Keskiviikko päivä Puuhamaassa.

Noin kolme viikkoa sitten suunniteltiin mun isän, isän vaimon ja mun pikkuveljen kanssa, että lähdettäisiin Puuhamaahan Evelynin ja Emilyn kanssa. Reissu päätettiinkin toteuttaa nyt viime keskiviikkona.

Tiistai iltana kerroin Evelynille, että lähdettäisiin huomena aamulla Puuhamaahan. Evelyn oli innoissaan reissusta, vaikkei hänellä ollut käsitystä edes mikä se ihmeen Puuhamaa on?

Keskiviikko aamuna meillä ei meinattukkaan pysyä enään housuissa, kun Evelyn odotti niin kovasti pappaa hakemaan meitä. Ei kun kamat kasaan ja menoksi.

Noin 10 aikaan aamulla oltiin matkalla Puuhamaahan. Meiltä puuhamaahan ajomatkaa on noin 35 minuuttia, eli automatka ei onneksi ollut kovin pitkä. Kävin ostamassa Tervakoskella, missä siis Puuhamaa sijaitsee S-marketista Emilylle mukaan pari maitopurkkia ja smoothieta kummallekkin tytöille. Muut eväät olivatkin jo mukana.

Huomattiin heti Puuhiksen parkkipaikalle tultaessa kamalasta auto määrästä, että nyt on porukkaa kyllä todella paljon. Lähentelihän lämpömittari jo 27 astetta. Seuraavaksi päästiin jonottamaan ja meille sanottiin, että jono on noin 20:nen minuutin mittainen. Päästiin onneksi 10 minuutin jonottamisen jälkeen nopeampaan jonoon ja oltiinkin sisällä alta aika yksikön.

Eikun tytöille nimilaput Puuhanalle tarralla rintaan ja menoksi. Nähtiin sattumalta samalla myös hyvä ystäväni Minna lapsensa kanssa Puuhamaassa. Hassu yhteen sattuma.

Evelyn ensiksi vähän jännitti, mutta kun vauhtiin pääsi niin ei kyllä mikään pidätellyt neitiä. Hän halusi käydä kaikissa mahdollisissa laitteissa minkä vain näki. Harmi, että joissain laitteissa pituusraja oli vähän liian iso meiden neidille. 

Päivä oli kokonaisuudessaan todella mukava. Käytiin laitteissa, uitiin kovasti, grillattiin ja syötiin jäätelöä. Tekisi mieli melkein lähteä vielä uudestaan tänä kesänä, mutta ehkä seuraavana kesänä sitten kun Emilykin on jo isompi ♡

Tässä vielä kuvia meidän Puuhamaa päivästä: 

                                                                      <3- Riikka

Fiiliksiä ennen tyttöjen päiväkodin alkua.

Tasan 2 viikkoa enään, niin meidän pikkuiset lähtee ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Olen jo ihan suru silmässä täällä kotona. Tuntuu kamalalta laittaa meidän 1-vuotinen neiti päiväkotiin. Evelynin tiedän pärjäävän loistavasti. Emilykin on jo todella reipas ja on tosiaan kävellyt jo 10 kuisesta saakka, joten en usko että hänenkään päiväkotiin menosta tulee mitään ongelmia. Tälläistä tämä vaan on, että saa surra kun lapset kasvavat niin nopeaa tahtia. Ainahan vanhemmille varmasti on kova paikka, kun lapsi lähtee päiväkotiin, oli sitten minkäikäinen lapsi tahansa kyseessä.

Olisin toki voinut jäädä vielä kotiinkin, mutta nyt kun sain koulupaikan johon olen 16-vuotiaasta saakka halunnut päästä niin pakkohan se oli vastaan ottaa. Vuodella sain koulutusta lykättyä jo, mutta nyt elokuun puolessa välissä lähden kouluun.

Menen opiskelemaan lastenohjaajaksi ja olen enemmän kuin innoissani koulutuksesta. Saan vihdoin ammatin, jota olen halunnut niin kauan kun vain muistan. Pääsen lasten pariin tekemään töitä. Koulun aloittamisessa on myös se ihana puoli, että koulu on eri paikkakunnalla jossa minä asun ja saan aivan uudet kaverit ja uuden alun :) Pääsen niin sanotusti välillä jo aikuisten pariinkin yli kolmen vuoden kotona olon jälkeen.

Sen tiedän jo valmiiksi, että alku päivät tulevat varmasti olemaan minulle todella kovia, kun mietin miten Evelyn ja Emily päiväkodissä pärjää. Mietin jo nyt kuinka voin pidätellä itkuani, kääntää selkäni ja sanoa neideille, että isi ja äiti tulee hakemaan teitä kolmen jälkeen kotiin.

Sanokaa mulle, etten ole ainoa, joka tuntee tälläistä fiilistä jo tässä vaiheessa?

Seuraavalla viikolla mun on vielä suunnistettava kaupoille ostamaan itselleni koulutarvikkeita. Tuntuu todella hassulta palata koulun penkille neljän vuoden jälkeen. Nykyiseltä ammatiltanihan olen merkonomi, mutta se ei ollut ollenkaan se mun juttu. Tiesin sen jo ylä-asteelta päästyäni. 

Lyijykyniä olen jo ostanut ja osa koulutarvikkeista minulta jo löytyykin, mutta osa on vielä kaupassa. Haluaisin myös kovasti mennä ostamaan itselleni uuden laukun tai koulurepun, mutta sitä kyllä mietin vielä. Ostettavaa on lähiaikoina niin paljon ja se nyt ei ole välttämätöntä, koska multa tosiaan löytyy laukkuja jo jonkin verran.

Päiväkotiin täytyy myös varata tutustumisaikaa ja täyttää pari aloituskeskustelulappua, joissa kerron hieman meidän tytöistä ja heidän päivärytmistään. Päiväkotiin käydään Aleksin kanssa vielä ostamassa ulkovaatteita, kuten sadevaatteet ja vk-haalarit. Tosin osa meiltä jo taitaa löytyäkkin ja sadevaatteet saadaan ainakin Emilylle syntymäpäivälahjaksi. 

Nyt vain jännittämään uutta vaihetta elämässä. Pitäkää peukkuja jo valmiiksi, että kaikki menee hyvin! :)

                            ♡ -Riikka

Emilyn 1-vuotis syntymäpäiväjärjestelyjä.

Emilyn 1-vuotis syntymäpäivät alkavat lähestyä kovaa vauhtia ja oli aika tehdä syntymäpäivä kutsukortit. Mietin pitkään minkälaiset syntymäpäivät Aleksin kanssa Emilylle pidettäisiin. Pidettäisiinkö ihan perinteiset ns. normaalit syntymäpäivät ilman minkäänlaista teemaa vai jollakin ihanalla teemalla. 

Evelynin 1-v syntymäpäivät olivat ilman teemaa olevat, mutta tilattiin kuitenkin leipomosta aivan ihana vaaleanpunainen prinsessakakku, jossa päällä oli sokerimassasta tehty kruunu ja sormus. Kakussa tekstinä oli meidän Evelynin nimi ja ikä.

Päätin kuitenkin, että Emilylle pidetään teema synttärit, vaikka hän tuskin tulee syntymäpäivistään isompana mitään muistamaankaan. Kuvia aion kyllä ottaa senkin edestä niin jää ainakin ihania muistoja.

Emilyn 1-vuotis syntymäpäivät pidetään Minnihiiri teemalla. Tykkään askarrella, joten tein kutsukortit itse. Kutsukorteiksi väsäsin tälläisiä ihania Minnihiiren pään muotoisia kutsuja, johon tarvitsin kahta eri kartonkia: mustaa ja vaaleanpunaista, rusettinauhaa, kuumaliimapyssyn, paperi liimaa, sakset ja kolmen kokoisia helmiä. Korteista tuli mun mielestä aika ihania vaikka itse sanonkin <3 Taitaa olla, että kortin saksijassa on ollut jokin vika kun on hieman kulmikas kortti heh, niin tai sitten vaan kaksi pientä lasta roikkui samaan aikaan puntissani :D

ps. korteissa ei tosiaan ole tuota mustaa väriä, suttasin siitä vain päivämäärän ja kellonajan, vaikka tuskimpa sen olemassa olo olisi paljon siinä haitannutkaan teitä. 

Syntymäpäiville olen päättänyt tehdä myös kakun, johon olen ostanut Minnihiiri päällisen. Sokerimassasta teen kakun päälle rusetin ja kermavaahdon värjään aika varmasti vaaleanpunaiseksi. Tarjottavaksi tulee myös ihania muffinsseja, johon päälle tulee kermavaahto ja keksit ns. minnihiiren korviksi, rusetti löytyy myös näistä. Näette enemmän synttäreiden jälkeisestä postauksesta. Muita tarjottavia en ole sen enempää vielä miettinyt, koska onhan synttäreihin vielä lähemmäs kolmisen viikkoa aikaa. Aleksi tosin ajatteli, että voitaisiin tehdä synttäreille omatekemää pizzaa suolaiseksi syötäväksi, se oli nimittäin aika menestyksellistä Evelynin 2-vuotis syntymäpäivillä.

Pompomeja haluaisin tehdä myös syntymäpäiville. Olen säästänyt Emilyn ristiäisjuhlista valkoisia ja violetteja pompomeja, mutta taidan kuitenkin ottaa niistä vain valkoiset käyttöön ja käydä ostamassa erikseen vielä vaaleanpunaista silkkipaperia, joista teen uusia pompomeja. Evelynin 1-vuotis juhlista olen säästänyt oma tekemäni viirin, joka oli meillä kiinnitettynä keittiön seinään juhlien ajan. Olen miettinyt sen laittamista Emilyn 1-vuotis syntymäpäiville, mutta toisaalta olisi kiva jos Emily saisi oman viirin. Evelynin viirissä on myös violettia, joten haluaisin mielummin tehdä eri väreillä uuden ja mikä onkaan ihanempaa kuin askarrella kaikkea mukavaa syntymäpäiville.

Syntymäpäiviä tullaan viettämään noin elokuun puolessa välissä ja syntymäpäivien jälkeen teen itse synttäreistä varmasti jonkinlaisen postauksen, jossa kuvia synttäreistä ja Emilyn syntymäpäivälahjoista. Siis jos teitä kiinostaa :)

                                                                  <3 -Riikka

Osaksi Mammalandia yhteisöä.

Tarkkasilmäisimmät saattoivatkin jo huomata, että olen päässyt osaksi Mammalandian yhteisöä. Mä olen niin HAPPY tästä! Olen monta kertaa ennen yhteisöön liittymistä käynnyt katsomassa Mammalandian sivuja ja bongannut sivuilta mitä ihanimpia blogeja!

Eilen sain viestin, että minut on valittu parin muun bloggaajan lisäksi Mammalandiaan bloggaamaan. En voi kyllä tarpeeksi kiittää tästä ♡

Blogini sisältö ei tule muuttumaan mitenkään muuten kuin, että kuukausittain minulta tulee yhteistyöpostausta Maamalandian ja Mammalandian muiden bloggaajien kanssa. Blogini postaukset jatkuvat siis samaan malliin ja samalla kaavalla kuin ennenkin :) Nyt kun kesä on jo melkeen ohi kirjoittelen varmasti useammin kuin kesäloman aikana, jolloin tosiaan on ollut niin paljon tekemistä, etten vain kertakaikkiaan ole ehtinyt istua koneella joka päivä.

Toinen asia mikä blogissa muuttuu on yhteisökuva tuossa blogini oikealla reunalla, mutta se ei niinsanotusti muuta blogini kirjoitustyyliä tai aikoja milläänlailla.

Musta on aivan ihana päästä tutustumaan Maamalandian kaikkiin bloggaajiin ja heidän blogeihin. Uskon, että meillä tulee ihana yhteinen blogi taival :) ♡

Tästä linkistä pääsette katsomaan Mammalandian Internetsivuja ja tutustumaan 11 Maamalandian bloggaajaan ja heidän blogeihinsa minut mukaan lukien. Tervetuloa!

Mammalandian fb-sivuille pääset tästä linkistä.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille !

                            ♡ - Riikka

Meillä ollaan syömälakossa.

Meidän Emilypä on päättänyt alkaa syömälakkoon, syömättömyyteen, laiharille ihan kuin sen haluaa ilmaista. Tyttö ei suostu syömään oikeestaan yhtään mitään, jos annan neidille ruokaa, niin hän pudistaa päätään ja pitää suun visusti kiinni. Kun yritän laittaa ruokaa suuta kohden alkaa huuto. Näin on ollut jo lähemmäs nelisen viikkoa. Uskon sen johtuvan hampaista, koska neidille on nyt tulossa yhdeksäs hammas, varma en kuitenkaan ole.

Itseäni stressaa neidin syömättömyys niin paljon, että mun oli jo pakko kysäistä neuvolasta mitä teen tytön kanssa, kun aamupuuroa otetaan juuri ja juuri se kaksi lusikallista ja päivän aikana ei suostuta syömään kun tsägällä yksi lusikallinen ruokaa ja hedelmäsose purkillinen. Maitoa onneksi menee vielä ihan mukavasti, tosin senkin juominen sijoittuu aikalailla yöhön.

Neuvolasta sain ohjeen, että jos elokuuhun meneessä ei ala ruoka maistumaan, niin täytyy mennä käymään siellä. Onneksi meillä on 8.8 1-vuotis neuvola. Sain myös tarkemmat ohjeet sormiruokailuun.

Nyt neiti on suostunut syömään ananasta ja sekös vasta herkkua on. Banaani menee myös hyvin alas. Saatiin jopa puuroa hieman enemmän syötyä kun monena viime päivänä, jospa tämä tästä. Ei auta kun mennä näillä eväillä ja tietenkin koittaa joka päivä aamu-, ja iltapuuroa + ruokaa.

Evelynillä on ollut myös joskus pienempänä aikoja jolloin ruoka ei maistu, mutta se ei ole muistaakseni ollut joka päiväistä, eikä näin pitkäkestoista.

Onko teidän lapsilla ollut syömälakkoja ja jos on, niin mihinkä ikään ovat sijoittuneet?

                                                               ♡  - Riikka

                   

Surua.

Täällä meillä on ollut kaksi viime päivää todella surullisia. Mun rakas kissa, joka on ollut mulla pennusta asti 14-vuotta, lähti kissojen taivaaseen tänään ♡

Sitä surua ei pysty kyllä sanoin kuvailemaan, kun oma rakas lemmikki lähtee täältä meidän keskuudestamme. Samalla hetkellä kun näin kissan viimeistä kertaa, joka siis oli mun veljellä ja äidillä siitä saakka, kun itse muutin 18-vuotiaana pois kotoa, kaikki muistot palasivat mieleeni. Se kun menin illalla nukkumaan ja Pörri tuli mun viereen peiton alle ja se kun olin surullinen, niin kissa vaistosi sen samantien ja tuli mun viereen kiehnäämään. 

Eilen toivoin koko illan ja yön, että Pörri jaksaisi elää vielä tähän päivään ja pääsisi eläinlääkärille. Hienosti herra jaksoi ♡

Ihan kamala olo :'( Onneksi Pörri pääsi nyt parempaan paikkaan, kissojentaivaassa on varmasti parempi olla kuin täällä sairaana! ♡

Aivan taivaan tällä laidalla 
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä 
jollekulle erityisen läheisiä, 
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla 
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet 
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.

Pörri ♡♡

                        ♡ -Riikka

Vajaa kuukausi.

Kaksi päivää vajaa kuukausi siihen, kun meidän pikkuinen Emily täyttää 1-vuotta. Mulla on niin haikea olo. Tämän viikon olen katsellut Emilyn vaatekaapista pois liian pieniä vaatteita, katsonut sellaisia vaatteita talteen, joista on niin paljon ihania ja rakkaita muistoja. Osan vaatteista olen laittanut facebookin kirpputorille, vaikka tiukkaa on tehnyt mielelleni. 

Aika on mennyt aivan liian nopeaan ja kuukauden päästä meillä ei asukkaan enään vauvaa vaan taapero ♡ Niin surullista, mutta myös ihanaa. En osaa vauvahuuruissani päättää itsekkään.

Emily alkoi noin kaksi viikkoa sitten kävellä, joten ne pienetkin vauvan rippeet jätetään taakse. Luojan kiitos neidillä ei ole vielä hiuksia niin pystyn nuuhkuttelemaan viimeisiä vauvan tuoksuja pois ♡ 1-vuotis kuvaus tosin menee tukatta. (Ollaan kyllä naureskeltu salaa, että ostetaan kuvauksiin neidille peruukki tai liimaillaan hiuspidennyksiä päähän) No ei nyt sentään :D 

Kyllä se vaan on hyväksyttävä, että lapset kasvaa hurjaa vauhtia. Onneksi meidän tytöt pysyy aina meidän omina vauvoina ♡

                          ♡- Riikka

Launeen kotieläinpiha ja perhepuisto.

Perjantaina lähdettiin Aleksin ja tyttöjen kanssa tekemään retki Launeen kotieläin-, ja perhepuistoon. Ajatus tuli meille aika extemboree kun Aleksi ehdotti, että lähdettäisiin Riihimäkeen katselemaan eläimiä. En ollut varma onko siellä edelleen kotieläinpuistoa, joten päätin ehdottaa mielummin Lahtea.

Matkaan päästiin lähtemään noin 12:00 jälkeen. Meiltä Lahteen matkaa on noin tunti, joten päästiin aika helpolla perille. Kesäloma suunnitelma postauksessa en tästä kertonutkaan, koska matka tosiaan tuli yllättäen.

Olin itse viimeksi pienenä tyttönä käynyt Launeen perhepuistossa ja muistin sen olevan hurjan suuri. Fiilis vain parani, kun oikeasti näin kuinka suuri se edelleen oli :D

Ensiksi kuitenkin käytiin kotieläinpihalla. Evelyn oli kovin innoissaan, kun pääsi katselemaan eläimiä ja niin oli kyllä Emilykin. Neiti hihkui minkä kerkesi kun pääsi katsomaan minipossua :D

Kotieläinpiha oli yllättävän pieni siihen verrattuna mitä muistelin. Lapsena tosin kaikki näyttää niin paljon isommalta. Nähtiin aaseja, lehmiä, alpakoita, lampaita, kaneja, kanoja ja muita pieneläimiä.

Kun oltiin käyty kotieläinpihalla lähdettiin etsimään parkkipaikkaa seuraavasta paikasta. Auto parkkiin ja menoksi.

Evelyn oli innoissaan jo siinä vaiheessa kun pääsi puiston porteista sisään. Antakaas vaan kun hän näki mitä kaikkea puistossa voi tehdä. Siellä oli isoja liukumäkiä, kiipeilytelineitä, keinuja, linnakkeita, vesileikkeihin tarkotettuja leluja ja vesialtaita jne.. 

Perhepuistossa oli myös erikseen liikennepuisto, missä oli kolmipyöriä, potkupyöriä ja potkulautoja. Molemmat tytöistä viihtyivät myös liikennepuistossa hyvin, vaikka he alkoivatkin olemaan jo todella väsyneitä loppupäivästä. Evelyn osasi hienosti mennä potkupyörällä eteenpäin ja Emily koitti kovin mennä perässä. Harmi vaan, että neiti oli vielä hieman liian pieni ajamaan pyörillä.

Puistosta kun lähdettiin, käytiin nappaamassa vielä jäätelöt mukaan. Päivä oli kaikinpuolin oikein kiva ja suosittelen tosiaan tuota Lahden perhepuistoa kaikille perheellisille. Siellä oli juttuja niin pienille kuin vähän isommillekkin. Suunnataan sinne myös varmasti vielä uudestaan joku päivä, vaikka matkaa onkin se tunti autolla.

                             ♡ -Riikka