meidän mielestä ihana kuva! Evelyn katsoo jonnekkin kaukaisuuteen ja samalla on ottanut omasta mekostaan kiinni. Kyllä tästä neidistä vielä tulee hyvä valokuvamalli joskus ;) Tosin tällä hetkellä kaikista kuvista, joita yritän neidistä ottaa ei tule mitään, koska neiti pötkii pakoon minkä kerkiää, eikä suostu katsomaan kameraan. Oisko joku vaihe taas?? :D 

Kolmas kuva:


Viimeisimpänä, muttei kuitenkaan vähäisimpänä kuvana tämä ihanuus <3

Kiitokset joudunkin nyt valokuvien ottamisesta laittaa eräälle valokuvaajalle jolla kävimme. Kuvat olivat juuri sellaisia kuin pitikin. Minä olisin tykännyt vaikka mistä, mutta tuo toinen osapuoli on ehkä vähän vaativampi näissä valokuva hommissa :D 

                                                                    <3 -Riikka

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoilleni!


Tänään lauantaina 14.2 on ystävänpäivä ja me halutaan teille toivottaa ihanaa ystävänpäivää! Nauttikaa tästä päivästä kaikki ketkä aiotte sitä viettää!

Me ollaan Aleksin ja Evelynin kanssa sen verran tylsiä, ettei vietetä tätä päivää sen kummemmin kuin muitakaan päiviä! Ystävänpäivä toivotukset kyllä lähetellään viestin merkeissä ja myös otetaan ne ilomielin vastaan :)

Huomena voisi sitten syödä vähän laskiais pullia, laskiaissunnuntain kunniaksi.

                         ♡ -Riikka

torstai 12. helmikuuta 2015

Rv 12+4 neuvola ja ultraääni

Eilen aamulla kello 10:00 mulla oli toinen neuvolakäynti masuni kanssa. Evelynin kanssa mentiin yhdessä neukkuilemaan. 



Neuvolassa katsottiin taas perus verenpaine, hemoglobiini ja juteltiin eräästä minulle ja Aleksille täytettäväksi jääneestä lappusesta. Aleksi vihaa yli kaiken noita rasti tai ympyrä ruutuun neuvolalappuja :D Mä taas jostakin syystä rakastan niitä ja paneudun niihin aina kun sellaisen saan :)

Kaikkein ihanin yllätys oli kun neukkutäti käskikin yhtäkkiä mua mennä makaamaan pedille ja sanoi, että nyt kuunellaan jospa kuultaisiin vauvan sydänäänet. Mä olin ihan unohtanut, että viikolla 12 ne voi jo kuulla. Hetken aikaa niitä taas jouduttiinkin etsimään kunnes sydänäänet löytyivät oikealta puolelta ja aika alhaalta vatsaa. Masussa kuulemma on hyvin vilkas tapaus kun sydän jyskytti oikein kunnolla :D



Kello 13:30 meillä olikin sitten jo tämä 12 viikon ultra, joka olisi oikeesti ensimmäinen ultraääni täällä meillä päin. Noh meillä se oli jo toinen :) Mua jännitti jonkin verran, että onko vauvalla kaikki hyvin. Tässä ultrassa katsottiin niskaturvotus ja ruumiinosia vähän muutenkin. Sydän läpätti taas menemään, kädet, sormet, jalat, varpaat ja nenäkin jo löytyi pikku ihmiseltä. Oli huikeeta taas nähdä oma vauveli siitä ruudulta. 

Niskaturvotus oli hyvä, (voiko sen edes sanoa noin? No aivan sama :D) joten huoli tällä hetkellä siitäkin on poissa. Vauva oli juuri päivänokosilla kun masunpäältä ultrattiin. Pikkuisen ultraaja joutui vauvelia herättelemään, jotta näki vauvan liikeet. Kaksi kertaa ultraajan täytyi tärisytellä mun masua ja pikkuinen heräilikin. Siellä hän ojenteli käsiä ja meni kippuralle. Voi raukkaa, mulla kävi ihan sääliksi kun toinen herätetään kesken hyvien unien♡

Nyt voidaan taas hyvin mielin odottaa sitä seuraavaa ultraa, jossa katsotaan tarkemmin vauvan rakennetta ja jospa nähtäisiin, onko meille suotu tällä kerralla poika vai tyttö♡

Pakko vielä tähän loppuun laittaa vertauskuva Evelynin ultrakuvasta ja vauvan ultrakuvasta. Otsa näillä on ainakin erilainen. Toisella paljon pienempi kuin toisella? Nämä suunilleen samoilta viikoilta otettu!

Evelyn oikealla ja masuvauva vasemmalla.



                               ♡ -Riikka


maanantai 9. helmikuuta 2015

Lauantain ja maananatain kuulumisia.

Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut?

Meillä oli vähän erilainen lauantai kun yleensä. Päivällä kahden aikaan Evelynin pappa ja eno tuli katsomaan tyttöä ja kahvittelemaan meille. Evelyn sai ihka ensimmäiset värikynät itselleen :D Päästiin jopa jo kokeilemaankin niitä ja Evelyn kyllä keskittyneestä piirteli paperiin. Taisi neiti saada myös tuon kirjan mikä tuossa pöydällä näkyy, mutta eipä se kauheesti häntä kiinostanut, kun sai värikynät käteen!




Aika pian pappa ja eno sitten lähtivätkin kauppaan ja kotiin päin ajelemaan, koska eivät asu kuitenkaan samalla paikkakunnalla kuin me. 

Aleksilla olikin tämä lauantai vapaapäivä, kun meidän kahdella kaverilla oli 25-vuotis syntymäpäivät. Aleksi lähti puoli viiden maissa Amarilloon, joka oli varattu heille koko illaksi. Ihan alussa vain syömisen ja höpöttelyn merkeissä. Iltaa he jäivät myös viettämään Amarillon yökerhon puolelle.

Puoli viiden aikaa mä itse olin sopinut, että mun kaveri, jonka kanssa olen viimeksi puhunut/ollut yläasteella tuli meille kylään. Voin kyllä sanoa, että tuntui siltä kun ei oltais koskaan oltukkaan näin pitkään "erossa". Juttu lensi aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Noh oltiinhan me sentään parhaita kavereita silloin. Paulan poikaystävä tuli meille myös illemmalla kylään ja he istuivatkin täällä meillä sinne 22:30 saakka. 

Äiti onneksi oli myös mun seurana täällä yön. Pyysin hänet tänne, koska mulla on tullut noita migreenikohtauksia pari kertaa raskauden aikana ja ajattelin, että olisi kivempi jos mulla olisi seuraa, jos sattuukin, että täytyy lähteä sairaalaan.

23:00 mä päätin lähteä sänkyyn nukkumaan, mutta jäinkin vielä katsomaan Internetistä The voice of Finlandia ja ihmettelin kyllä kovin kun meidän ulko ovi aukesi klo: 23:50 ja Aleksi tuli kotiin : D Ei kuulemma jaksanut enään olla baarissa ja halusi tulla jo nukkumaan :D

Sellainen oli siis meidän lauantai päivä. Tänään meidän pitäisi lähteä katsomaan uutta asuntoa vähän eripaikasta missä nyt asutaan. Neliö olisi etsinnässä. Toki me mahduttaisiin loistavasti asua vielä tässä asunnossa jonkin aikaa ja ei meillä periaatteessa mitään kiirettä olisi pois muuttaakkaan. Kuitenkin halutaan etsiä toista asuntoa ihan vain siksi, koska me ei oikeen pidetä meidän yli mekastavista naapureista ja tarvitsemme me kuitenkin jossakin vaiheessa sen neliön, jotta Evelyn ja vauva saavat ihan ihka omat huoneet.

Nyt mä menen herättelemään tuota neitiä päiväunilta, jotta keretään syödä ennenkuin lähdetään katsomaan asuntoa.

                                                               <3 -Riikka

perjantai 6. helmikuuta 2015

Maitoallergia asiaa.

Nyt kun Evelyn on jo pian 1v 2kk, me ollaan alettu testailemaan ihan tuota normi maitoa neidille.


Kun Evelyn täytti 1-vuotta, alettiin ihan vain aluksi lisäämään maitoa hänen ruokiinsa. Tai vaihtoehtoisesti Evelyn tietenkin syö samaa ruokaa kun me. Mitään ongelmaa ei ole ollut maidosta ruuan seassa. Maha on pysynyt kunnossa, eikä muutakaan samanmoisia ongelmia ole ollut kun Even ollessa pienempi.

Pikkuhiljaa aloimme myös Aleksin kanssa lisäämään ihan tätä "meidän" maitoa neidin oman maidon sekaan. Aloitimme ihan vaan 1/3 osalla. Tuloksena: kaikki loistavasti ei vatsavaivaa. Noin viikon päästä lisäsimme maitoon jo 2/3, Tulos: Kaikki edelleen hyvin. Tällä hetkellä laitamme Evelynille 120 ml maitoa kerrallaan, josta 30 ml on Evelynin omaa maitoa ja loput "meidän" maitoa. No hetkenhän se taas menikin loistavasti. Kunnes nyt pari päivää sitten laitoin tytön nukkumaan klo: 20:00 illalla ja tyttö herää itku huutamaan klo: 21:00. Otan tytön ylös sängystä, koska en keksi muutakaan millä rauhottuisi. Katsotaan Evelynin kanssa telkkaria ja Evelyn istuu mun sylissä niin rauhallisesti kun vaan ikinä voi. Tyttö rupee yhtäkkiä itkemään ja vääntelehtii + piereskelee aivan järjettömästi. Se siitä hyvin onnistuneesta maito kokeilusta.


Mahtaisiko tässä olla vain kyse siitä, että neidin masu ei ole vielä tottunut niin isoon maitomäärään kerralla vai voisko tuo olla maitoallergiaa edelleen?? Jotenkin mä vain suuresti epäilen, koska tyttö kyllä pystyy syömään ihan normaalisti maitopitoisia ruokia ja alku meni muutenkin maitosekoitusten kanssa todella hyvin. En haluaisi turhasta vielä luovuttaa.

Toisaalta, en myöskään pysty katsomaan sitä, että tietentahdoin annan Evelynille maitoa, josta tiedän hänelle tulevan mahan kipeeksi..


                                                                    <3 -Riikka

torstai 5. helmikuuta 2015

Itkua ja raskaushuuruja.

Yleensä yritän pitää tämän blogin edes jollain tasolla positiivisena, mutta nyt saatte kyllä kestää pientä kiukuttelua.

Ai kamala, tänään on ollut taas sellanen päivä, että mä voisin raskaushuuruissani räjähtää olemattomiin. Musta tuntuu just nyt siltä, että haluaisin vain kaivaitua peiton alle ja olla siellä koko päivän, niin etten varmastikkaan räjähtäisi olemattomista asioista kenellekkään ja pahoittaisi heidän mieltä.

Evelyn on kiukutellut koko päivän millon mistäkin ja mä olen juossut pää kolmantena jalkana joka paikassa. Pitäisi varmaan munkin jo vähän alkaa rauhoittumaan, ainakin näin alkuraskaudesta. 

Tänään mua on vaan itkettänyt koko päivän, en kuitenkaan ole vielä päästänyt sitä tulvaa valloilleen. Varmasti jossain vaiheessa aion itkeä niin paljon kun pystyn, jos saisin paremman olon itselleni. Ei vissiinkään ole mitään pelkkää sanontaa vain, että mielialat heittelevät raskauden aikana. Sen olen kyllä tämän päivän aikana huomannut! 

Mutta nyt mä aion hetken levätä tämän ilkeän oloni kanssa kun Evelynkin on nukkumassa päiväunia.. Heipsu :)

                         ♡ -Riikka

maanantai 2. helmikuuta 2015

Suukkoja.

Meidän Evelyn ei ole koskaan ollut mikään hali ja pusu ihminen. Haleja ja pusuja on menty aina karkuun, joko kontaten tai juosten. Pusut on ollut Evelynin mielestä tosi yök juttu!

Mutta arvatkaapas mitä?? Äiti ja isi on saannut melkein joka päivä lähiaikoina Suukkoja ja useamman kappaleen. Välillä Eve antaa pusun ihan omasta tahdostaan ja välillä pyydettäessä. Myös masuvauva saa haleja ja pusuja joka päivä Eveltä ♡


Aleksin kanssa jos pusutellaan, niin Evelyn katsoo meitä aina ilmeellä "hei mutsi ja faija nyt sitte taas ihan oikeesti".

Ehkä Evekin on siitä sitten oppinut, että äidille ja isällekkin voi joskus antaa pusut ihan vain, että saa meille hyvän mielen :D 

Mites teillä? Saatteko suukkoja lapsiltanne usein vai ollaanko teilläkin suukkojen suhteen hyiyök-linjalla?

                         ♡ -Riikka

Ilahduta bloggaajakaveria!

Minulle tämän jännän haasteen laittoi Kädenjälkiä sydämessä blogin kirjoittaja Nea :)
Ilahduta bloggaajakaveria haaste on lähtöisin Tipulassa-blogin  kirjoittajalta!


Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Haastan mukaan seuraavat ihanat bloggaajat:

Nea- Kädenjälkiä sydämessä

Janina- Danin elämää

Tanja- Our journey

Katsotaan otatteko haasteen vastaan :) Jos haaste otetaan vastaan laitan teille s-postia mahdollisimman pian ja katsotaan, jos joku ylläri löytäisi perille postin mukana kotiin :)

                                                        <3- Riikka














sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Rv 11+0!

Päänsärkyä, päänsärkyä ja vielä kerran päänsärkyä! 

Kumpihan lienee tulossa tyttö vaiko poika?

Evelyniä odottaessa mulla oli vain yksi päänsärkykohtaus, no nyt asiat on toisin. Päätä särkee joka päivä ja valivali...

Oikeestaan kaikki olisi niin hyvin ilman päänsärkyjä. Mulla toki on pahoinvointia edelleen, mutta onneksi se on jo alkuraskaudesta helpottanut hieman. Mä olen pystynyt joka päivä syömään muutakin kuin mandariinia ja juomaan appelsiinimehua :) (kopkop, koputan puuta).

Olen löytänyt kaiken maailman testejä Internetistä, mistä mukamas tietää tuleeko poika vai tyttö. Okei onhan ne ihan hauskoja, mutta en menisi niihin kuitenkaan luottamaan :D 

Ihmettelen kun jotkut sanovat, kuinka hehkuvat raskauden aikana ja toiset kyllä tosiaan hehkuvatkin. Musta tuntuu, että mun naama on täynnä kaikenmaailman näppylöitä ja olen välillä ruma kuin rusina :'D Noh ehkä tämäkin tästä joskus!

Nyt täytyy vain keskittyä päivä kerrallaan etenemiseen ja odottavin mielin 12.1 olevaan toiseen ultraan, jossa katsotaankin pikkuisen hyvinvointia.

                            ♡ -Riikka