maanantai 30. maaliskuuta 2015

Päivän kuulumiset kellolleen :)

Näin aluksi haluan sanoa, että älkää tappako :D Joudun ottamaan melkeimpä kaikki kuvista mun kännykän kameralla joka on ihan surkea rikkinäisen kameranlasin takia!! En jaksanut raahata järjestelmäkameraa mukanani, koska mulla ei ole sille laukkua ja ei oltu koko päivää oikeastaan ollenkaan kotona.

Klo: 6.30 

Evelyn herää pyytämään maitoa, en jaksaisi millään nousta, venytän ja venytän nousemista kunnes päätän käydä samalla vessassa kun annan maidon tytölle. Menen takaisin nukkumaan.

6.48

Pyörin sängyssä, en saa unta millään. Pakko laittaa puhelin pois kädestä ja yrittää nukkua vielä hetki, koska Aleksikin tuhisee vieressä tyytyväisenä ja Evelyn on jo uudestaan nukkumatin maailmassa :)

10:18

Herään uudestaan ihan unisena. Otan kännykän ja selaan facebookin läpi. Aleksi, jolla on tämä päivä pekkasta makaa vielä mun vieressä ja Evelynistä ei vielä kuulu mitään. Päätän nousta pikaisesti ylös ja mennä laittamaan itseni kuntoon. Mun täytyy ennen kello 12:00 olla labrassa kokeissa.

10:50

Herätän Evelynin puurolle ja puen tytölle päälle.


11:30
Mennään hammaspesulle ja harjataan hiukset. Aletaan pukea neidille ulkovaatteita päälle ja ollaan valmiita lähtemään labraan.

12:07

Odottelen vuoroani labrassa. Täällä on kamala jono. Aleksi ja Evelyn lähtivät siksi aikaa ajelemaan jonnekkin päin. Täällä käynnin jälkeen ajattelin, että me lähdettäisiin neidin kanssa käymään mun siskolla ja Aleksi meneekin sillä välin korjauttamaan meidän autoa ja lenkkeileemään.

13:15

Syödään Evelynin kanssa salamipastaa. Ruokailun jälkeen leikitään ja kohta puolin aionkin laittaa neidin nukkumaan päiväunia.




15:11
Ollaan edelleen Lauralla. Evelyn ei ole vieläkään nukkumassa päikkäreitä. Pyydettiin Krista kummikin tänne, koska meillä oli tylsää.. Nyt täytyy vaan odotella, että saadaan auto huollosta ja tyttö nukkumaan päikkäreitä vaikka sitten autoon.




16:16

Evelynin kummitäti on nukuttamassa neitiä Julian huoneessa ja mä odottelen täällä kovasti milloin Aleksi tulee Ballerina keksipaketin kanssa! Se jos joku on mun raskaushimo tällä hetkellä :D

17:00

Evelyn herää päikkäreiltä, annetaan neidille välipalaa ja suunnataan taas leikkimään neidin kanssa :)

20:06

Istutaan kaikki meidän koti sohvalla. Välistä jäi tunteja, koska ei oikeastaan tehty mitään kummoista. Vähän aika sitten käytiin pikaisesti kaupassa ja tultiin kotiin syöttämään Evelynille iltapala. Käytiin neidin kanssa myös suihkussa ja nyt vain rentoudutaan. Evelyn ei ole vielä kovin väsynyt, joten lupasin hänelle, että saa valvoa siihen saakka kun kiukku tulee, mutta viimeistään kello 21:00 on nukkumaanmenoaika. Me kuitenkin päätetään tämä kirjoitus tähän ja suunnataan sitten viimeistään yhdeksältä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!



                                                                      <3 -Riikka

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pikaiset ja lyhyet kuulumiset.

Me ollaan täällä ihan kunnossa, vaikkei nyt ennätyksellisesti meistä ole neljään päivään mitään kuulunutkaan.

Tosiaan meillä on ollut tekemistä niin paljon, etten ole kerinnyt tulla meidän kuulumisia päivittelemään nyt hetkeen. Jospa seuraavalla viikolla olisi aikaa taas keskittyä kirjoittamiseen :)

Eve on nyt joka aamu herännyt sen verran aikaisin, että mulla ei ole ollut toivoakaan ehtiä koneelle ja aina herättyämme on ollut kiire jo kaupungille hoitamaan asioita. Illalla olen taas niin puhki, ettei tästä blogiin tulosta ole tullut yhtään mitään. 

Mulla meni myös puhelimen kameranlasi rikki tuossa yhtenä päivänä kun Evelyn tiputti mun puhelimen lattialle, joten nyt tämä postaus on kuvaton :/ Täytyy viedä puhelin korjaukseen ja ottaa järjestelmäkameraa mukaan, jotta saadaan kuvia näpsittyä teille tännekkin :)

Vauva potkii kovasti mun masussa jne.. Palaillaan seuraavalla viikolla. Mä lähden nyt rentoutumaan tuonne sänkyyn ja muuten ottakaahan vastaan niitä ihania pääsiäisnoitia ja muita hömppiä huomenna, niin mekin ajoitaan tehdä :)

                          ♡ -Riikka
 

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Bola-koru!

                                                             Moikka kaikille!

Osallistuin noin viikko sitten Äiti ja melukylänlapset-blogissa Bola-korun arvontaan ja tuurilla vielä menin voittamaan kilpailun. Mä olen niin innoissani. Mä olen toivonut Bola-korua jo pitkän aikaa ja meinannut sellaisen monesti jo tilatakkin, mutta jostain syystä tilauksen tekeminen on vain aina jäänyt. Noh onneksi, koska minulle kävi niin hyvä tuuri, että arvonnan voitin.

Tänään mulle kolahtikin postiluukusta tämä ihana itse valitsemani koru Starkids lastentarvikkeesta.




Koru on aivan ihana. Valitsin tälläisen ihanan valkopohjaisen Bola-korun jossa hopealla nättiä kuviota. Olen lukenut, että korun sisältä kuuluu pientä helinää. Koru laitetaan roikkumaan vatsan korkeudelle ja korun mukana tuli tälläinen nauha mitä saa itse säädettyä joko pidemmäksi tai lyhyemmäksi ihan oman vatsan koon mukaan. Koru helisee esimerkiksi kävellessäsi vatsan päällä ja näin ollen sinä itse ja vauvasi vatsassa kuulee kulkusen helinän. Ajattelin korun helisevän eritavalla, mutta mä olen enmmän kuin tyytyväinen tähän helinään. Helinä on jotenkin ihanan hiljainen ja rauhoittava ja itse jopa uskon tähän, että koru tosiaan toimii :D






Meillä on Evelynkin korusta niin innoissaan, että haluaisi sen itselleen. Evelyn käy vähän väliä helisyttelemässä korua ja yrittää ottaa sen mun kaulasta itselleen. Joudun sitten aina varomaan, ettei koru mene rikki!

Nyt mä lähden tästä suihkuun ja laitan korun turvaan, jotta saan taas rauhallisin mielin korun huomena kaulaani :) 

Paljon kiitoksia Äiti ja melukylänlapset-blogin Terhille ja tietenkin ihanalle Starkidsille, joka korun minulle sponssasi!

                                                                        <3 -Riikka

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Äitiys on helppoa?!

Kuinkas monen mielestä tämä väite pitää paikkaansa?

Sain idean ehkä tämän päivän tekemisistäni. Aamulla heräsin puoli 9 aikaan kun Evelyn höpötteli sängyssään. Mä tsekkasin kännykästä facebookin ja sähköpostin, niinkuin yleensä aamuisin teenkin. Evelyn oli sillä välin nukahtanut takaisin ja noustiinkin ylös sitten kello: 09.30. 

Hain Evelynin sängystä, puin päälleni, jonka jälkeen mentiin vaihtamaan neidin vaippaa ja etsimään hänelle sopivia vaatteita täksi päiväksi. Kiukku iski siinä vaiheessa kun vaippa piti vaihtaa. Noh siitä kuitenkin selvittiin. Seuraavaksi mentiinkin aamupalalle. Evelyn tykkää syödä itse aamupalansa ja mun on tosiaankin turha yrittää tätä omatahtoista neitiä auttaa. Siinä vaiheessa kun alan neidille pistämään joko leipää tai puuroa suuhun tulee todellinen stoppi syömiselle "ei ei ja vielä kerran ei". Niimpä mä päätin aloittaa meidän lääkekaapin siivoamisen, joka oli pitänyt jo monta päivää tehdä.

Aleksi tuli lounaalle kotiin ja Evelyn söi leipää kiltisti omassa syöttötuolissaan. Evelyn kun oli syönyt niin mä aloin pistämään pyykkejä koneeseen, jotta saadaan taas puhtaita vaatteita lisää. Noh tottakai multa lensi pyykkipulveri paketti väärin päin lattialle ja sitten olikin jo imurointi edessä. Imuroin sitten vähän joka paikasta hiki hatussa tytön leikkiessä olohuoneessa. Imuroinnin jälkeen aloin haistamaan joka paikassa sitä pulverin hajua ja oli pakko alkaa luuttuamaan ja tuulettamaan kämppää :D (Raskauden iloja, kaikki haisee kaksinkertaisena nenään). 

Evelyn alkoi väsymään ja nyt hän on omassa pinniksessään päiväunilla, tosin höpöttelee tuolla vielä jotakin. Eiköhän hän kohta sinne nukahda. Itse tulin kirjoittamaan blogitekstiä vielä ennenkuin menen tekemään neidille ruuan ja lähdetään ulkoilemaan jos sää vain sallii.

Nyt itse aiheeseen elikkä siihen kuinka helppoa kotiäitiys itseasissa on?

Voin suoraan sanoa toivovani välillä olevani jo töissä tai koulussa. Tosin siihen on vielä aikaa, koska toinen lapsikin on tulossa. Kaipaisin välillä vaihtelua kotihommiin, mutta mä silti rakastan olla Evelynin kanssa kotona. Saan leikkiä tytön kanssa, ulkoilla ja pitää meidän kotia siistinä :) 



Olen tiennyt jo pitkään haluavani olla äiti! Joskus kysyttäessä mun elämän tarkoitusta vastaus on ollut helppo. Mun elämän tarkoitus on saada ihana perhe. Mä olen onnistunut siinä hyvin. Mulla on ihana mies ja ihana lapsi. Olemme saamassa toisen lapsen, joka on meidän koko perheelle jo nyt aivan järjettömän rakas. Se on mun elämän tarkoitus!



Mietittekö te koskaan mitään näinkin syvällisiä asioita? Mä mietin aika useastikkin kun olen yksin hiljaisuudessa.

Vaikka äitiys onkin helppoa ainakin minulle, niin kyllä niitä vaikeita hetkiäkin tulee varmasti joka ikiselle äidille ja isälle. Lasten kiukku päivät, kun itse ei vaan kertakaikkisesti jaksaisi ja on väsynyt kuin mikä, se, että lapsi sairastaa paljon tai vaikka vähän vähemmänkin. Se asia ottaa itselle jo niin koville, että ihan sydämeen asti sattuu. Isä käy töissä (tai vaihtoehtoisesti toisin päin) ja äiti on kipeänä kotona ja hoitaa lasta, sekin tekee vaikeaa varmasti monellekkin. Onneksi meillä kuitenkin on auttavia käsiä, mutta kaikilla niitä ei välttämättä ole. Ei se äitiys loppu peleissä ole mitään helppoa, vaikka se siltä tuntuukin. Ei synnytyslaitoksella opeteta sulle kuinka hoidat lapsen kun olet itse kipeä tai miten kukakin hoitaa oman lapsensa kiukuttelun. Siihen on vain käytettävä omaa maalaisjärkeä. 

Jotkut äidit voivat palaa loppuun niinkuin isätkin. Äideille apua tarjotaan neuvolassa jne, mutta milloin iseiltä kysytään kuinka he voivat? Parisuhteessa varmasti puhutaan asioista, mutta ei sekään aina riitä. En yleistä, mutta miehet ovat ehkä hieman tuppisuisempia kuin naiset ja eivät he halua aiheuttaa lisää huolta kenellekkään kertomalla omia murheitaan. Mä kuulun aikalailla myös tähän kastiin, vaikka nainen olenkin. Välillä kovan paikan tullessa saatan itkeä tihrustaa yksin kuinka mua pelottaa se ja se asia, mutta en mä siitä aina Aleksille puhu. En halua aiheuttaa huolta enempää kenelleekkään.

Onneksi meillä kuitenkin kaikki asiat ovat hyvin. En kuitenkaan osaa vastata suoraan väitteeseen onko helppoa olla äiti/kotiäiti? Kyllä se mun mielestä osittain on helppoa, mutta välillä tulee niitä vaikeitakin aikoja.



Ps. Tsekatkaa myös http://pienenpojanhaaveet.blogspot.fi/?m=1 jossa tänään ollu aiheena tämä isän auttaminen, josta minäkin mainitsen kirjoituksessani.              
                                                         <3- Riikka

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lastenvahti ja lääkäri päivä.

20.3.2015

Tänään aamulla lähdettiin käppäilemään kaupungille päin Evelynin kanssa, koska lupasin mennä vahtimaan Miroa hetkeksi Minnan käydessä asioilla :)

Meillä menikin Even ja Miron kanssa mukavasti aika leikkiessä. Miro tietenkin teki mulle ylläri kakat ja mä pääsin ekaa kertaa vaihtamaan poikalapsen vaippaa. Voin sanoa, että mun mielestä oli kyllä niin paljon helpompaa kun Even kakka vaipan vaihtaminen, vaikka ei sekään vaikeaa ole :D (Kaikkia taas kiinostaa).




Eve oli super suloinen kun meni yhdessä vaiheessa halimaan Miroa oikein isoin halauksin. Harmiksi en ehtinyt saada kuvaa tapahtumasta :(

Tällä hetkellä istun sairaalan päivystyksessä aamulla alkaneiden selkä-, ja kovan vatsa kivun takia. Lääkekuurinhan sain erääseen tulehdukseen jo neuvolassa, mutta siihen ei kyllä neuvolan tädin mukaan kuulu selkä ja vatsakivut. Lämpöä mulla on ollut 37.3 astetta tämän päivän aikana ja olo siitä huolimatta todella kuumeinen. Saa nähdä laitetaanko mut kotiin vai löytyykö jotakin uutta. Tosin olen vasta kaksi päivää käyttänyt tuota lääkettä, joten sekään ei ole välttämättä auttanut vielä.

Nyt odottelen vaan, koska pääsen lääkärille ja kotiin.

21.3.2015

Heippa taas!

Eilen sain lähetteen täksi päiväksi uusiin tulehdusarvo kokeisiin ja ultraääneen. Kaikki oli hyvin ultrassa, multa sitten löytyikin pissatulehdus, jota on jo kolmena eri päivänä tutkittu, mutta ei muka kuitenkaan olla löydetty.

Nyt minulla menee kaksi eri lääkettä tulehduksiin ja voin vain toivoa, että ne alkaisivat tepsimään mahdollisimman pian. Nämä raskausajan vaivat ovat kyllä ikäviä..

Noh ainakin sain tietää nyt kaiken olevan kunnossa ja innolla jään odottelemaan huhtikuun rakenneultraa :)

                          ♡ -Riikka

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Neuvola-, ja neuvolalääkäri käynti rv 17+3.

                                                    Terveppä terve taas täältä :D

Eilen lupailin kirjoitella heti kun kerkiän ja yllättäen mulla oli nyt oikein sopiva rako tulla kirjoittamaan tänne kun Aleksi päätti lähteä Evelynin kanssa käppäilemään ulos. 

Tänään mulla olikin 17:sta viikon neuvola käynti. Noh ei mennyt taas ihan kun Strömssössä, mutta siitä silti selvittiin. Mieli on neukun jälkeen hieman maassa, mutta kyllä täältä taas noustaan ainakin toivottavasti.

Kävin alussa antamassa pissanäytteen neuvolan labraan ja sieltä sitten pääsinkin sisälle huoneeseen. Verenpaine näytti tällä kertaa oikein hyviä lukemia, paino oli noussut viime kerrasta noin 2 kiloa ja muutenkin kaikki oli kunnossa lukuun ottamatta pissanäytettä. Pissanäytteestä löytyi veri hiukkasisia, jotka eivät kuulemma sinällään tarkoita mitään pahaa. Noh minut kuitenkin ohjattiin lääkärille niinkuin kuuluikin. Aluksi höpöteltiin mukavia, jonka jälkeen minut pyydettiin tutkimus pöydälle.

Vauvalla kaikki hyvin. On erittäin liikkuvainen tapaus. Kädet ja jalat huitoivat taas minkä kerkesivät ja sydän pumppasi oikein hyvää tahtia. Taisi olla 150 kertaa minuutissa?? Yritettiin Aleksin kanssa niin kovin kurkkia kumpaa sukupuolta tämä tulokas olisi, vaikka mitä väliä sillä edes on? :D. Vauva oli masussa selkä meihin päin ja yhdessä vaiheessa vilautti peppua ja jalkoja oikein sopivasti. Arvatkaa vaan, nähtiin Aleksin kanssa jotain siellä jalkojen välissä, mutta heti seuraavalta katsomalta siellä ei enään mitään ollutkaan :D Se jää siis arvoitukseksi ainakin sinne parin viikon päähän rakenneultraan, onko meille tulossa poika vaiko toinen tyttö?! 

Seuraavaksi olikin sitten se ihanaakin ihanempi sisätutkimus... Multa otettii pari muutakin koetta ja niinhän siinä kävi, että tulehdus löytyi. En nyt tässä sen kummemmin siitä ala kertomaan. Sain kuitenkin 10 päivän lääkityksen, joten toivotaan, että tarpeeksi ajoissa se huomattiin. Kaksi päivää minulla onkin ollut aika kovia vatsa kipuja, välillä jopa pistänyt mut kaksinkerroin kun olen kävellyt. Huomenna mulla olisi varattu aika terveyskeskukseen, jossa vielä otetaan uusi pissanäyte ja katsotaan, ettei pissatulehduskin tullut vielä kaupan päälle. 

Nyt pari 17 viikon kuvaa masusta ja sitten mä lähden nauttimaan hetkeksi mun vapaa-ajasta jonnekkin muualle kuin tähän tietokoneen ääreen :) Miten musta tuntuu, että maha vain kasvaa ja kasvaa päivä päivältä suuremmaksi :`D



                                                                      <3 -Riikka


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Synnytyspelko aiheena.

Tänään mennäänkin hieman henkilökohtaisempaa aiheeseen minulle, nimittäin synnytyspelosta puhumiseen. Tässä vaiheessa sanon suoraan kaikille ketkä eivät vielä ole synnytystä kokeneet, että tämä on vain ja ainoastaan minun kokemus mistä puhun ja kaikilla ei ole samoja aatteita synnytyksestä. Jos satutte pelkäämään muutenkin synnytystä, niin suosittelen hyppäämään tämän kirjoituksen ohitse, vaikka en kovin syvällisesti omista kokemuksistani sen enmpään puhukkaan.

Mä olen nyt viikolla 17+2 ja mua on ehkä jo hieman alkanut pelottamaan tuleva synnytys. Siihen on toki vielä aikaa, mutta nopeasti se menee ja se h-hetki tulee eteen. Mä en oikeastaan ole mun pelosta puhunut vielä kenellekkään en edes Aleksille, koska en jostakin syystä halua ajatella koko tulevaa synnytystä vielä itsekkään. En myöskään halua huolestuttaa läheisiäni omilla peloillani, koska tiedän olevani hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä sairaalassa h-hetkellä. Plus jotenkin musta tuntuu, että mun läheiset eivät ymmärrä pelkoani ja sanovat vain, että "hyvin se menee, turhaan pelkäät". Aleksin kyllä uskon tukevan minua 100 prosenttisesti, hänen suustaan tuskin tulen tuota lausetta kuulemaan, mutta muiden läheisteni kyllä.


Mulla on sellainen tunne, että haluaisin olla tietämättä synnytyksestä ja sen kulusta mitään, niinkuin ensimmäisellä kerralla kun sain kokea synnytyksen. Tuntuu siltä kuin se olisi minulle helpompaa kun taas se, että tällä kertaa tiedän millaista se kipu on ja miten synnytys etenee. Synnytys on maailman luonnollisin asia, mutta silti se on minun mielestäni aika kamalaa. Parhain palkinto tietenkin on lopussa, jolloin koko synnytyksen unohtaa salaman nopeasti.


Noh se mitä sitten siinä pelkään, niin ihan oikeasti mä en osaa sanoa. Ehkä sitä, etten kestä kipua toista kertaa ja kuolen kipuun tai, että joku menee pahasti pieleen synnytyksessä ja joudun leikkaukseen, enkä selviä siitä. Tässä vaiheessa taas tiedän, että olen kyllä ammattitaitoisissa käsissä, mutta silti. 


Evelynin synnytyksessä mulla ei mennyt mikään pieleen. Synnytys kesti 14 tuntia, mutta se oli silti yhtä tuskaa. Mulle ei auttanut ilokaasu eikä tens-laite. Sain epiduraalin ja lisä annoksia kolme joista vain kaksi ensimmäistä toimi. Musta tuntui, etten vain enään jaksa ponnistus vaiheessa ponnistaa lasta ja muistan kuinka sanoin kätilölle, että "ottakaa se jo pois, en jaksa enään". Minua käsketiin vain ponnistamaan uudestaan ja hyvin jaksoin vaikkei todellakaan siltä tuntunutkaan sillä hetkellä. 


Luulen, että pelkoni johtuu vain ja ainoastaan siitä kivun sietämisestä ja jaksamisesta. Olen ajatellut puhua asiasta neuvolassa, mutta jotenkin musta tuntuu hölmöltä mennä puhumaan neuvolan tädin kanssa siitä kun olen jo kerran synnyttänyt ja hyvin selvinnyt siitäkin. 


Noh näihin mietteisiin jäädään toistaiseksi. Huomenna mulla olisi neuvolakäynti ja neuvolalääkärillä käynti. Siitä sitten varmasti postausta kun kerkiän :)


                                                               <3 -Riikka

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Haaste: The liebster award!

Girls make the rules-blogin pitäjä haastoi mut tälläiseen the liebster award-haasteeseen mukaan. Haasteen tarkoitus on tuoda näkyvyyttä alle tuhannen lukijan blogeille. Tarkoituksena on siis vastata haastajan keksimiin 11 kysymykseen, keksiä itse 11 kysymystä ja sitten haastaa 11 blogia mukaan.

Mä olen jo joskus tehnyt saman haasteen, toki vain eri kysymyksillä, mutta nyt kun mut kerran haastettiin niin enhän mä viitsinyt kieltäytyäkkään. Ajattelin vastata itse vain kysymyksiin. En aio keksiä kysymyksiä enkä haastaa tähän ketään juurikin sen takia, että olen sen aikaisemmin jo joskus tehnyt. Sen voi käydä tsekkaamassa täältä mun blogista jostakin :D

11 kysymystä, jotka sain olisi tässä:


1. Mikä on parasta keväässä?

- Keväässä parasta on mun mielestä se, kun aurinko alkaa paistamaan ihanan lämpimästi, linnut laulavat ja koivut alkavat kukkia. Mä olen allerginen koivulle ja yleensä olenkin aivan tukossa kun tulee tämä ihana koivujen kukkimis aika, mutta siitä huolimatta se on mun mielestä ihanaa keväässä.

2. Lempivaatteesi?

- Hmm. Mulla ei oikeastaan ole mitään lempivaatteita. Tykkään pitää ihan perus farkkuja, toppia ja jotakin kivaa pitkähihaista. Mulla ei ole mitään omaa tyyliä vaatetuksen suhteen, menen yleensäkkin ihan vain näillä perus H&M ja  Newyorkerin vaatteilla :D Keväällä rakastan nahkatakkeja, tänä keväänä saan varmaan jättää senkin haaveeksi kun mun masu alkaa olemaan jo sen verran isohkoa kokoa, että tuskin mahdun nahkatakkiin, ainakaan tohon mun entiseen..

3. Mitä ilman et voisi elää?

- Mun omaa perhettä. Aika kliseinen vastaus vai mitä? No mutta niin se vain on :)

4. Mitä teet vapaa-aikanasi? 

- Jos vapaa-ajaksi lasketaan se kun olen vaan ihan yksin niin mä näen silloin joskus kavereita, olen kotona ja katson jotakin kivaa sarjaa tai saatan vaikka siivota :D Välillä vaan olen tekemättä sen kummempia. 


5. Lempijuomasi?

- Apua tää on vaikee. Hmm no tällä hetkellä ykköseksi menee Vichyvesi, se on ihan parasta. Mä en juo kahvia, teetä, limua enkä maitoa tällä hetkellä ollenkaan joten vastaan vesi!

6. Parhaat tv-ohjelmat?

- Mä raskastan kaikkia saippuasarjoja. Ihan ykkönen on tietenkin Salkkarit. Toisena tulee Uusipäivä ja nyt olen jäänyt koukkuun myös siihen hiton Temptation islandiin, vaikka se onkin ihan surkea :D

7. Osaatko viheltää?

- Osaan viheltää.

8. Kenen neuvoja arvostat eniten?

- Mä olen oikeestaan luonteeltani niin itsepäinen, että en oikeestaan suostu ottamaan kenenkään neuvoja vastaan kamalan hyvin. Mä olen ehkä itse itselleni se paras neuvon antaja, vaikka siltä ei välillä tuntuisikaan!

9. Oudoin asia jonka olet tehnyt/kokenut?

- No oudoimmasta en kyllä tiedä, mutta synnytys oli samalla kamalin ja ihanin asia, mitä mulle on koskaan tapahtunut.

10. Parasta ystävissäsi?

- Parasta mun ystävissä on se, että heihin voi oikeasti luottaa 100 prosenttisesti. Uskallan kertoa heille asioista, koska tiedän niiden pysyvän heillä. Mun ystävät antaa mulle myös välillä kaikkia hyviä neuvoja, vaikka juuri sanoinkin, että niitä en aina ota itse hyvällä :) Osaavat myös kuunnella mua oli mulla iloista kerrottavaa tai jotakin huolia.

11. Huonoin tapasi?

- Jaa-a kaipa se voisi olla kiroilu. Tosin mä olen vähentänyt sitä ihan järjettömästi. Enään ei pääse läheskään niin usein sammakoita suusta kuin ennen. Yksi huono tapa voisi myös olla mulla se, että jos tulee riita tilanteita esimerkiksi Aleksin kanssa niin olen aika huono keskustelemaan niistä voluumi nappi alhaisella :D Noh sitäkin olen harjoitellut tässä!

Tässäpä tämä haaste sitten olikin :) Kiitos paljon minut haastaneelle!

                                                          <3 -Riikka

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tämän päivän höpötykset!

                                                                     Moikka!

Ulkona on tänään ollut jo tähän mennessä aamupäivää niin ihana ilma, että se oikeen kutsuu mua ulos auringon paisteeseen tepastelemaan Evelynin kanssa. Meidän mittari näyttää tällä hetkellä +3 astetta, mutta iltapäiväksi tänne meille päin on luvattu +7 astetta IHANAA!

Evelyn nukkuu vielä omassa huoneessaan ja kello on tällä hetkellä 10:30, pitäisiköhän mun käydä herättelemässä tyttö aamupalalle ja vaipan vaihtoon, jotta me iha oikeasti päästäisiin nauttimaan tuosta ilmasta?
En vielä tiedä pitäisikö meidän lähteä keskustaan päin käppäilemään vai keksitäänkö jotakin muuta. Aleksikin on tällä hetkellä koulussa, joten aikaa tässä olisi vielä sinne neljään saakka tehdä jotakin.

Aamusta etsin neidille heti hänen aurinkolasit ja aurinkovarjon rattaisiin. Ne löytyivätkin jostakin syystä mun vaatekaapin perukoilta kaikkien tavaroiden takaa :D Saa nähdä osaako Evelyn jo nyt pitää aurinkolaseja, viime kesänä niitä ei suostuttu pitämään päässä hetkäkään!




Haluisin niin kovasti laittaa Evelynille jo tuonne ulos välikausihaalarin, mutta nyt en kyllä uskalla, koska meillä oltiin tämä viikko kipeänä. Ehkä me mennään sillä toppapuvula vielä, vaikka lämpöasteita jo onkin. Täytyy vaan laittaa puvun alle vähemmän vaatetta, jotta tyttö ei läkähtyisi. Sekään ei ole hyväksi, jos ensin tulee kuuma ja sitten vaatteet riisuessa kamalan kylmä. Rakastan aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, mutta silti mua ärsyttää suunnattomasti kun en osaa pukea Evelyniä enkä itseäni oikeanlaisiin vaatteisiin. 

Nyt mä kuitenkin menen herättämään Evelynin ja me lähdetään suuntaamaan jonnekkin päin kun ollaan valmiita.

                                               Ihanan keväistä päivää kaikille!

                                                                     <3- Riikka

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Evelynin kanssa lääkärissä.

Noniin tämä päivä onkin ollut meillä jo hieman parempaan päin. Evelynillä ei ole ollut kuumetta tänään ollenkaan ja nyt jo saatiin hänet nukkumaan. Täytyy toivoa, että päästiin tälläisellä neljän päivän kuumeilulla ja Evelyn olisi huomenna jo terveenä tai siis ilman kuumetta edes. Kamalaa katsoa kun toinen on niin kipeä, ettei jaksa oikeastaan tehdä mitään. Ei ole todellakaan mitään "vain sanomista", että kun oma lapsi on kipeänä niin itselläkin tuntuu ihan sydämessä saakka kipu!

Tänään kuitenkin käytiin Mehiläisessä näyttäytymässä neidin pahan yskän takia. Tyttö oli ensin niin iloissaan kun pääsi odotustilaan leikkimään ostoskärryillä, mutta huutohan siitä tuli kun lääkäritäti kutsui sisään, vaikka täti olikin todella mukava ja asiansa osaava lastenlääkäri. 



Evelyn ei ole koskaan pelännyt lääkäreitä tai lääkärissä käyntejä, mutta nyt on joku pelko ilmeisesti tullut :/. Neidille tehtiin ihan perus tarkastus. Keuhkot kuunneltiin sekä rinnan, että selän puolelta. Hieman oli limaisuutta havaittavissa, muttei kuitenkaan keuhkoputkentulehduksesta onneksi ollut kyse. Korvat olivat myös puhtaat *huokaisee helpoituksesta*. Lääkäri kuitenkin varmuuden vuoksi laittoi meidät vielä pika crp:hen, jotta nähtiin varmasti, että Evelynillä oli kaikki hyvin.

Cerpin tulokset olivat alle 8 eli hyvät ja valkosoluarvo muistaakseni 6½. Eli kaikki oli hyvin. Diagnoosiksi saatiin jonkinlainen virus, mitä nyt kuulemma on liikkeellä. Nyt vain lepoa neidille ja katsotaan onko huominen päivä jo hieman parempi. Lääkkeikisi mukaan saatiin kipulääkettä ja Ventolinea avaamaan keuhkoja tarvittaessa.

Evelyn sai mukaan myös tälläisen ihanan liskon verikokeen ottajalta :D Meillä on jo samanlainen, mutta oranssi, Siltä Evelyn on kyllä pienenä purrut hännän rikki.



                                                                    <3 -Riikka

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Raskausviikko 16+2.

Tänään mennään viikolla 16. Ai, että tämä aika menee nopeasti. Mä en edes ehdi ajatella kuinka äkkiä viikot vierivät. Aina sunnuntaisin saan huokaista kuinka taas tuli yksi raskaus viikko lisää.

Mulla oli tässä aika pitkään sellaista, ettei ollut sitä pahoinvointia. Nyt se on tullut ehkä hieman takaisin, ainakin aamusta ja jos en muista syödä tasaisin väliajoin jotakin, mikä on muuten nykyään noin kahden tunnin välein!


Lisää raskausvaivoja on myös tullut, nimittäin kuvioon on astunut nyt ensimmäistä kertaa selkäkivut. Niitä mulla ei ollut Evelyniä odottaessa kuin vasta loppuvaiheessa masu vaivojen takia. Musta jopa tuntuu, että mun nilkat olisi ihan turvonneet. Kivistää nilkkoja välillä aivan järjettömästi. Voiko se olla mahdollista jo tässä vaiheessa?


Muuten meillä menee ihan kivasti, mitä nyt masu vaivoja silloin tällöin mulla on. Mä olen jopa tuntenut ensimmäisiä vauvan liikkeitä jo. Ne kyllä ovat olleet todella hentoja hipaisuja vain. Evestä tunsin ensimmäiset liikkeet jo viikolla 13. Mä odotan jo niitä kunnon fuduja masuun :D Vaikka tiedän, että jossain vaiheessa toivon, että vauva osaisi olla hieman hellävaraisempi nimimerkillä: saanut potkuja ihanasti kylkiluiden väliin joskus! :D


Raskaushimoksi on mulle on tullut nyt pahasti vichyvesi. Sitä on juotava ihan koko ajan, saan päiväni pilalle, jos en saa sitä aamulla, päivällä, illalla ja jopa yöllä :D Muuten ei oikeastaan ole mitään tiettyä himoa. Berliinimunkit ovat edelleen hyviä ja niitä tuleekin silloin tällöin syötyä. Jostakin syystä rakastan myös energiajuoman hajua vaikka ennen vihasinkin sitä!


Noh nyt odotatte varmasti masukuvia tältä viikolta, joten tässäpä olisi:





                                                                      <3 -Riikka

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Sairastuvalta terveisiä.

                                 Heippa!

Evelyn on ollut eilisestä saakka kipeänä. Kuume on huidellut melkein 39 asteessa. Raukka on ihan posket punaisena täällä ja kaipaa haleja minkä kerkiää. Mua niin säälittää toinen kun en pysty auttamaan.

Mistä lie kuumekkin yhtäkkiä pamahti päällensä. Sunnuntai aamuna neiti heräsi yskäänsä ja aivasteluun. Tosin nuhaa hänellä ei kyllä ole. Hampaita tulee kokoajan lisää, joten voisi olla kyse siitäkin. Neidillä ei kyllä koskaan ennen ole hampaiden tulosta noussut kuume, joten saa nähdä. Yskä jos tuosta pahenee tai muuten olo heikkenee niin käydään kyllä lääkärin vastaanotolla.

Lääkettä olen antanut ja aina on onneksi kuume hieman laskenut ja neiti ollut taas hetken oma itsensä. Päikkäreitä tyttö haluaisi nukkua vähän väliä ja niin on tehnytkin.

Ruoka ei maistu, mutta onneksi maito ja vesi menee hyvin alas. Välillä koitetaan syödä puuroa tai banaania, mutta siitäkään ei oikein mitään meinaa tulla.

Onneksi meillä on netflix niin saan hetkeksi tytön rauhoittumaan aloilleen, että kuumekkin laskee. Evelyn tykkää katsoa halinalleja ja näin kipeänä ollessa mä sallin sen kyllä. 

Nyt vain toivotaan, että viimeistään seuraavalla viikolla oltaisiin kaikki terveitä ja tietenkin aikaisemmin jos mahdollista.

Mä en tiedä kuinka pystyn tällähetkellä teille kirjoittelemaan tänne kun olen päivisin yksin neidin kanssa Aleksin ollessa töissä, joten sen aikaa kun Evelyn on kipeä saatta blogi hiljetä hetkeksi. 

Hauskaa viikkoa kuitenkin teille kaikille lukijoilleni ja pitäkäähän vielä hyvin päällä vaatteita tuolla ulkona, ettei influenssa iske!

                           ♡ - Riikka

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Evelynin välikausiasusteet.

Nyt perehdytäänkin Evelynin välikausi-asusteisiin, koska enään ei ole paljon matkaa siihen, että lumet sulaa maasta kokonaan ja siihen, että on aika pakata talvivaatteet taas varastoon. Joten nyt olisi hyvä aika kirjoittaa neidin välikausiasusteista teille.

Evelynillä on kaksi eri välikausihaalaria, joista mä en todellakaan ole varma meneekö tuo toinen enään edes päälle. Uusi välikausihaalari kuitenkin odottaa henkarissa jo käyttäjäänsä.


Molemmat näistä välikausi haalareista ovat Jonathanin haalareita. Tämä vihreä välikausi haalari on kokoa 74 cm, mutta on mun mielestä vähän suurempi kooltaan mitä luvataan, joten tsägällä se saattaisi vielä meidän neidille mennä. Tämä toinen Jonathanin haalari taas on 80 cm, jonka luulen menevän nyt ellei jopa ole vielä vähän isokin. Varmasti tulee tänä keväänä käytettyä enemmän tätä uutta 80 cm:stä haalaria kun tuota vihreää, joka oli jo Evelynillä viime syksynä päällä.


Lenkkareita neidillä on neljät kevääksi. Tosin suurin koko noissakin kaikissa kengissä muistaakseni oli 23. Tällä hetkellä neidille menee kengän koko 20-21. On taas vara valita haluaako converset vai adidaksen nasu lenkkarit vai onko jokin muu vaihtoehto parempi. Me ollaan saatu kenkiä vinopino mun kummitädin lapsilta, koska heille ne ovat jääneet pieneksi.



Hattuja ja lapasia löytyy myös erilaisia. Täytyy katsoa mikä asuun milloinkin sopii. Kaikkia lapasia ja hattuja en edes tähän postaukseen läytänyt, mutta eiköhän ne ajan mittaan tuolta kaapin perukoilta löydy.



Kuravaatteet käytiin hommaamassa Evelynille perjantaina. Jasper juonior-liikkeessä oli juuri sopivasti kaikista kuravaatteista -30 % ja -50% alennukset. Evelynillä oli jo valmiiksi kurahousut, joten meidän ostettavaksemme jäivät sadetakki, kurahanskat ja kumisaappaat. 




Mun silmään iski heti tämä ihana pinkki pallo sadetakki, muistan joskus kun meinasin ostaa neidille samanlaisen toppahaalarin, mutta vain keltaisilla palloilla. Niimpä me ostettiin nyt sadetakki saman kuosisena. Löydettiin myös pinkit kurahanskat, vaaleanpunaiset sormikkaat ja nämä aivan ihanat Jonathanin kumisaappaat, jotka maksoivat vain 15 euroa. Yhteensä ostoksiin taisi mennä noin 38 euroa. Ei todellakaan paha! Ilman alennuksia olisi mennyt varmasti enemmän rahaa.

Jokos te olette hommanneet välikausi asusteet lapsillenne ja kai olette muistaneet ostaa itsellennekkin kumisaappaat tuonne loska- ja vesi keleille :)?


                                                                     <3 -Riikka

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Haaste minkälainen äiti olen?

Under my skin- blogin kirjoittaja Jenna aloitti blogissan "minkälainen äiti olen- haasten". Niimpä minäkin päätin tarttua tilaisuuteen ja aloin pohtia, että millainen äiti juuri minä olen.

Haasteen säännöt ovat seuraavat: Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äiti bloggaajia.

                                                    Minkälainen äiti olet?

- Olen varmasti hyvin rakastava äiti, mutta tiukkakin osaan olla tietyissä tilanteissa. Tällä hetkellä Evelynille on iskenyt päällensä kunnon esiuhma ja minä äitinä olen päättänyt, että tällä hetkellä en anna Evelynille periksi kiellettyjä asioita. Tiedän kokemuksesta/näkemyksestä, että jos antaa periksi uhmaiän aikana kaikkea, niin on kyllä "helisemässä" sitten kun lapselle iskee se oikea uhma tai vaikka myöhemmin kunnon teini-ikä. Rakkaus varmasti näkyy meidän perheessä monellakin tapaa. Evelyn saa useasti kuulla minulta kuinka äiti ja isä rakastaa häntä todella paljon ja rajoja asetammekin sen vuoksi. Meillä myös halaillaan ja pusutellaan todella paljon, vaikka Evelyn ei kova olekkaan halimaan ja pussailemaan. 

                                                    Eroaako se paljon siitä millainen äiti
                                                    ajattelit olevasi ennen lapsia?

- Eipä oikeastaan. Tiesin olevani hyvin rakastava äiti ja mitä tuohon tiukkana olemiseen tulee niin kyllä tiesin, että asetan rajat lapsillemme. En usko niin sanottuun vapaaseen kasvatukseen, vaikka omassa perheessäni se on toiminutkin.

                                                         Mitä luulet, että muut ajattelevat 
                                                         sinun kasvatustavoistasi?

- Mä en itseasiassa ole miettinyt edes tälläistä, joten hyvä kysymys. En niinkään välitä mitä muut ajattelevat, mutta en jotenkin usko, että ainakaan mitään pahaa. Joskus saatan ehkä olla jonkun mielestä liian lepsu taikka tiukka, mutta se on mun tapani. Mä en halua, että mun lapset saavat tehdä mitä tahtovat, mutta en myöskään tahdo, että heille tulee mitenkään erityisen tiukka kuri. Niinkun sanottu niin mulla itsellä oli aika vähän sääntöjä ainakin isompana ja mun mielestä se toimi todella hyvin. Vaikka mulla olikin melko vapaa kasvatus niin mä olen itseni mielestä silti kasvanut ihan hyväksi ihmiseksi. 

                                                        Mitä sinun pitäisi mielestäsi 
                                                                    tehdä toisin?

- Hmm. No joskus voisin ehkä vähän hellittää, enkä stressata kaikesta Evelyniin liittyvästä. Voisin myös opetella tekemään kotihommia silloin kun Evelyn nukkuu (toki teen niitä nytkin välillä silloin, mutta teen niitä myös liikaa Evelynin hereillä olessa), elikkä voisin ehkä olla hieman enemmän tytön leikeissä mukana. Tosin Evelyn ei vielä kauheasti osaa leikkiä mitään isojen tyttöjen leikkejä, joten se ehkä on hieman hankalampaakin.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai johonkin oviin? Perustelut vastauksiin.

- Kyllä olen aika varovainen äiti, ainakin vielä tähän asti ollut. En tykkää siitä, että Evelyn kiipeää esimerkiksi meidän taloustikkaille, koska pelkään ihan henkeni edestä tytön putoavan sieltä ja kolauttavan päänsä pahasti. Evelynin ollessa hieman isompi aion kyllä yrittää hellittää, koska kuka lapsi nyt ei haluaisi kokeilla kiipeämistä vaikkapa puuhun. Kuitenkin esimerkiksi Hoplopin tyyppisissä paikoissa annan neidin kiivetä, koska siellä on pehmeät aluset joille tippua jos on tippuakseen.

Meillä ei ole turvalukkoja oikeastaan missään. Veitset ja muut terävät esineet olen nostanut meidän tiskikaappiin, jonne tyttö ei vielä pääse/yletä. Pistorasiat meillä on talon puolesta sellaiset turvapistorasiat ja portteja ynm ei meidän kämpässä edes tarvita.


Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotakin tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekkin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?

- Haha apua, onneksi meillä ei ole vielä tullut tälläistä tilannetta. Mä olen ihan oikeasti miettinyt tätä jo joskus ennen Evelynin syntymää nähdessäni jonkun lapsen kaupan lattialla itkupotkuraivarein.  

Mä varmasti nostaisin Evelynin ylös lattialta nätisti ja koittaisin ekaksi selittää neidille miksi tälläkertaa ei osteta sitä mitä hän haluaa. Jos hän ei uskoisi niin laittaisin hänet vaan kärryyn ja jatkaisin matkaa. En voisi kuitenkaan jättää lasta makaamaan lattialle. Saattaisin yrittää kiinnittää neidin huomion johonkin muuhun kiukun aikana. Meillä se on ainakin vielä tähän asti toiminut. 

Vaikka en nykyään enään oikein välitäkkään mitä muut ajattelevat niin kyllä mä varmasti tossa tilanteessa saattaisin sitä miettiä :D Luulen, että mule tulisi aika äkkiä sellainen paska mutsi fiilis, vaikka tiedänkin, että tuo käyttäytyminen on lapselle ihan normaalia. Me ollaan Aleksin kanssa kuitenkin päätetty, että Evelynin tullessa siihen ikään, että kaupassa kävellään itse jutellaan kotona, miten kaupassa käyttäydytään ja jos ei osata käyttäytyä hyvin niin seuraavan kerran ei pääse mukaan. Varmasti kuitenkin paska mutsi fiiliksestä välittämättä mä kävelisin vain pokkana lapsen kanssa eteen päin :D

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin (karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)?

- Noh aluksi meidän piti pitää Evelynille se tietty herkku päivä joko perjantaina tai lauantaina, mutta esimerkiksi meidän käydessä kahvilla kahvilassa annamme Evelyninkin maistaa pullaa tai keksiä. Karkkia Evelyn ei ole ainakaan meidän ollessa paikalla maistanut. No okei suklaa on karkkia joten sitä on maistettu. Limua ja sipsiä ei ole saanut ja roskaruuista maistanut hampurilaista ja kebua pieniä määriä. Pääsääntöisesti kuitenkin me ei anneta herkkuja Evelynille ennenkuin tyttö osaa itse karkkipäivää pyytää.

                                                       Onko lapsillanne tarkat rytmit
                                                       ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen?

- Meillä on aika tarkka rytmi ruuan ja unen kanssa. Riippuen tietenkin ihan siitä monen aikaan Evelyn herää aamulla. Mä olen sitämieltä, että on parasta olla hyvä rytmi varsinkin näissä asioissa niin lapsikin pysyy mukana ja lapsen saa aina samaan aikaan nukkumaan esimerkiksi yöunille. Meillä syödään viisi kertaa päivässä. Välillä joku välipala saattaa unohtua, jonka olemme sitten korvanneet esimerkiksi maidolla. Uni rytmi meillä on mielestäni aika hyvä. Evelyn herää aamulla noi 09:00-10:00, menee päiväunille 12:00 aikaan ja seuraavat päikkärit ovat siinä 16:00-17:00. Joskus toiset päikkärit jää pois ja sillon nukkumaan mennään yleisesti jo 19:00-20:00. Jos kahdet päikyt nukutaan niin saattaa olla, että neiti menee nukkumaan 20:00 mutta ihan viimeistään klo: 22:00.

                                                     Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelee
                                                     vanhempana kasvatustavoistasi?

- Tottakai toivon, että lapseni ymmärtäisivät miksi olen juuri tälläinen äiti ja miksi olen tehnyt asiat juuri omalla tavallani. Uskon, että lapsemme eivät ainakaan ole vihaisia/pettyneitä kasvatus tyyliimme. Tahtoisin myös, että he voisivat ottaa mallia omien lapsiensa kasvatukseen minulta, sitten kun ovat sen ikäisiä, että hekin saavat lapsia.

                                                         Mitä kasvatustapoja olet kopioinnut 
                                                            omilta vanhemmiltasi?

Mun äiti ja isä ovat eronneet silloin kun olin kolme vuotias, joten isän kasvatus tyylistä en muista paljoakaan. Toki olin isällä joka toinen viikonloppu mutta muistan ne ajat vain kivoina. Oikeastaan pakko sanoa, että mä en ole ottanut oikeastaan mallia mun äidin kasvatustavoista ollenkaan. Mä olen päättänyt olla ihan omantieni kulkija ja kasvatta lapseni vain omalla tavallani. En siis ole kopioinnut mielestäni mitään vanhempieni kasvatustavoista. Silloin kun minä olin pieni oli kaikki asiat muutenkin eritavalla kuin nykyään. Mä muistan itse saaneeni tukkapöllyä useasti jos tein jotakin kiellettyä. Omalle lapselleni en voisi koskaan kuvitellakkaan antavani tukkapöllyä saatika mitään muutakaan tuollaista. Mä olen enemmänkin sellainen äiti joka puhumalla tai ääntä hieman korottamalla saa kyllä lapsen tottelemaan.

                                                          Ulkoiletteko päivittäin?

- Melkeimpä joo kyllä. Tosin ehkä enemmän niin, että mennään esimerkiksi kaupungille ja saadaan siinä ulkoilua. Kyllä me käydään Even kanssa tepastelemassakin ulkona ja potkuttelemassa palloa, mutta sitä ei tehdä kuitenkaan joka päivä jos on esimerkiksi huono ilma ulkona.

                                                           Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria
                                                           päivässä tai käyttää esimerkiksi tablettia?

- Meillä ei käytetä tablettia saatika olla tietokoneella (siis Evelyn, koska on niin pieni vielä). Televisiosta katsomme silloin tällöin pikkukakkosen, mutta ei Evelyn jaksa sitäkään katsoa kuin maximissaan puoli tuntia. Televisio on päällä yleensä klo 19:30 eteenpäin illalla, mutta eipä neiti sitä oikeastaan katsele, ellei telkkarista tule jotakin hyvää musaa jonka tahdissa haluaa tanssahdella.

                                                            Miten näytät tunteita jälkikasvullesi
                                                            niin positiiviset kuin negatiivisetkin?

- Tarkoittaako tämä, että miten näytän sen jos esimerkiksi itkettää? Noh kyllä mä näytän aikalailla kaikki tunteeni lapsille. Raivoa en ehkä niinkään mutta jos minua itkettää niin kyllä minä itken näki lapsi sen sitten tai ei. Tottakai selitän neidille miksi itken ja miksi minulla on pahamieli ja kerron, ettei hänellä kuitenkaan ole mitään hätää. Positiiviset tunteet hän varmasti huomaa naurusta jne.

Huhhuh tässäpä oli tämä ihana haaste. Sai kyllä miettiä osaan kysymyksistä vastausta pitkään tai enemmänkin miten asiat tänne ilmaisee kirjoittaen :)

                                                             <3 -Riikka



torstai 5. maaliskuuta 2015

Päivä Villen viidakossa.

Me oltiinkin tänään päivä Villen viidakossa Evelynin, Minnan ja Miron kanssa.

Päätettiin alku viikosta Minnan kanssa, että nyt kun Evelyn ja Miro alkavat olla jo sen ikäisiä, että joka paikkaan on päästävä riehumaan ja kiipeilemään niin mikäpä olisikaan parempi paikka kun Villen viidakko?.

Tämä paikka on siis samantapainen kun Hoplop, mutta ehkä hieman pienempi ja niin sanotusti vauvojen puolella oli ainoastaan ihan minikokoinen pallomeri ja jotakin juttuja missä voi istua.



Mentiin paikalle jo kello 11:00, mutta meidän yllätykseksi paikka aukesikin vasta 12:00. Niimpä me ajateltiin pistää lapsoset päiväunille, koska kumpikin oli niin väsyneitä. Itse mentiin Mäkkäriin siksi aikaa läskeilemään :D (joo todella hyvä ruokavalio näin raskauden aikana, noh kerrankos sitä). Yleensä syön Mäkkärissä Bicmac-aterian, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan MCfeastia. Nousi kyllä lemppariksi! Tosin nirsona otin tomaatin pois välistä :D


Päästiin kuitenkin noin puoli kahden aikaan perille Villen viidakkoon. Hetki viihdyttiin vauvojen puolella ja sitten lähdettiinkin testailemaan vähän isompien lapsien puolta. Evelyn ja Miro tykkäsivät todella paljon! Mun itseni oli kyllä hieman vaikea konttia pienessä ahtaassa paikassa perässä tämän jo aika ison masuni kanssa. Noh hyvin se kuitenkin meni.




Välillä käytiin Evelynin kanssa vaihtamassa vaippaa, syömässä, jossain ihme laitteissa ja karusellissä. Sen jälkeen tyttö juoksi taas uudestaan leikkimään :)).




Villen viidakko oli mun mielestä, ehkä vähän tylsä paikka mutta ainakin lapset tykkäsivät ja sehän on pääasia! Lisäksi saatiin yksi holhottava lisää kun joku 9-vuotias tyttö roikkui meidän perässä loputtomiin. Jospa seuraavalla kerralla päästäisiin ihan rauhassa vain omien lastemme kanssa telmimään.

Ainiin kyllä aika kovia hintoja pyydetään tuolla. Alle 3-vuotiaat maksoivat sisään klo: 13:00 jälkeen 6 euroa, vaikka eipä tuon ikäiset osaa vielä kamalan paljon siellä asioita tehdä saatika edes pysty. Yli 3-vuotiaat maksoivatkin jo 9 euroa. Onneksi me vanhemmat saatiin kuitenkin konttia lastemme perässä ilmaisiksi :D

Oli kuitenkin kaikin puolin mukava päivä ja ainakin oli tekemistä.

                             ♡ -Riikka