"Ennenkuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja".
Tosiaan söin lämpimiä aterioita. Koulussa suurimmaksi osaksi. Kotona sitten söinkin hieman huonommin. Saatoin tehdä perus makaroonia ja jauhelihaa tai hakea kaupasta roiskeläppiä=Saarioisten pizzoja.
Vaatteeni olivat suht hyvässä kunnossa, koska ei ennen ollut ketään tai mitään joka niitä olisis sotkenut.
Hiljaisia puhelinkeskusteluja oli suurimmaksi osaksi Aleksin kanssa, silloin kun hän oli armeijassa tai jossakin muualla hankalassa paikassa. Soittelin myös paljon siskoni ja äitini kanssa.
"Ennenkuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kun halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä".
Jep. Nukuin todella myöhään, saatettiin valvoa Aleksin kanssa ihan aamuun saakka ja herätä iltapäivällä 15:00-16:00 aikaan ja se oli meille aivan normaalia. Katseltiin sarjoja aina öisin ja ne veivät hyvin paljon nukkuma-aikaa.
Hampaani ja hiukseni harjaan kyllä vieläkin pari kertaa päivässä, se ei onneksi ole muuttunut.
"Ennenkuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennenkuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia".
Siivosin kyllä kotona usein, mutta silloinkin koti pääsi välillä sotkeutumaan. Leluihin en kompastunut koskaan, nykyään teen sitäkin jatkuvasti.
Huonekasvini olivat mitä olivat. En tosiaan miettinyt voiko niihin koskea vai ei, pesemättä jälkeenpäin käsiä. Rokotukset eivät myöskään olleet mietintälistallani.
"Ennenkuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatukseni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita ja antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinene yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta".
Nukuin koko yön putkeen ennenkuin minusta tuli äiti. Tuntui pahalta edes ajatella pitävänsä kirkuvaa lasta sylissä kun lääkäritäti tai setä pistää rokotuksen pikkuiselle tai jotain muuta vastaavaa.
En tiennyt miltä tuntuu olla niin surullinen toisen itkusta, että itsekkin itkisin, enkä myöskään ollut äärettömän onnellinen siitä, että näkisin ensihymyn.
Nukkuvaa lasta olin kyllä katsellut, mutta en omaani, ennenkuin minusta tuli äiti.
"Ennenkuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En ollut koskaan tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon..
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti".
En ollut koskaan pitänyt nukkuvaa lasta sen takia, etten halunut laittaa häntä sänkyyn, nyt tiedän miltä se tuntuu. En uskonut vauvan vaikuttavan elämääni aivan järettömästi. Tiesin, että asiat muuttuvat, mutta näin paljon.
Olen kuitenkin aina tiennyt, että haluan lapsia ja niitä tulen rakastamaan koko elämäni ja vielä sen jälkeenkin sydämeni pohjasta. Äitiys on ollut aina mulle se mun juttu, jonka olen halunut kokea.
"Ennenkuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyttyväisyyttä, jota äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon.
Ennenkuin minusta tuli äiti."
Muistan aina sen ensimmäisen yön mielessäni kun Evelyn syntyi. Mä jäin hänen kanssaan sairaalaan ilman Aleksia, koska me ei saatu perhehuonetta, olivat niin täynnä sillon kaikki. Aleksi käski mua nukkumaan hyvin, koska olin juuri synnyttänyt. Muistan kuinka laitoin Aleksille 10 minuutin välein viestejä, että en saa nukuttua, koska tarkistan koko ajan hengittääkö pikkuinen. Aleksi yritti kovasti mua rauhoitella ja sanoa, että "kyllä se hengittää ei hätää". Tätä jatkui pari viikkoa vielä kotonakin ollessamme.
Äitiys on juuri se asia mitä minä olen aina halunut. En kadu hetkeäkään sitä, että minusta tuli äiti. Se on elämäni suurin ja ihmeellisin asia. Jos multa kysyttäisiin mun unelmaa, niin se on juuri tämä hetki. Oma ihana lapsi ja ihana avopuoliso, jonka kanssa mulla on toivottavasti vielä monta yhteistä vuotta edessä <3.
<3 -Riikka
toi runo on kyllä aivan ihana ja ihana sinä <3
VastaaPoistaNiin on ♡ hih kiitos :)
Poista