Ihana rauhallisuus!

Kello on nyt kymmenen illalla ja istuskelen ihan yksinäni meidän olohuoneen sohvalla. Lapset ja mies jo nukkuvat. Pakko sanoa, että tätä mä niin tarvitsin. Meillä on ollut aika härdelliä täällä kun Emily raasu on ollut kipeänä ja meidän Evelynille on iskenyt ihan kunnolla tuo uhmaikä! Voi, että saan kyllä repiä itseltäni päivässä useamman kuin yhden hiustupon päästä, mutta kyllä tämä tästä.

Nyt sitä tosiaan osaa arvostaa ihan eritavalla, kun saa edes hetken olla vaan yksinään ihan hiljaisuudessa, ilman mitään ylimääräistä hälinää. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. Rakastan lapsiani ja sitä ihanaa eloisuutta, mitä täällä meillä kotona joka päivä on, mutta ei sitä rauhallisuutta ja hetken yksin oloa vaan osannut arvostaa silloin kun ei vielä lapsia ollut.

Multa puuttuu tästä enään kahvi kupponen vierestä paitsi, että en juo kahvia. Noh kaakaokupponen sitten. Harmi vaan, ettei meillä tällä hetkellä taida olla kaapissa kaakaota. Teetä kyllä löytyisi, mutta siinäkin on sitä kofeinia, jota en enään juo..

Mulla ei oikeesti edes ollut mitään ihmeellistä asiaa, ajattelin nyt vain kirjoitella, ettei tämä blogini mene ihan liian hiljaiseksi lasten kipeänä olon takia. Huomisella ajattelin vastailla erääseen haasteeseen, jos nyt vain suinkin ehdin kaikilta kiireiltäni, joten siitä lisää sitten huomenissa :D

Onkos teillä samoja fiiliksiä joskus, että on ihana olla ihan vain yksinään hiljaisuudessa vai oletteko enemmän sellaisia "en tarvitse vapaa-aikaa" ihmisiä :)?

Mä kuulun ehkä vähän molempiin kasteihin. Haluan vapaa-aikaa itselleni aina välillä, mutta sitten kun sitä mulle suodaan niin päätänkin alkaa puunaamaan meidän kämppää putipuhtaaksi tai muistan joko tiskit tai pyykit. Ehkä yksi rasittavimmista piirteistä minussa :D Nyttenkin mulla odottaisi pyykit kuivausrummusta viikkaamista, mutta nyt mä vaan sanon itselleni EI ja istun röyhkeästi tässä tietokoneella tekemättä mitään sen kummempaa.

Ihanaa iltaa kaikille <3

                                                                       <3 -Riikka