torstai 29. tammikuuta 2015

Evelyn yökylässä!

Meidän pikku reipas yökyläläinen oli viime yön hoidossa tätinsä ja serkkunsa luona. Me vanhemmat saatiin pitkästä aikaa nukkua kunnon yöunet heräilyittä :)

Evelyn oli mennyt illalla hyvissä ajoin nukkumaan, mutta oli nukkumisestaan puolentunnin päästä herännyt siihen, kun täti ja serkku olivat iltapalalla hölöttäneet ilmeisesti hieman kuuluvammin :D No tyttö olikin ollut puolentunnin unien jälkeen pirteä kun peipponen ja nukkumaan oli suostuttu vasta puoli kahdelta yöllä (voi luoja). Onneksi loppu yö oli mennyt hyvin ja neitokainen herännyt vasta vähän jälkeen kymmenen aamulla :D

Mä olen nyt bussiasemalla menossa hakemaan Evelyniä kotiin. Kerrankin kun vain saisin olla ja nauttia hiljaisuudesta kotona, niin mulla on pakottava tarve lähteä jo kahdentoista bussilla hakemaan neitiä! Noh se kai on sitä äitiyttä..

Mites teillä? Osaatteko te nauttia yksinäisyydestä ja venyttää hakemista hoidosta vai oletteko samanlaisia kun minäkin?

Kyllä mä silloin kun Aleksi on kotona tykkään vain olla rauhassa Aleksin kanssa, mutta en mä yksin kotona viihdy. Aleksilla nimittäin on työpäivä tänään, niinkuin varmasti kaikilla muillakin töissä kävijöillä.

                            ♡ -Riikka


tiistai 27. tammikuuta 2015

Ensimmäinen ultraääni.

Perjantai aamuna mua jännitti niin kovin, että koitin keskittyä koko pitkän aamun siitä saakka kun herättiin touhuamaan Evelynin kanssa ties mitä. Mun aamupahoinvointi tuplaantui jännityksen määrästä ja meinasinkin joutua monesti vessaan.

Odotin koko aamun ja alkupäivän milloin Aleksi tulee koulusta kotiin ja milloin pappa tulee katsomaan meidän pikkuneitiä siksi aikaa, kun me suuntaamme nenämme kohti sairaalaa.

Päästiin lähtemään aika pikaisesti sen jälkeen kuin Aleksi oli päässyt koulusta. Käytiin ilmoittautumassa naistenpolinaulassa, jonka jälkeen meidät pyydettiin taas istumaan sinne niinkin tuttuun ykkös aulaan. 

Mä odotin ihan malttamattomana puolituntia vielä kaiken hyvän lisäksi etuajassa. Mulla kävi mielessä monet eri tunteet. "Päästäis jo, mulla on huono olo, onkohan vauvalla kaikki kunnossa, mitä jos niitä onkin kaksi tai kolme?? jne". 

Vihdoin meidät kutsuttiin ultraushuoneeseen. Nainen joka otti meidät vastaan oli ihan mukava. Ensiksi höpöteltiin kuinka pitkällä raskaus on tai kuuluisi olla ja sen jälkeen pääsinkin ottamaan vaatteita pois ja ultraustuoliin.

Sitä jännityksen määrää kun se "kepukka" oli siellä missä kuuluukin ja ultralaitteen näytölle rävähti pienen pieni ihminen, jonka sydän pumppasi nätisti ja niin nopeasti. Musta tuntui, että mun harteilta olisi juuri siinä tilanteessa tippunut ihan järjetön painolasti pois.




Vauvaa mittaillessa ultraaja sanoi, että meillä mennäänkin vasta viikolla 9+5, joka tarkoittaa sitä, että eipäs oltukkaan ihan siellä 11+5 viikolla niinkuin me Aleksin kanssa kuviteltiin.

Noh mitä pienistä. Tällä hetkellä menee viikko 10+2, mun olo on aika kamala edelleen varsinkin viime lauantaisen sairaalareissun jälkeen.  

Ultrauksen jälkeen kävin myös niissä alkuraskauden verikokeissa ja pissakokeessa.

Taidampas mahduttaa tähän postaukseen myös masukuvan 10+2 viikolta :)



                              ♡ -Riikka

maanantai 26. tammikuuta 2015

Seliseli.

Kännykkä päivitys näin pikaisesti. 

Yritän ehtiä huomenna, kirjoittamaan tänne teille meidän hartaasti ja samalla myös vähän pelokkaasti odotetusta perjantaisesta ensimmäisestä ultraäänestä :)

Kirjoitellut en ole vklp aikana, koska yllätys yllätys olin vaihteeksi taas sairaalassa tiputuksessa pahan migreenikohtauksen takia viime lauantai-sunnuntai välisen yön. Olo ei tosiaan ole vieläkään mikään freesi, joten siksi pieni tauko tässä. Sen enempää selittelemättä mä menen nyt vielä kerran laittamaan Evelynille tutin suuhun ja painun itsekkin pehkuihin :)

Hyvää yötä♡

                          ♡ -Riikka

torstai 22. tammikuuta 2015

Ensimmäinen ultraäänikuvaus.

Huomenna se päivä koittaa, kun me tavataan meidän pikkuinen ensimmäistä kertaa ultraäänen merkeissä <3 Mä olen jostakin syystä niin jännittynyt, että musta tuntuu etten saa yöllä nukutuksi. 

Jaa-a, se mikä mua siinä jännittää on varmaankin ihan aluksi se, että onko mun masusa edes mitään, vai olenko kuvitellut kaikki positiivisesta raskaustestistä asti? Noh se ei ole mahdollista, mutta en mä taida olla ainoa, joka sitä jännittää. Mua pelottaa myös todella todella paljon, että onko meidän pikkuisella kaikki masussa hyvin ja onko heitä siellä useampi vai vaan yksi ainokainen. Tosin Aleksin suvussa ei ainakaan kaksosia ole ja meidän suvussakin niitä on vain pari :D

Samalla käynnillä mun täytyy tietääkseni antaa pissanäyte ja verinäytteet. Noh niistä mulla ei ole oikeastaan mitään pelkoa. En muista enään kerroinko jo, mutta multa otetaan yksi purkki ylimääräistä verta, koska me Aleksin kanssa halutaan, että minulta tutkitaan, ettei tuolla masuvauvalla ole downin-syndroomaa. Muistaakseni viime raskaudessa siihen en saanut mahdollisuutta. Nyt kuitenkin neuvolassa siitä puhuttiin, joten miksi emme sitä tutkisi.

Odotan jo niin kovin niitä ensimmäisiä ultrakuvia, etten kirjaimellisesti meinaa pysyä yöhousuissani. 

Mummo ja pappa tulee tänne meille siksi aikaa katsomaan Evelynin perään, kun me mennään sairaalalle Aleksin kanssa. Lapsia ei kuulemma saa ottaa mukaan ultraushuoneeseen. Sairaalareissun jälkeen lähdetään tapaamaan mun äitiä, siskoa, Minnaa ja Miroa kahvien merkeissä. (Tosin mä tuskin syön tai juon mitään tän kamalan olon takia).

Nyt toivotaan, että kaikki on huomisessa ultrassa hyvin ja, että itse saisin nukuttua tänä yönä edes hetken aikaa jännitykseltäni.

Onko teitä jännittänyt ensimmäinen ultraäänikuvaus ja onko jollakin juuri nyt edessä se? Mikä siinä jännittää?

Me toivotetaan teille nyt Evelynin kanssa hyvää yötä <3



                                                              <3 -Riikka

Kiitos blogilinkeistä!

Kiitos blogilinkeistänne, nyt on käyty läpi kaikki, niin täältä bloggerin kuin facebookinkin puolelta ihanat bloginne.

Kaikki oli omanlaisiaan ja liityinpä lukijaksi myös toisiin blogeista. Kiitos, kiitos, kiitos :))

                        ♡ -Riikka

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Linkittäkää bloginne!

Täällä kaivattais taas uutta lukemista, joten linkittäkääpä blogejanne tänne pienen kuvauksen kera :) Käyn kaikki läpi ja liityn lukijaksi minusta mielenkiintoisiin blogeihin :)

Toiveena mamma-, ja odotusblogit!

                         ♡ -Riikka

maanantai 19. tammikuuta 2015

Toinen raskaus!

Jutellaanpas vähän tämän hetkisestä raskaudesta.

Aijon aloittaa siitä, että mikä siinä on kun kaikki aina sanovat, että "kyllä se toinen raskaus on helpompi ja synnytys aika puolittuu.." Paskapuhetta sanon minä näin suorasanaisesti. Kaikilla ihmisillä raskaus on varmasti täysin erilainen, joten kukaan ei voi varmaksi sanoa kenellä on mitenkin.

Mä itse pelkäsin jo valmiiksi tätä toista raskautta, vaikka olenkin ikionnellinen, että me Aleksin kanssa saadaan toinen vauva. Mulla oli/on paineita ainoastaan tästä raskausajasta ja synnytyksestä. 

Evelyniä odottaessa mulla alkoi kaikki siitä, kun mulla epäiltiin keuhkoputkentulehdusta. No se olikin sitten vain raskausoire ja kaukana keuhkoputkentulehduksesta. Sen jälkeen mulle tuli huonovointisuus, vatsakivut ja umpilisäkkeen leikkaus. Mulla oli myös munuaisaltaanlaajentuma ja virtsakivi epäilykin oli.

No joo se siitä raskaudesta. Tämä toinen raskaus on ollut mun mielestä mulle paljon raskaampi jo tähän saakka kuin Evelyniä odottaessa. Olenkin kertonut mun raskauden alkumetreistä kun mulla epäiltiin sappikiviä. No sehän oli taas vain raskausoire. Ainakin niin mä toivon. Mun huonovointisuus on nyt kestänyt monta viikkoa ja oksennellutkin olen. Tämä on pahempi kuin Evelyniä odottaessa.

Mä odotan jo nyt kauhulla kuinka paljon vaikeammaksi tämä vielä tulee muuttumaan. Mä olen ihan kauhea stressaaja ja mun pitäisi lopettaa se TIEDÄN! Ja toisia varmasti naurattaa tämä mun valitus tässä, mutta naurakaa pois vaan. Tiedän, että raskaudesta joutuu useinmiten kärsimään, mutta mä kestän sen kyllä kun tiedän miten ihana asia meitä lopulta odottaa ♡

Voihan olla, että tässä raskaudessa selviän ilman leikkauksia ja muita ylimääräisiä kipuja.

Hormoonihirviö en onneksi vielä ole ainakaan toivottavasti :D Evelyniä odottaessa kiihdyin nollasta sataan USEIN ja itkeä vollotin esim. jos en saanut leipää pois paahtimesta. Olen mä huomannut, että olen paljon loukkaantuvaisempi ja herkempi + ajattelen kaikkia ikäviä asioita, jotka eivät kyllä liity raskauteen aika usein. 

Jostain syystä raskaus saa aina mut miettimään kaikkea typerää sanoin "mitä jos käykin niin ja mitä jos käykin näin ja plaap plaap".

Mustasukkaisuus on myös yksi asia, josta mä en koskaan varmasti pääse yli. Mä en edes itse tajua mistä kaikki kumpuaa, mutta välillä tuntuu kuin kihisisi raivosta vaikka ei tarvitsisi edes olla mustasukkainen mistään. Sitä se raskaus teettää näköjään minun kohdallani. Kaikkea typerää alkaa ajattelemaan ja raskauspäissäni saan kaikki asiat suurennettua yyber suuriksi. Voi Aleksi raukkaa... Hän koskaan edes tee mitään sellaista mistä voisin mustistella :D 

Onkos teillä raskaana olevilla tai raskaina olleilla ollut samaa vaivaa, että asioita täytyy suurennella päänsisällä ja kihistä kiukusta yksinään :'DD

                           ♡ -Riikka

Fiksu tyttö!

Evelyn on kyllä ihan mahtava. Mä olen kertonut neidille, että äidin masussa asustelee pikkusisko tai pikkuveli, niin tyttö tulee melkeimpä joka päivä nostamaan mun paitaa ja silittämään mua vatsasta. Välillä jopa halii mun vatsaa ♡

Voiko oikeasti noin pieni jo tajuta, kun olen sille kertonut, että masussa todella on joku?

Välillä musta muutenkin tuntuu, että Evelyn tajuaa asioita todella paljon ikäisekseen. Kaippa se on ihan fiksu tyttö. (Eipä oo ainakaan äitiinsä tullut :'D)


Tänään muuten paukkuu rv 11 :) Olo on aina välillä suht hyvä, kunhan muistan syödä/juoda vähintään kahden tunnin välein jotain pientä. Perjantaina meillä olisikin se ensimmäinen ultraääni, jossa tavataan meidän pikkuinen ensimmäistä kertaa. Mua tosiaan jo jännittää!

Nyt me Evelynin kanssa katsotaan hetki piirrettyjä ja sitten mennään iltapuuhiin ja nukkumaan.

Mites teidän päivä on tänään mennyt?

                           ♡ -Riikka

torstai 15. tammikuuta 2015

Perhekuvaus.

Arvatkaas mitä?

Me käytiin eilen Aleksin ja Evelynin kanssa perhekuvauksessa, yhdessä valokuvaamossa ja suurin osa kuvista jopa onnistui!

Mä olen niin innoissani. Lauantaina mennään katsomaan koevedokset kuvista ja sitten saadaankin kuvat jonkin ajan päästä.

Evelynistä otettiin myös yksin kuvia. Voinpi laittaa varmasti osan niistä tänne, sitten kun kuvat saadaan. Meidän yhteiskuvia en varmasti täällä julkaise, koska Aleksi :D Tuskin saan lupaa siihen.

Mä olen vähän sitä mieltä, että sitten kuin tuo meidän toinen pikkuinen maailman saapuu niin on suunnattava ottamaan uudet kuvat tuohon samaiseen valokuvaamoon. Henkilökunta siellä oli mahtava!!

Mutta joo tosiaan, vielä joudutte hieman odottelemaan kuvia.

                         ♡ -Riikka

maanantai 12. tammikuuta 2015

Sekalaista höpötystä ja masukuvia :)

Täällä meillä aletaan pikkuhiljaa parantumaan.  

Evelynillä loppui tänään antibioottikuuri, joka kyllä jouduttiin vaihtamaan keskenkaiken toiseen lääkkeeseen. Raukalla meni masu niin sekaisin Amorion kompista eli penisiliinipohjaisesta lääkkeestä, että me ei päästy liikkumaan oikeestaan yhtään mihinkään. Vaippoja vaihdettiin varmasti tunnin sisällä kolme jne.. Onneksi sain vielä yksityiseltä lääkärin kiinni vaikkakin hänen työaika oli jo ummessa. No mutta pääasia, että neiti alkaa olemaan pikku hiljaa kunnossa, mitä nyt pientä yskää vielä on.

Noh lauantaina sitten itse jouduin sairaalaan tiputukseen pahan migreenikohtauksen vuoksi. Lääkkeitä söin tarpeeksi paljon ja silti ei auttanut. Tiputuksessa oikeestaan olin, koska olen ollut niin huonovointinen, että mikään ei pysy sisällä. Nyt kuitenkin mä olen taas elävien kirjoissa. Saan tuotettua normaalia puhetta joka ei sammalla ja jopa tunnen jäseneni... Migreeni on kamala tauti.

Huomena mulla onkin neuvolalääkärille aika, jossa mietitään mulle jotakin sopivampaa migreenilääkettä. Tässä raskaudessa olen joutunut pärjäämään pelkällä panadolilla ja se ei todellakaan riitä, niinkuin lauantaina huomattiin.

Nyt mä lähden tästä katsomaan salkkareita. Hyvää yötä kaikille :)

Ottakaa tästä vielä masukuvaa rv 10+0 :)



torstai 8. tammikuuta 2015

Meillä ollaan kipeinä.

Jaahas.. Meillä ollaan taas kipeinä. Evelynin yskä alkoi noin viikko sitten ja heti tuli mieleen, että ei kai vaan ole keuhkoputkentulehdus tulossa. No ajateltiin Aleksin kanssa varata neidille aikaa Mehiläiseen ja kyllä vaan tänään siellä käytiin ja Eve raukalla oli korvatulehdus molemmissa korvissa + keuhkoputken tulehdus :( 

Voi tätä aikaa. Ei auta vaikka miten lämpimänä tytön koittaisi ulkona pitää, silti vaan tuo ilkeä räkistauti iskee. 

Onneksi meillä oli erittäin hyvä lastenlääkäri ja määräsi neidille antibiootin tulehduksiin, panadolia ja tietenkin maitohappobakteeri lääkkeen, jotta masu pysyy kunnossa.

Nyt toivotaan, että dropit auttavat Evelyniä parantumaan ja noin kuukauden päästä, jos näyttää siltä, että neitonen parantuu niin täytyy varata aikaa korvakontrolliin.

Pakko myös hehkuttaa, että Evelyn on alkanut nyt ihan tosissaan kävelemään. Nyt ei enään kontata paljon yhtään, koska kävellen pääsee äitiä ja isää nopeammin karkuun. Pienen ajan sisällä myös tyttö on oppinut sanomaan "isi=issssii" ja sitä hoetaankin täällä jatkuvasti : D 

Mä häippäsen nyt odottamaan milloin neiti herää yskänkohtaukseen, yritän myös itse levätä huonovointisuuttani pois + helliä tuota Aleksia, kun sekin raasu on kipeänä :/

                            ♡ - Riikka

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Äitiysneuvola käynti rv 9+0.

Käytiin koko konkkaronkka maanantaina neuvolassa. Se olikin ensimmäinen kerta neuvolassa niin, että masuvauva pääsi mukaan :)

Käynnillä tehtiin kaikki perus jutut, jota nyt odottaville äideille ensimmäisellä käynnillä tehdään. Juteltiin tulevasta raskaudesta, kyseltiin oliko raskaus toivottu, mitattiin verenpaine ja hemoglobiini, saatiin myös erilaisia lippuja ja lappuja täytettäväksi + tietenkin raskausopas äidille ja isälle :D

Se olikin jo hieman ehtinyt muuttumaan vuodesta 2013 kun meidän Evelyniä odotin. Ehdin jo sitä hieman lukemaankin..

Sain varattua jopa varhaisajan ultran 23 päivälle. Samalla otetaan nämä kaikenmaailman verikokeet, jotka varmasti tiedättekin. Pääsen hieman aikaisemmin ultraan, koska raskauden kestosta ei ole täyttä varmuutta ja me Aleksin kanssa haluttiin myös tutkia, ettei masuvauvalla ole tuota downin-syndroomaa.

Verenpaine mulla oli taas aika todella matala, mutta neukkutäti ei siitä ollut huolissaan, koska mulla on alhainen verenpaine muutenkin. Sama oli myös meidän neitiä odottaessa. Hemoglobiini ihme kyllä oli todella hyvä (ainakin näin alussa). Viime raskaudessa jouduin syömään rautakuurin, koska hemoglobiini huiteli vain alle 97 ja meinasin vähän väliä pyörtyä. Onneksi asia korjaantui silloin rautatabletti kuurilla.

Jotenkin hauska vertailla nykyistä ja entistä raskautta keskenään. Mulla on kaikki oireet mennyt niin samalla tavalla kuin viimeksikin. Tosin mun huonovointisuus on päivä päivältä vain pahempi. Eilen en jaksanut tehdä yhtään mitään ja oksennus lensi jatkuvasti. Sen takia tänne blogiin kirjottelukin on tosiaan vähän jäänyt välillä. Raskaana olleet ja olevat huonovointiset äidit kyllä ymmärtävät varmasti.

Ihastuin kyllä tuohon äitiyskorttiin. Se oli jotenkin niin erilainen kun yleensä äitiyskortit ovat. Ei tietenkään sisällöltään kamalasti eroa mutta tämä ihana ulkokuori.


Onkos muita odottavia äitejä täällä linjoilla? Kuinka raskaus on sujunut ja onko ollut millaisia raskausoireita?

                         ♡ -Riikka


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Perheenlisäystä tiedossa!

Heippa kaikille!

Saatiinpas Aleksin kanssa tietää 28.12, että,
.
.
.
.
.
.
.
.

Meidän pikku Evelyn saa pikku-siskon tai pikku-veljen!!

Mä olen siis raskaana! Laskettu aika raskauslaskurin mukaan olisi 10.8.2015, eli tällä hetkellä mennään jo viikolla 9 :) Varmaa aikaahan tietenkään en osaa sanoa, mutta jos nyt lasketaan kuukautisten pois jääminen, niin tuolta näyttäisi laskettuaika.


Nyt vaan toivotaan, että kaikki menisi hyvin. Neuvola-ajan sain varattua 5.1.2015. Silloin kai vain höpötellään ja varataan mulle aikaa varhaisultraan. Siellä sitten nähdäänkin pikkuinen ensimmäistä kertaa.

Raskausvaivat on alkanut, ja samalla kaavalla mennään niinkuin Evelyniä odottaessakin. Aluksi tuli kova kipu keuhkojen ja ylävatsan kohdalle, jolloin mulla epäiltiin sappivaivoja, mutta luulempa, että saatoin selvitä siitä ja se olikin vain sama juttu mikä Evelyniä odottaessa TOIVOTAAN! 

Huonovointisuutta mulla on ollut jo reilusti yli kolme viikkoa, oksentanut en vielä ole, mutta tää olo on jotakin ihan kauheeta. ( se siitä riemusta, tänään oksensin).Välillä meinaan myös nukahtaa pystyyn, väsymyksen takia. Nukkunut mä kyllä olen päiväuniakin, mutta ei ne oikeen mitään auta.

Muuten kaikki on tällä hetkellä hyvin ja voidaan hyvillä mielillä odottaa uutta vauvaa syntyväksi.

Näimpä tämä blogi muuttuu nyt myös hieman siltä osalta, että saatte kuulla raskausajan kuulumisia, Evelynin touhujen lisäksi ♡

                      <3 -Riikka