perjantai 28. elokuuta 2015

Synnytyksestä noin kaksi viikkoa.

Tänään synnytyksestä on kulunut tasan viikko ja kuusi päivää. Päivät ovat menneet ihan hujauksessa näiden neitejen kanssa, kun koko ajan on ollut kaikenmaailman tekemistä täällä kotosalla.

Pihalla ollaan käyty jo useasti ja vihdoin saatiin hankittua meille ne kauan kaipaamat tuplarattaat. Nyt päästäänkin paljon helpommin liikkumaan tyttöjen kanssa joka paikkaan, kun ei tarvitse koko ajan pelätä Evelynin juoksevan mihin sattuun. Evelyn on alkanut kovasti karkailemaan ulkona ja nykyään saadaankin pitää tyttöä silmällä ihan koko ajan.

Tämän postauksen tarkoituksena kuitenkin oli kertoa teille, että mä alan nyt ehkä jo hieman toipumaan synnytyksestä. Enään paikat eivät ole niin kipeät kun synnytyksen jälkeisinä päivinä. Ainut asia mikä mua hieman harmittaa on se, että päästään vauvan kanssa jälkitarkastukseen vasta noin kuukauden kuluttua. 

Mä olen myös mielestäni palautunut aika hyvin normaali mittoihini. Toki mahaa vielä on jäljellä, mutta yllättävän nopeasti ne kilot ovat karisseet. (Nyt vain reippaita kävelylenkkejä ja heti kun pystyy niin salille vähän rehkimään :'D).

Mulla jäi taas 10 kiloa sairaalaan samantien ja kolme kiloa taisi jäädä mukaan kotiin. Tällä hetkellä mä en ole käynnyt vaa'alla, mutta viimeksi kun kävin synnytyksen jälkeen kahden päivän päästä, oli mulla jäljellä enään kaksi kiloa. 

Viimeinen raskausmasu kuva on tässä ja tämän hetkinen tilanne heti alapuolella.




Mitäs sanotte, eikö olekkin ihan hyvin kilot karisseet?

                               ♡ -Riikka

torstai 27. elokuuta 2015

Mielipidekirjoitus liikennemerkki kohusta.

Mun oli nyt pitkästä aikaa pakko tulla kirjoittamaan teille mielipidepostausta. Tämä kirjoitus koskee tätä liikennemerkki kohua.

Liikennemerkeistä siis halutaan tehdä sukupuolineutraaleja, jos joku nyt ei vielä sattunut kuulemaan asiasta.. Tämä juttu nyt ei ole enään mikään ihan uusi, mutta meidän kiireiden keskellä en ole ehtinyt tulla omaa mielipidettäni tänne ilmaisemaan.

Liikennemerkeissä on yleisesti miehen kuva ja siitäkös jotkut ovat nyt kovasti ottaneet itseensä. Ruotsissa liikennemerkeissä on kuvattu myös hame päällä olevia hahmoja elikkä luulisin naishahmon olevan kyseessä. Nyt kuitenkin liikennemerkeissä ei ole tarkoitus hahmottaa, että merkeissä olisi jompaa kumpaa sukupuolta.



Siis ihan oikeesti, mä en voi sanoa mitään muuta tähän kun, että MIHIN TÄÄ MAAILMA ON MENOSSA???? 

Pitäisikö niihin merkkeihin ihan oikeesti laittaa mielummin vaikka joku eläimen kuva, että se olisi kaikille ok?? Kuinka paljon tämä jokaisen liikennemerkin, jossa on jompaa kumpaa sukupuolta edustava hahmo tulisi maksamaan kun se vaihdettaisiin uuteen merkkiin, joka ei esittäisi mies, eikä nais hahmoa?.

Mä en todellakaan tiedä olenko ymmärtänyt tätä uutista nyt ihan oikein, mutta ihan älytöntähän toi on.. Tämä maailma voisi mun mielestä käyttää rahaa ihan johonkin paljon tärkeämpään kun tälläiseen liikennemerkki uudistukseen.

Mitä väliä sillä oikeesti on onko merkeissä mies vai nainen, kenen elämää se voi liikuttaa niin paljon? Ei ainakaan mun eikä varmasti monen muunkaan.

Tämä nyt vain on mun mielipiteeni eli älkää te jotka olette uutisten kanssa samaa mieltä ottako tästä itseenne.

                          ♡ -Riikka

tiistai 25. elokuuta 2015

Kiirettä pitää..

Kyllä se vaan totta on, että mitä enemmän lapsia perheessä on, sitä touhukkaammaksi päivä tulee.

Mulla ei oikeestaan jää aikaa tehdä mitään omaa koko päivänä. Siksi en ehkä saakkaan kirjoiteltua teille enään niin useasti kuin ennen, ymmärrettäköön se.

Vauva on alkanut olemaan hereillä jo aika paljon ja sillon kun saan vauvan nukkumaan niin tottakai kaikki kotiaskareet kasaantuu päälle. Evelyn on yleensä myös hereillä sillon ja aika meneekin sitten hänen kanssa olemiseen. Onneksi Aleksi on vielä isyyslomalla.

Vauvasta on tullut kunnon tissitakiainen ja hän haluaakin roikkua tissillä jatkuvasti, niimpä siihenkin menee suurin osa ajasta.

Tänään onneksi pääsin vähän tuulettamaan ajatuksia ja sain lähteä ihan yksin käymään kirpparilla, Tokmannilla ja S-marketissa Aleksin katsoessa pikkuisia. Vauva olikin nukkunut koko mun kaupunki reissun ajan ja Evelynkin oli saatu päiväunille.

Sain jopa värjättyä VIHDOIN mun hiuksetkin kun uskaltauduin siihen vauvan syntymän jälkeen :) Tarkoitus oli saada hiuksista todella vaalean ruskeat, siis vähän sellaiset mitkä mulla olikin, mutta toisin kävi. Tämä väri jonka ostin olikin luultua tummempi ja nyt mulla on sitten tälläinen liukuväri tukka :'D (tässä kuvassa ei ehkä näytä siltä) Noh kai mä tähänkin totun.


Tällä hetkellä Aleksi on nukuttamassa Evelyniä, kun tämä meidän neiti otti vähän takapakkia nukkumisen suhteen. Itse sain vauvan juuri syötettyä ja nukutettua.. Jospa sitä omaa aikaa jäisi hetkeksi kun molemmat nukkuvat.

                               ♡ -Riikka

lauantai 22. elokuuta 2015

Kuinka meillä sujuu?

Meillä niiiin rakastetaan pikkusiskoa!

Suoraan sanoen mua pelotti aluksi todella paljon, kuinka meidän arki lähtee pyörimään kun uusi vauva saapuu taloon.

Evelyn on ollut kuitenkin meidän silmäteränä jo melkein kaksi vuotta ja kaikki huomio on aina kohdistunut häneen.

Nyt kun pikkusisko on tullut taloon, niin Evelynin on pikkuhiljaa pitänyt alkaa oppia, että myös pikkusisko tarvitsee jakamatonta huomiota.

Kaikki on kuitenkin tähän asti mennyt paremmin kuin hyvin. Evelyn tykkää kovasti silitellä ja pussailla siskoa. Myös vaipan vaihdossa ollaan useasti mukana. Kun sisko alkaa itkemään, Evelynin kulmat menevät kurttuun ja välillä kuuluukin kun neiti sanoo, että "ikkee tai kikko ikkee"= sisko itkee :) Silloin ollaan myös kovaa vauhtia menossa pussaamaan siskoa.

Noh mitenkäs sitten ehdin/ehditään Aleksin kanssa huomioimaan molempia lapsia samanaikaisesti?

Meillä on vielä toistaiseksi niin helppo tämä pienempi neiti, että oikeastaan hän itkee vain nälkäänsä. Aleksi on toki ollut mun kanssa kotona ja onkin ollut isoksi avuksi juuri silloin kun esimerkiksi imetän vauvaa ja Evelyn kaipaa samaan aikaan huomiota.

Evelynin kanssa ehdin olemaan hyvin aina kun vauva nukkuu ja vauvan ollessa hereillä neiti osaa jo onneksi leikkiä myös yksin leikkejään. Toki me Aleksin kanssa kovasti myös otetaan Evelyniä mukaan juurikin vauvan hoitoon liittyvissä asioissa. Ehdimme myös vauvan syödessä samalla höpöttää Evelynin kanssa, jottei hän tunne oloaan ulkopuoliseksi.

Onhan tämä kyllä vaikeampaa kun on kaksi lasta, mutta kyllä se vaan niin menee, että siinä missä yksi lapsi niin menee kaksikin lasta loistavasti. Neideillä ei ole ikäeroa kun 1 vuosi ja 8 kuukautta, mutta en mä silti vaihtaisi tätä aikaa mihinkään.

Nyt mulla on ihana vauva ja ihana pikku taapero, joka oppii joka päivä uutta.


                              ♡ -Riikka

torstai 20. elokuuta 2015

Ihania uutisia koulusta!

Pakko tulla tänne teillekkin hehkuttamaan, että sain 14 päivä tätä kuuta erittäin mukavan puhelun. Puhelun soittaja toi mulle sellaisia uutisia, että mä pääsen opiskelemaan sinne alalle missä kävin pääsykokeissakin!

Mä olen aivan älyttömän onnellinen tästä koulupaikasta, koska olen ylasteesta saakka tälle alalle halunnut. Koulua joudun tietenkin lykkäämään 2016 syksylle, koska nyt meidän tilanne on aika hektinen ja en tietenkään pääse, saatika edes halua irtautua mun vauvojen luota mihinkään ennen seuraavan vuoden syksyä. Nyt mulla on ainakin koulun pohjalta turvattu olo, joten ei tarvitse miettiä päätään puhki meneekö uudestaan samoihin pääsykokeisiin vai hakeeko merkonomin alalta töitä. 

                                                                  <3 -Riikka

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Arki nelihenkisenä perheenä!

Meillä ollaan nyt jo 5-päivää vanhoja. Päästiin sairaalasta kotiin jo kahden päivän kuluessa ja ollaankin jo parissa päivässä keritty kotiutumaan vauvan kanssa oikein hyvin. 




Arki meillä on alkanut hyvin. Tottakai alku on ollut hieman hankalaa kahden pienen kanssa, varsinkin kun toinen alkaa olemaan jo aikamoisessa uhmaiässä, mutta kyllä tämä yllättävän helposti on tässä eteenpäin mennyt kun Aleksi on ollut isyyslomalla ja auttanut mua lasten kanssa :)

Totuttelua kaikki uusi aina vaatii, mutta kyllä mä olen maailman onnellisin, että me olemme nyt nelihenkinen perhe <3 Mulla ja Aleksilla on kaksi ihanaa lasta ja meillä on ihana perhe!


Evelyn on sisäistänyt hyvin oman isosiskon roolinsa ja jaksaakin auttaa jo äitiä jonkun verran vauvan hoidossa. Vielä olen ollut hieman varovainen silloin kun Evelyn häslää vauvan lähettyvillä, koska neiti itsekkin on vielä aika pieni, niin aina ei voi kaikkea ymmärtää varoa. Evelyn tykkää kovasti käydä silittelemässä pikkusiskoa ja pari pusuakin pikkusiskon päälaelle on jo annettu. 

Ensimmäisen mustasukkaisuuskohtauksen Evelyn kyllä jo eilen sai aikaiseksi kun vauva oli mun sylissä ja Evelyn itse ei päässyt syliin heti. Evelyn kävi hieman kovakouraisesti raapaisemassa meidän pikkuista päästä. Onneksi kuitenkin pahimmilta vahingoilta selvittiin ja neiti saikin vähän toruja ja ymmärsi ilmeisesti, että niin ei saa tehdä. Evelyn katsoi minua kun kerroin "kuinka vauvaa sattuu tuollainen ja niin ei saa missään tapauksessa tehdä". Neidin silmät jo hieman kostuivatkin tajutessaan mitä oli tapahtunut, mutta sitten kuitenkin jatkettiin ihan normaalisti juttuja. 

Meidän vauva on kyllä aika perus tyytyväinen tapaus (koputtaa puuta). Hän ei suurempia itkeskele. Yleisesi itku tulee vain silloin kun on nälkä. Muuten ollaankin aikalailla vain nukkumassa. Tänään on ehkä hieman jo jaksettu kauemmin töllistellä ympärille ja moikata paria vierastakin siinä sivussa :)

Vauva nukkui sairaalassa ihan hyvin. Kotiin päästyään yöt menee aikalailla 2-3 tunnin pätkissä, jolloin heräillään syömään. Vielä mulle ei ole ollut mitenkään ongelmallista herätä öisin syöttö puuhiin tai vaihtamaan vaippaa. Ainot mikä mulle tuottaa tällä hetkellä pään vaivaa vauva asioissa on mun rinnat, jotka ovat ihan todella kipeät. Imetys onnistuu todella heikosti hammasta purren. Korviketta en halua vauvalle antaa. Niimpä mä kävin ostamassa rintapumpun ja koitan nyt välillä aina sen avulla vaihtoehtoisesti pumppailla ja välillä taas sitten imettää vauvaa ihan rinnasta. Rinnanpäihin käytän rasvaa, mutta se ei oikeastan mulle ole auttanut. 

Näillä vauvanhuuruisilla ajatuksilla jatketaan taas eteenpäin ja nyt en ehdi enempää kirjoittelemaankaan, koska olen tyttöjen kanssa hetken kahden ja vauva varmasti jo kohta heräilee taas syömään.

                           <3 -Riikka


maanantai 17. elokuuta 2015

Synnytyskertomus.

14.8.2015

(Kuvia synnytyksen aikana ei otettu, koska mulla ei tosiaan ollut sellaista fiilistä) :D

Klo: 08:00

Mulla oli aika lääkärille juttelemaan synnytyksen käynnistyksestä. Lääkärin kanssa tultiin siihen tulokseen, että synnytystä lähdettäisiin käynnistämään seuraavana päivänä, mikäli sairaalan saleissa olisi tullut jo lisä tilaa.

Päivä meillä meni ihan mukavasti. Käytiin Aleksin päästyä koulusta kyläilemässä Janetella. Evelyn leikki poikien kanssa ja me aikuiset rupattelimme mukavia ja syötiin oma tekemää pizzaa.

Illalla noin 20:30 oltiin kotona ja alettiin sitten siinä tekemään Evelynin ilta juttuja. Mä lähdin nukuttamaan neitiä ja Aleksi lähti sillä välin hakemaan meille eväitä kaupasta seuraavan päivän koitokseen.

Aleksi kerkisi olemaan reissullaan noin 15 minuuttia, kun mulla alkoi tulemaan todella kovia supistus kipuja. Aleksi tuli äkkiä kotiin ja mä kärvistelin kipujeni kanssa itku silmässä.

Soitettiin Aleksin äidille noin 21:30 ja pyydettiin häntä tulemaan meille neidin kanssa, koska mun kivut yltyivät niin sietämättömäksi, etten kotona enään pärjännyt.

Soitettiin Hyvinkäälle sairaalaan, mutta sieltä meille sitten sanottiinkin, että salit ovat ihan tupaten täynnä ja sinne ei mahtuisi enään yksikään synnyttäjä. Meidät ohjattiin soittamaan Helsinkiin kätilöopistolle. Sinne sitten Aleksi pirautti ja onneksi meidät vielä sinne viimeisenä potilaana otettiin sisään. Muuten olisi tullut Lohjalle saakka matka.

Klo: 23:00

Helsinkiin saavuttiinkin noin 23:00, jonka jälkeen päästiin suoraan synnytyssaliin ja käyrille. Supistuksia mulla piirtyi noin 6 minuutin välein käyrälle, mutta ne olivat jo kuitenkin sen verran kipeitä, etten pärjännyt ilman lämpöpussia ja lopulta jotakin piikkiä, joka pisti mun pään aivan pyörälle. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti kun Aleksi joutui mut taluttamaan kädestä pitäen vessaan :D

Aika kului ja mua sattui aivan järjettömästi. Muistan vilkuilleeni jatkuvasti seinällä olevaa kelloa ja se aika joka kellossa oli kului koko ajan vain hitaammin ja hitaammin. Aleksi sai nukuttua hetken aikaa säkkituolissa ja lopulta mäkin hetkeksi torkahdin lääkepiikin ansiosta.

Välissä mulle tehtiin sisätutkimuksia ja koko ajan olin vain sen samat 3 cm auki mitä tullessakin, vaikka aikaa oli jo mennyt monta tuntia. Aamu yöstä ennen kätilön vaihtumista, olin avautunut 4 cm asti. Luoja sitä iloa, kun mietin, että "ihanaa, edes sentti tapahtunut muutosta".

15.8.2015

Klo: 06:48

Tulin pois suihkusta. Siellä ei ollut hyvä olla. Supistukset tuntuivat kahta kauheemmilta lämpöisen suihkun alla. Edelleen jaksoin sinnitellä kuumavesipullon avulla.

Klo: 07:00-07:03

Mut laitetaan käyrille ja samalla ohjataan ilokaasun käyttö. Turvaudun ilokaasuun kipujeni kanssa.

Klo: 07:05 

Hengittelen ilokaasua ja kätilö sanoo minulle, että saan myös lisää kivunlievitystä tarvittaessani.

Klo: 08:00 

Tehdään ulko- ja sisätutkimus, jossa tilanne edennyt 5 cm auki. Supistukset edelleen todella kivuliaita ja minua aletaan valmistella epiduraali puudutukseen.

Klo: 08:15

Käyn vessassa ja mulle laitetaan vesitippa käteen.

Klo: 08:35

Lääkäri tulee laittamaan mulle epiduraali puudutuksen ja siitä on onneksi apua!

Klo: 10:15

Puudutus vaikuttaa edelleen, mutta supistukset alkaneet heikentyä. Niimpä nousen seisomaan ja tallustelemaan. Pyydän myös jumppapalloa, johon pääsen istumaan ja heiluttelemaan itseäni.

Klo: 10:55

Käyn vessassa.

Klo: 11:15

Supistukset alkaneet muuttua taas kivuliaammaksi, koska olin ylhäällä. Tilanne alkanut myös etenemään. Toivon lisää kivunlievitystä ja saankin ensimmäisen lisä annoksen epiduraalia. Olen auki 7 cm ja otan epiduraalin kanssa samaan aikaan ilokaasua.

Klo: 11:43

Lapsivesi menee.

Klo: 11:44

Pääsen taas käyrille. Kalvorakko pullottaa, joten kalvot puhkaistaan tilanteen edistämiseksi.

Klo: 12:30

Kohdun suu ollut tunnin täysin auki (10 cm). Lapsi on laskeutunut hyvin ja tilanne on ponnistamista vaille syntymä. Olen kertonut aiemmin kätilölle ja opiskelijalle pelkääväni ponnistusvaihetta ja niimpä mulle on tarjottu tässä vaiheessa pudendaalipuudutusta, jota en kuitenkaan halunnut, koska epiduraalin vaikutus oli vielä kehossa hyvä. Tunnen supistukset todella kovana selkäsärkynä ja muistan kuinka itkin tässä vaiheessa hyvin lohduttomadti kuinka mun selkään sattuu! Kätilö tsemppaa mua aivan älyttömän hyvin, joten keskityn ponnistamiseen ja kuuntelen ohjeita tarkasti.

Klo: 12:48

Tyttö syntyy terveenä ja hyvin punakkana. Kerron kuinka helpottunut mun olo on. Saan vauvan ihokontaktiin ja Aleksi saa leikata napanuoran. Repeämisiä ei oikeastaan tullut. Sain kolme tikkiä limakalvoille. Vauvan saan rinnalle imemään.

Synnytys ei ollut mitenkään nopea, eikä myöskään helpoimmasta päästä, mutta hyvin siitä selvisin ja mulle ei jäänyt synnytyksen kulusta mitään hampaan koloon. Mä olen aivan älyttömän onnellinen ja kiitollinen, että pääsin tänne kättärille Helsinkiin synnyttämään tämän ihanan lapsen. Mun kätilö oli ihan loistava ja haluaisin todella käydä kiittämässä häntä vielä uudemman kerran kaikesta!

Nyt kyllä sanon, että tässä oli meidän lapsi luku ja sillä siisti. Nyt meillä on kaksi ihanaa pikkuista ♡♡ ja se riittää. Enään ei ikinä! Seuraavan vauvakuumeen aikana, siis jos sellainen vielä joskus tulee, sanoin Aleksille korvaavani kolmannen vauvan hamsterilla :'D

                           ♡ -Riikka




Hän on nyt täällä!

Hän on nyt täällä! ♡

Synnytys meni hyvin ja äippä ja vaavi voi myös hyvin :)

Tyttö syntyi 15.8.2015 klo: 14:48
Painoi: 3110 g
Pittuuta oli: 49 cm

Py: 35 cm

♡ -Riikka

perjantai 14. elokuuta 2015

Lääkärissä: Vauvan käynnistys mietintää.

Voi apua tänään se the päivä on, jolloin mä menen juttelemaan lääkäreiden kanssa mahdollisesta käynnistyksestä synnytykseen. Mua jännittää jo aivan tajuttomasti, se mitä siellä mulle sanotaan.

Kello on nyt 07:43 ja mä odottelen tässä parhaillaan, että kello napsahtaa 08:00 ja pääsisin kirjautumaan sisään tänne äitiyspoliklinikalle.


Kello 08:00 olen ilmottautumassa luukulla ja mut ohjataan odotustila ykköseen odottelemaan kutsua supistuskäyrille. Aluksi siis ilmeisesti kuunellaan ihan vaan puolisen tuntia vauvan sydänääniä ja odotellaan mahdollisia supistuksia. Tänään mulla on menossa viikko 38+5.

Kello 08:05 olen käyrillä ja hetken aikaa kuunellaan vauvaa, jonka jälkeen ilmeisesti pääsen lääkärin juttusille.


Kello 08:30 hoitaja kutsuu mut sisään ja sanoo, että lääkäri ottaa mut vastaan nyt. Nousen penkistä ja näen onneksi samaisen mies lääkärin, jonka kanssa oli jo aikaisemmin puhe synnytyksen käynnistämisestä.

Aluksi hän ihan vain katsoi mun tietoja ja sen jälkeen tehtiin sisätutkimus. 3 cm auki ja kohdun suuta jäljellä noin 1.5 cm. Vauvan painoarvioksi saatiin 3.7 kg koneen mukaan, mutta lääkäri sanoi, että se yleensä laittaa painoarvion korkeammaksi ja hänen käteensä vauva tuntuu 3200 grammaiselta. Kuitenkaan mitään hätää mulla ei kuulemma ole vaikka vauva painaisikin 3.7 kg.

Lääkäri kun oli katsonut mun tiedot hän sanoi samantien, että "tänään täällä salissa ei valitettavasti ole yhtään tilaa, mutta huomiselle ollaan varattu sulle käynnistys aika". Mä olenkin jo ihan loppu tähän, etten saa nukuttua öisin selkäni takia ja on tässä vaikka mitä muitakin vaivoja. Vielä vaivojen lisäksi mulla on täällä toi ihana pikku uhmis, jonka kanssa joka päivä on hieman haastavaa varsinkin kun kivut ovat kovat, enkä pysty kamalasti neidin kanssa leikkimään ja pomppimaan ympäri ämpäri.

Iik huomena siis mennään! Mä en tosiaan tiedä miten saan nukuttua tämän yön saatika oltua aloillani edes tätä päivää. Mun on varmasti pakko siivota ja keksiä jotakin fiksua tekemistä, että saan ajatukset edes hetkeksi muualle.

Kysyin lääkäriltä, että millä menetelmällä käynnistys tehdään ja vastaukseksi sain, että mun kohdalla ollaan ajateltu ballongia tai vaihtoehtoisesti jo kalvojen puhkaisua, jos tilanne tämän päivän aikana etenee yhtään.

Saa nähdä kauan menee, että saadaan pikku nyytti syliin. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin ja me saisimme terveen vauvan ♡.

Palaan tänne blogin puolelle taas heti kun vain suinkin on aikaa ja voimia, mutta nyt aion vain keskittyä tähän hetkeen ja huomiseen.

                          ♡ - Riikka


tiistai 11. elokuuta 2015

Tiistain puistoilut.

Tänään on ollut aivan ihanan lämmin päivä.

Aamupäivästä käytiin tuossa meidän kauppakeskuksessa kahvittelemassa ja syötinkin Evelynille ruuan siinä. 

Sieltä suoraan sainkin idean sitten lähteä neidin kanssa leikkipuistoon, koska mikäs sen parempi idea tälläisillä kesähelteillä. Ei sitä halua sisälläkään istua. 

Leikkipuistossa me oltiin varmasti yli neljä tuntia. Välillä haettiin kaupasta vettä, mehua ja muuta evästä, että pärjättiin. Puistossa oli tosi monia äitejä lapsiensa kanssa ja siellä saikin sitten jutskailla ihan mukavasti.

Minna ja Mirokin tuli hetkeksi meidän kanssa puistoon, ennenkun Aleksi pääsikin töistä ja parturista meitä hakemaan.

Kello neljään mennessähän meillä ei oltu päikkäreitä nukuttu lainkaan puistoilun takia, joten Evelyn simahti autoon samantien kun sinne pääsi istumaan. Kotipihalla sitten äkkiä vaan neitiä herättelemään, jotta se yöunikin tulisi jossakin vaiheessa. 

Kyllä oltiin tytön kanssa huvittavan näköisiä, kun molemmat oltiin ihan hiekan peitossa vaatteita myöden. Evelyn päätti puistossa vähän heittää äidin paidan sisään hiekkaa ja itselle siinä samassa hiuksiinsa. Kyllä meillä oli Aleksin kanssa pesemistä, että saatiin tytön päälaki puhtaaksi :D 

Nyt Aleksi on lenkillä ja mä yritän saada Evelyniä nukkumaan yöunille. Mua vähän harmittaa, etten saanut napsittua puistosta yhtään kuvaa kun mun kamera jäi kotiin laturiin ja tosta mun kännykästä on edelleen se kamera hajalla ;/ Noh toivottavasti tämä kuvatonkin postaus kelpaa tällä kertaa.

Olikos teillä mukava päivä tänään ja teittekö mitään ihmeellistä?

                          ♡ -Riikka

maanantai 10. elokuuta 2015

Rv 37+5 neuvolakuukumisia. (kirjoitettu perjantaina!)

Tänään oli taas neuvolakäynti. Katsottiin kaikki normi jutut ja juteltiin vähän pelottaako mua jo tuleva koitos.

Kerroin sitten, että vauvan paino mua pelottaa eniten koko synnytyksessä ja siitä saatiinkin sitten jos jonkinmoista keskustelua aikaiseksi. Tällä hetkellä tilanne ei näytä kovin pahalta ainakaan neuvolatädin mielestä. Jos vauva syntyy laskettuna-aikana niin hän todennäköisesti tulee olemaan noin 3500-3600 g.

Mua toi paino pelottaa aivan järkyttävästi, koska muistan edelleen hyvin elävästi, minkä työn ja tuskan takana tämä meidän Evelyn neiti oli pusertaa ulos, vaikka hän oli vain 3004 g painava.

Neuvolassa kuitenkin lohduteltiin, että mulla ei ole mitään hätää ja, että yleensä toinen tulee helpommin. Noh itse en sitä kyllä uskalla allekirjoittaa, mutta toivotaan näin :D Neukkutäti sanoi myös, että saan ottaa asian puheeksi vielä seuraavalla neuvola käynnillä, jos sellainen ehtii tulemaan ennen synnytystä. Seuraavan ajan sain 18 päivälle ja vauvan laskettu-aikahan on 23.8!

Pissanäyte multa otettiin alussa ja siinä olikin sitten epäselvyyttä kerrakseen. Näyte oli aika sakea ja mulla oli proteinit kahdella plussalla. Sainkin samantien neuvolan jälkeen lähteä sairaalan äippäpolille uusiin tutkimuksiin.

Nyt tässä välissä voisin vähän laittaa teille mittoja ja muita tämän viikon neuvolakäynniltä. Suluissa olevat viime käynniltä:

Viikko 37+5 (35+3)
Paino: 61.4 (61.4)
Painon muutos: +-0
Turvotus: - (+-)
Verenpaine: 95/65 (91/64)
Kohdunpohjan korkeus: 31,5 (28,5)
Liikkeet: ++

Kun pääsin sairaalalle saakka, mulla alkoikin oikeesti olemaan aivan järkyttävät selkä ja vatsakivut. Mut laitettiin verikokeisiin ja antamaan pissanäyte. Pissanäyte oli täysin kunnossa, mitä nyt pientä verivirtsaisuutta siitä löytyi :o Myös verikokeet olivat kunnossa.

Nyt kuitenkin kovien selkäkipujen takia jouduin jäämään osastolle tarkkailtavaksi ja lääkettäkin olen jo ihan mukavasti saannut. Aluksii sain kaksi litalginia, mutta en kestänyt kivun kanssa odottaa enään yhtään, joten mulle tultiin sitten laittamaan oxynestiä suoraan piikillä.

Nyt kivut hieman helpottaneet, mutta edelleen sattuu ja saan varmasti kohta lisää lääkettä.

Munuaisaltaan laajentumaa oli taas vasemmalla puolella näkyvissä, joten kivut ilmeisesti johtuivat siitä. Maanantaiksi sain ajan munuaisultraan ja siihen saakka saatan joutua olemaan täällä osastolla. Helpompi omalle mielelle kyllä lepäilläkkin täällä niin saa apua samantien, jos jotakin käy.

                                                               <3 -Riikka

lauantai 8. elokuuta 2015

Pikainen ilmoitus asia!

Pieni blogitauko tulossa nyt, koska täällä ollaan sairaalassa, enkä täältä käsin pääse oikein koneelle kirjoittelemaan.

Synnytys ei ole vielä käynnissä, kyse on ihan muusta, mutta käynnistystäkin jo mietitty täällä, kunhan vaan paranen.

                         ♡ -Riikka

torstai 6. elokuuta 2015

Rentoutumisharjoitus.

Joku voi nyt luulla, että mä olen ihan höpsähtänyt, mutta mä en enään keksinyt mitään muuta keinoa saada itseäni rentoutumaan kun youtubesta löytyvät rentoutumis meditaatio harjoitukset. Näitä harjoituksia löytyy varmasti myös joiltakin dvd-levyiltä, mutta mulla ei sellasta ole, joten youtube toimi tässäkin asiassa :)

Mä olen jostain syystä koko ajan ihan jännityksestä kankea ja stressaan kaiken maailman juttuja. Mun keho alkaa jo käydä todella pahasti ylikierroksilla, kun koko ajan on ahdistava, stressaava ja jännittynyt olo.

Luin erään artikkelin tai itseasiassa opinnäytetyön rentoutumosharjoituksista raskauden aikana. Työssä käsiteltiin nimenomaan tätä rentoutumista ja sitä kuinka myös synnytyksessä olisi hyvä koittaa rentoutua mahdollisimman hyvin.

Mun on vain pakko uskoa, että nämä harjoitukset toimivat, koska en keksi enään muuta keinoa. Löysin youtubesta erään harjoituksen, joka kesti noin 8 minuuttia. Itselleni se ei kyllä tehonnut milläänlailla. Muistan koulussa yläasteen valinnaisilla liikuntatunneilla joskus tehtiin samanmoisia harjoituksia. Aluksi hengiteltiin syvään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, jonka jälkeen yksi jäsen kerrallaan jännitettiin itseä noin 5-10 sekunnin ajan ja päästettiin taas jäsenet rennoiksi. Tämä harjoitus ei mua auttanut.

Löysin kuitenkin toisen harjoituksen hetken etsittyäni ja se todella toimi, ainakin hetkeksi. Harjoituksessa keskityttiin suurimmaksi osaksi sisään ja ulos hengittämiseen. Nainen puhui videolla hyvin rauhallisella äänellä koko ajan, mitä sinun täytyy mielessäsi ajatella rentoutuksen ajan.

Voinpa melkeen sanoa, että kun noin 15 minuuttia sitä jaksaa kuunella, noudattaa ohjeita ja vain keskittyä siihen omaan olotilaansa, alkaa helpottaa.

Kaikille tämä ei välttämättä toimii, mutta mikään ei estä kokeilemasta. Itseni kohdalla tämä toinen harjoitus oikeasti tepsi hyvin. Kaippa sitä täytyy pari kertaa päivässä tehdä, niin voisi saada itselleen edes vähän paremman fiiliksen.

Näissä tunteissa ja fiiliksissä tämä päivä eteenpäin.

Kohta täytyy herättää Evelyn päiväunilta ylös ja suunnata kauppaa kohti hakemaan ruokatarvikkeita. Sen jälkeen päästäänkin lähtemään tuonne lämpöiseen kävelylle, jospa saisin taas supistuksia aikaiseksi ;)


                             ♡ - Riikka


tiistai 4. elokuuta 2015

En varmasti tee!

Taas uusi haaste on käynnissä, joka kulkee nimellä "En tee". Itse bongasin haasteen Pahimpia on aamut -blogista :)

Haasteen tarkoituksena on siis kertoa mitä itse en tee:

* En pysty olemaan koko päivää yökkärissä.



* En voi olla katsomatta googlesta aina kaikkea. Jos mulla on esimerkiksi maha kipeä, menen äkkiä googleen ja kirjoitan sinne vaikkapa "alavatsa kipu". Sitten sinne tulee kaikki mahdolliset taudit ja niistä sitten koitan päätellä mikä mulla on :D Tiedän ihan tolloa!



* En voi olla pesemättä hampaita.



* En voi olla tekemättä aamu rutiineja samalla kaavalla. Olen siis kaavoihin kangistunut tässä asiassa :D



* En ole voinut syödä suklaata koko raskauden aikana, koska migreeni.



* En osaa olla stressaamatta pienistäkin asioista.




* En voi olla ilman kaulakoruja.



* En voi olla sanomatta Evelynille joka päivä kuinka häntä rakastan.



* En voi olla käymättä blogissa joka päivä ainakin kerran.



* En voi katsoa kerrostalon viidennestä kerroksesta alas.



* En voi sietää sitä, että mulle ei vastata puhelimeen sillon kun soitan.



* En pidä paikoista, jossa on kamalasti ihmisiä ja hirveä melu.



* En voi lähteä kotoota, jos en ole tarkistanut, että kaikki levyt, kahvin keitin ja valot ovat kiinni.


Siinäpä noita olikin jo ihan tarpeeksi taas kerrakseen. Oli ehkä osittain hieman vaikea keksiä, mutta kylläpä nuo sitten tuolta tuli kun oikein mietti :D Tähän haasteeseen voi osallistua kaikki halukkaat, erikseen en tällä kertaa ketään ala haastamaan :)

                                                                    <3- Riikka

maanantai 3. elokuuta 2015

Sairaala käynti.

Huh! Täällä jännitellään jo kovasti milloin se lähtö synnärille tulee. Eilen jouduin jo ensimmäistä kertaa harjoitus käynnille sairaalan synnytysosastolle, kun neiti sai mulle aikaiseksi kunnon menkkamaiset jomotukset. Näitä kesti tosiaan sunnuntai-maanantai yöstä saakka. Nyt eletään tiistaita ja edelleen jatkuu tämä jomottelu.

Mua pyydettiin tulemaan heti näytille ja käskettiin ottamaan omat hygieniatarvikkeet jo mukaan, jos vaikka olisikin synnytys jo käynnissä. Voi luoja siinä vaiheessa mua alkoi jo jännittämään.

Ensiksi mut laitettiin antamaan pissanäyte. Siinä näkyi hieman proteiineja, mutta se on mulle ollut aika normaalia koko raskauden ajan sillointällöin. Seuraavaksi mut laitettiin niihin vauvan sydänäänikäyriin istuskelemaan.

No neitihän ei niistä antureista pitänyt ja koitti mennä pakoon masussa minkä kerkesi. Vanhempi kätilö siinä tokasikin, että "hän ei kyllä meidän vauvan perässä enään meinaa edes pysyä" ja saattoi sanoa myös, että "näyttää kun vauva haluisi kovasti jo tulla masun läpi ulos :D" Mua vähän hävetti kun olin niin huolissani vauvan aamusta asti olevasta liikkumattomuudesta ja kun sain anturit mahalleni niin tyttö alkoi heittämään sellaista rundia että. Juuri olin saanut sanottua, että kun neiti ei ole liikkunut niinkuin ennen.

Verenpaine mulla oli taas vaihteeksi todella matala ja siksi mulla kuulemma oli tosi huono olo. Meinasin oksentaa aamun aikana useasti.

Sydänäänikäyrien jälkeen pääsinkin ultrattavaksi. Aluksi tehtiin ihan perus sisätutkimis. Kanavaa jäljellä noin 1 cm ja auki olin jo 1 cm iiks! Mittoja oli hieman hankala ottaa, koska vauva edelleen möyri niin paljon mun masussa ja sai vielä kaiken hyvän lisäksi hikankin kaupan päälle.

Siinä oli ultra lääkärillä naurettavaa kun oli vähän haastavampi tapaus kerrankin. Mitat kuitenkin saatiin otettua ja neuvolakorttiin merkattiin, että meidän neiti olisi 3 kiloinen. Mä en tosiaan ottanut selvää onko hän nyt kolme kiloa vai syntyessään, koska kysyin painoarviota. Toivon todellakin, että vielä ei olla 3 kiloisia. Laskettuun aikaan on kuitenkin aikaa vielä pari viikkoa ja siinä ajassa neiti ehtii vielä kasvamaan.

                            ♡ -Riikka

Rv 37+0 täysiaikainen. (Teksti kirjoitettu eilen)

Sikiön paino: 2700 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 32 cm
Sikiön koko pituus: 44 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 34 viikkoa vanha. Istukka, joka kauan oli sikiötä painavampi, painaa nyt seitsemäsosan sikiön painosta. Ruuansulatusjärjestelmä ja suolisto ovat vielä suhteellisen epäkypsiä, eivätkä ole täysin kypsiä ennenkuin lapsi on kolmesta neljään vuotta vanha.

Nyt rasvakerroksen osuus on noin 15 prosenttia sikiön painosta. Iho näyttää vaaleanpunaiselta huolimatta rasvakerroksesta. Syynä on se, että verisuonet ovat niin lähellä ihon pintaa. Ihopoimuja kehittyy mm. polviin, ranteisiin ja niskaan".

Kopioitu Vau.fi -sivustolta.

Noniin nyt meidän masuvauva on täysiaikainen. Helpottavaa sinänsä, vaikka olenkin tässä jo useamman päivän odottanut milloin alkaa tapahtumaan.

Supistuksia on alkanut tulemaan nyt melkeimpä joka päivä ja vauva on alkanut olemaan masussa ehkä hieman hiljaisempi kuin ennen, johtuisikohan siitä, että tila masussa alkaa loppumaan? Joka päivä kuitenkin olen tähän asti onneksi liikkeet tuntenut!

Me ollaan Aleksin kanssa kummatkin jo ihan malttamattomia tähän odottamiseen. Joka päivä mietitään yhdessä, että josko tänään jo jotakin tapahtuisi? 

Toisaalta tiedän, että siinä vaiheessa kun tosi oikeesti on kyseessä niin ainakin mä menen paniikkiin. Aleksi varmasti intoilee siinä vaiheessa, mutta kyllä mä luulen, että häntäkin alkaa jo hieman jännittämään.

Mä olen lukenut monien "loppu raskaana" olevien blogeja ja niistä sitä, kuinka heistä osa on jo yli 40 viikolla ja vieläkään ei mitään tuntemuksia. Mä niin toivon, että mulle ei ainakaan ihan niin kävisi. En haluaisi millään sitä ikävää synnytyksen käynnistämistä ja nyt mulla on oikeesti jo tukala kääntyä sängyssä esimerkiksi kyljeltä toiselle kyljelle.

Vessassa joudun juosta pissalla ihan jatkuvasti. Pelkään nykyään jo aivastaakkin kun ei koskaan tiedä milloin teen alleni :::D 

Tänään mä olen jostain syystä ihan kamalan väsynyt, joten jospa saisin neidiltä kuitenkin pyytää hyvät yöunet ennen kuin hän tosiaan alkaa maailmaan haluamaan :D

Masu kuvaa viikolta 37+0:


                             ♡ -Riikka