Päivän kuulumiset kellolleen :)

Näin aluksi haluan sanoa, että älkää tappako :D Joudun ottamaan melkeimpä kaikki kuvista mun kännykän kameralla joka on ihan surkea rikkinäisen kameranlasin takia!! En jaksanut raahata järjestelmäkameraa mukanani, koska mulla ei ole sille laukkua ja ei oltu koko päivää oikeastaan ollenkaan kotona.

Klo: 6.30 
Evelyn herää pyytämään maitoa, en jaksaisi millään nousta, venytän ja venytän nousemista kunnes päätän käydä samalla vessassa kun annan maidon tytölle. Menen takaisin nukkumaan.

6.48
Pyörin sängyssä, en saa unta millään. Pakko laittaa puhelin pois kädestä ja yrittää nukkua vielä hetki, koska Aleksikin tuhisee vieressä tyytyväisenä ja Evelyn on jo uudestaan nukkumatin maailmassa :)

10:18
Herään uudestaan ihan unisena. Otan kännykän ja selaan facebookin läpi. Aleksi, jolla on tämä päivä pekkasta makaa vielä mun vieressä ja Evelynistä ei vielä kuulu mitään. Päätän nousta pikaisesti ylös ja mennä laittamaan itseni kuntoon. Mun täytyy ennen kello 12:00 olla labrassa kokeissa.

10:50
Herätän Evelynin puurolle ja puen tytölle päälle.

11:30
Mennään hammaspesulle ja harjataan hiukset. Aletaan pukea neidille ulkovaatteita päälle ja ollaan valmiita lähtemään labraan.

12:07
Odottelen vuoroani labrassa. Täällä on kamala jono. Aleksi ja Evelyn lähtivät siksi aikaa ajelemaan jonnekkin päin. Täällä käynnin jälkeen ajattelin, että me lähdettäisiin neidin kanssa käymään mun siskolla ja Aleksi meneekin sillä välin korjauttamaan meidän autoa ja lenkkeileemään.

13:15
Syödään Evelynin kanssa salamipastaa. Ruokailun jälkeen leikitään ja kohta puolin aionkin laittaa neidin nukkumaan päiväunia.

15:11
Ollaan edelleen Lauralla. Evelyn ei ole vieläkään nukkumassa päikkäreitä. Pyydettiin Krista kummikin tänne, koska meillä oli tylsää.. Nyt täytyy vaan odotella, että saadaan auto huollosta ja tyttö nukkumaan päikkäreitä vaikka sitten autoon.

16:16
Evelynin kummitäti on nukuttamassa neitiä Julian huoneessa ja mä odottelen täällä kovasti milloin Aleksi tulee Ballerina keksipaketin kanssa! Se jos joku on mun raskaushimo tällä hetkellä :D

17:00
Evelyn herää päikkäreiltä, annetaan neidille välipalaa ja suunnataan taas leikkimään neidin kanssa :)

20:06
Istutaan kaikki meidän koti sohvalla. Välistä jäi tunteja, koska ei oikeastaan tehty mitään kummoista. Vähän aika sitten käytiin pikaisesti kaupassa ja tultiin kotiin syöttämään Evelynille iltapala. Käytiin neidin kanssa myös suihkussa ja nyt vain rentoudutaan. Evelyn ei ole vielä kovin väsynyt, joten lupasin hänelle, että saa valvoa siihen saakka kun kiukku tulee, mutta viimeistään kello 21:00 on nukkumaanmenoaika. Me kuitenkin päätetään tämä kirjoitus tähän ja suunnataan sitten viimeistään yhdeksältä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

                                                                      <3 -Riikka

Pikaiset ja lyhyet kuulumiset.

Me ollaan täällä ihan kunnossa, vaikkei nyt ennätyksellisesti meistä ole neljään päivään mitään kuulunutkaan.

Tosiaan meillä on ollut tekemistä niin paljon, etten ole kerinnyt tulla meidän kuulumisia päivittelemään nyt hetkeen. Jospa seuraavalla viikolla olisi aikaa taas keskittyä kirjoittamiseen :)

Eve on nyt joka aamu herännyt sen verran aikaisin, että mulla ei ole ollut toivoakaan ehtiä koneelle ja aina herättyämme on ollut kiire jo kaupungille hoitamaan asioita. Illalla olen taas niin puhki, ettei tästä blogiin tulosta ole tullut yhtään mitään. 

Mulla meni myös puhelimen kameranlasi rikki tuossa yhtenä päivänä kun Evelyn tiputti mun puhelimen lattialle, joten nyt tämä postaus on kuvaton :/ Täytyy viedä puhelin korjaukseen ja ottaa järjestelmäkameraa mukaan, jotta saadaan kuvia näpsittyä teille tännekkin :)

Vauva potkii kovasti mun masussa jne.. Palaillaan seuraavalla viikolla. Mä lähden nyt rentoutumaan tuonne sänkyyn ja muuten ottakaahan vastaan niitä ihania pääsiäisnoitia ja muita hömppiä huomenna, niin mekin ajoitaan tehdä :)

                          ♡ -Riikka

 

Bola-koru!

                                                             Moikka kaikille!

Osallistuin noin viikko sitten Äiti ja melukylänlapset-blogissa Bola-korun arvontaan ja tuurilla vielä menin voittamaan kilpailun. Mä olen niin innoissani. Mä olen toivonut Bola-korua jo pitkän aikaa ja meinannut sellaisen monesti jo tilatakkin, mutta jostain syystä tilauksen tekeminen on vain aina jäänyt. Noh onneksi, koska minulle kävi niin hyvä tuuri, että arvonnan voitin.

Tänään mulle kolahtikin postiluukusta tämä ihana itse valitsemani koru Starkids lastentarvikkeesta.

Koru on aivan ihana. Valitsin tälläisen ihanan valkopohjaisen Bola-korun jossa hopealla nättiä kuviota. Olen lukenut, että korun sisältä kuuluu pientä helinää. Koru laitetaan roikkumaan vatsan korkeudelle ja korun mukana tuli tälläinen nauha mitä saa itse säädettyä joko pidemmäksi tai lyhyemmäksi ihan oman vatsan koon mukaan. Koru helisee esimerkiksi kävellessäsi vatsan päällä ja näin ollen sinä itse ja vauvasi vatsassa kuulee kulkusen helinän. Ajattelin korun helisevän eritavalla, mutta mä olen enmmän kuin tyytyväinen tähän helinään. Helinä on jotenkin ihanan hiljainen ja rauhoittava ja itse jopa uskon tähän, että koru tosiaan toimii :D

Meillä on Evelynkin korusta niin innoissaan, että haluaisi sen itselleen. Evelyn käy vähän väliä helisyttelemässä korua ja yrittää ottaa sen mun kaulasta itselleen. Joudun sitten aina varomaan, ettei koru mene rikki!

Nyt mä lähden tästä suihkuun ja laitan korun turvaan, jotta saan taas rauhallisin mielin korun huomena kaulaani :) 

Paljon kiitoksia Äiti ja melukylänlapset-blogin Terhille ja tietenkin ihanalle Starkidsille, joka korun minulle sponssasi!

                                                                        <3 -Riikka

Äitiys on helppoa?!

Kuinkas monen mielestä tämä väite pitää paikkaansa?

Sain idean ehkä tämän päivän tekemisistäni. Aamulla heräsin puoli 9 aikaan kun Evelyn höpötteli sängyssään. Mä tsekkasin kännykästä facebookin ja sähköpostin, niinkuin yleensä aamuisin teenkin. Evelyn oli sillä välin nukahtanut takaisin ja noustiinkin ylös sitten kello: 09.30. 

Hain Evelynin sängystä, puin päälleni, jonka jälkeen mentiin vaihtamaan neidin vaippaa ja etsimään hänelle sopivia vaatteita täksi päiväksi. Kiukku iski siinä vaiheessa kun vaippa piti vaihtaa. Noh siitä kuitenkin selvittiin. Seuraavaksi mentiinkin aamupalalle. Evelyn tykkää syödä itse aamupalansa ja mun on tosiaankin turha yrittää tätä omatahtoista neitiä auttaa. Siinä vaiheessa kun alan neidille pistämään joko leipää tai puuroa suuhun tulee todellinen stoppi syömiselle "ei ei ja vielä kerran ei". Niimpä mä päätin aloittaa meidän lääkekaapin siivoamisen, joka oli pitänyt jo monta päivää tehdä.

Aleksi tuli lounaalle kotiin ja Evelyn söi leipää kiltisti omassa syöttötuolissaan. Evelyn kun oli syönyt niin mä aloin pistämään pyykkejä koneeseen, jotta saadaan taas puhtaita vaatteita lisää. Noh tottakai multa lensi pyykkipulveri paketti väärin päin lattialle ja sitten olikin jo imurointi edessä. Imuroin sitten vähän joka paikasta hiki hatussa tytön leikkiessä olohuoneessa. Imuroinnin jälkeen aloin haistamaan joka paikassa sitä pulverin hajua ja oli pakko alkaa luuttuamaan ja tuulettamaan kämppää :D (Raskauden iloja, kaikki haisee kaksinkertaisena nenään). 

Evelyn alkoi väsymään ja nyt hän on omassa pinniksessään päiväunilla, tosin höpöttelee tuolla vielä jotakin. Eiköhän hän kohta sinne nukahda. Itse tulin kirjoittamaan blogitekstiä vielä ennenkuin menen tekemään neidille ruuan ja lähdetään ulkoilemaan jos sää vain sallii.

Nyt itse aiheeseen elikkä siihen kuinka helppoa kotiäitiys itseasissa on?

Voin suoraan sanoa toivovani välillä olevani jo töissä tai koulussa. Tosin siihen on vielä aikaa, koska toinen lapsikin on tulossa. Kaipaisin välillä vaihtelua kotihommiin, mutta mä silti rakastan olla Evelynin kanssa kotona. Saan leikkiä tytön kanssa, ulkoilla ja pitää meidän kotia siistinä :) 

Olen tiennyt jo pitkään haluavani olla äiti! Joskus kysyttäessä mun elämän tarkoitusta vastaus on ollut helppo. Mun elämän tarkoitus on saada ihana perhe. Mä olen onnistunut siinä hyvin. Mulla on ihana mies ja ihana lapsi. Olemme saamassa toisen lapsen, joka on meidän koko perheelle jo nyt aivan järjettömän rakas. Se on mun elämän tarkoitus!

Mietittekö te koskaan mitään näinkin syvällisiä asioita? Mä mietin aika useastikkin kun olen yksin hiljaisuudessa.

Vaikka äitiys onkin helppoa ainakin minulle, niin kyllä niitä vaikeita hetkiäkin tulee varmasti joka ikiselle äidille ja isälle. Lasten kiukku päivät, kun itse ei vaan kertakaikkisesti jaksaisi ja on väsynyt kuin mikä, se, että lapsi sairastaa paljon tai vaikka vähän vähemmänkin. Se asia ottaa itselle jo niin koville, että ihan sydämeen asti sattuu. Isä käy töissä (tai vaihtoehtoisesti toisin päin) ja äiti on kipeänä kotona ja hoitaa lasta, sekin tekee vaikeaa varmasti monellekkin. Onneksi meillä kuitenkin on auttavia käsiä, mutta kaikilla niitä ei välttämättä ole. Ei se äitiys loppu peleissä ole mitään helppoa, vaikka se siltä tuntuukin. Ei synnytyslaitoksella opeteta sulle kuinka hoidat lapsen kun olet itse kipeä tai miten kukakin hoitaa oman lapsensa kiukuttelun. Siihen on vain käytettävä omaa maalaisjärkeä. 

Jotkut äidit voivat palaa loppuun niinkuin isätkin. Äideille apua tarjotaan neuvolassa jne, mutta milloin iseiltä kysytään kuinka he voivat? Parisuhteessa varmasti puhutaan asioista, mutta ei sekään aina riitä. En yleistä, mutta miehet ovat ehkä hieman tuppisuisempia kuin naiset ja eivät he halua aiheuttaa lisää huolta kenellekkään kertomalla omia murheitaan. Mä kuulun aikalailla myös tähän kastiin, vaikka nainen olenkin. Välillä kovan paikan tullessa saatan itkeä tihrustaa yksin kuinka mua pelottaa se ja se asia, mutta en mä siitä aina Aleksille puhu. En halua aiheuttaa huolta enempää kenelleekkään.

Onneksi meillä kuitenkin kaikki asiat ovat hyvin. En kuitenkaan osaa vastata suoraan väitteeseen onko helppoa olla äiti/kotiäiti? Kyllä se mun mielestä osittain on helppoa, mutta välillä tulee niitä vaikeitakin aikoja.

Ps. Tsekatkaa myös http://pienenpojanhaaveet.blogspot.fi/?m=1 jossa tänään ollu aiheena tämä isän auttaminen, josta minäkin mainitsen kirjoituksessani.              
                                                         <3- Riikka

Lastenvahti ja lääkäri päivä.

20.3.2015

Tänään aamulla lähdettiin käppäilemään kaupungille päin Evelynin kanssa, koska lupasin mennä vahtimaan Miroa hetkeksi Minnan käydessä asioilla :)

Meillä menikin Even ja Miron kanssa mukavasti aika leikkiessä. Miro tietenkin teki mulle ylläri kakat ja mä pääsin ekaa kertaa vaihtamaan poikalapsen vaippaa. Voin sanoa, että mun mielestä oli kyllä niin paljon helpompaa kun Even kakka vaipan vaihtaminen, vaikka ei sekään vaikeaa ole :D (Kaikkia taas kiinostaa).

Eve oli super suloinen kun meni yhdessä vaiheessa halimaan Miroa oikein isoin halauksin. Harmiksi en ehtinyt saada kuvaa tapahtumasta :(

Tällä hetkellä istun sairaalan päivystyksessä aamulla alkaneiden selkä-, ja kovan vatsa kivun takia. Lääkekuurinhan sain erääseen tulehdukseen jo neuvolassa, mutta siihen ei kyllä neuvolan tädin mukaan kuulu selkä ja vatsakivut. Lämpöä mulla on ollut 37.3 astetta tämän päivän aikana ja olo siitä huolimatta todella kuumeinen. Saa nähdä laitetaanko mut kotiin vai löytyykö jotakin uutta. Tosin olen vasta kaksi päivää käyttänyt tuota lääkettä, joten sekään ei ole välttämättä auttanut vielä.

Nyt odottelen vaan, koska pääsen lääkärille ja kotiin.

21.3.2015

Heippa taas!

Eilen sain lähetteen täksi päiväksi uusiin tulehdusarvo kokeisiin ja ultraääneen. Kaikki oli hyvin ultrassa, multa sitten löytyikin pissatulehdus, jota on jo kolmena eri päivänä tutkittu, mutta ei muka kuitenkaan olla löydetty.

Nyt minulla menee kaksi eri lääkettä tulehduksiin ja voin vain toivoa, että ne alkaisivat tepsimään mahdollisimman pian. Nämä raskausajan vaivat ovat kyllä ikäviä..

Noh ainakin sain tietää nyt kaiken olevan kunnossa ja innolla jään odottelemaan huhtikuun rakenneultraa :)

                          ♡ -Riikka

Neuvola-, ja neuvolalääkäri käynti rv 17+3.

                                                    Terveppä terve taas täältä :D

Eilen lupailin kirjoitella heti kun kerkiän ja yllättäen mulla oli nyt oikein sopiva rako tulla kirjoittamaan tänne kun Aleksi päätti lähteä Evelynin kanssa käppäilemään ulos. 

Tänään mulla olikin 17:sta viikon neuvola käynti. Noh ei mennyt taas ihan kun Strömssössä, mutta siitä silti selvittiin. Mieli on neukun jälkeen hieman maassa, mutta kyllä täältä taas noustaan ainakin toivottavasti.

Kävin alussa antamassa pissanäytteen neuvolan labraan ja sieltä sitten pääsinkin sisälle huoneeseen. Verenpaine näytti tällä kertaa oikein hyviä lukemia, paino oli noussut viime kerrasta noin 2 kiloa ja muutenkin kaikki oli kunnossa lukuun ottamatta pissanäytettä. Pissanäytteestä löytyi veri hiukkasisia, jotka eivät kuulemma sinällään tarkoita mitään pahaa. Noh minut kuitenkin ohjattiin lääkärille niinkuin kuuluikin. Aluksi höpöteltiin mukavia, jonka jälkeen minut pyydettiin tutkimus pöydälle.

Vauvalla kaikki hyvin. On erittäin liikkuvainen tapaus. Kädet ja jalat huitoivat taas minkä kerkesivät ja sydän pumppasi oikein hyvää tahtia. Taisi olla 150 kertaa minuutissa?? Yritettiin Aleksin kanssa niin kovin kurkkia kumpaa sukupuolta tämä tulokas olisi, vaikka mitä väliä sillä edes on? :D. Vauva oli masussa selkä meihin päin ja yhdessä vaiheessa vilautti peppua ja jalkoja oikein sopivasti. Arvatkaa vaan, nähtiin Aleksin kanssa jotain siellä jalkojen välissä, mutta heti seuraavalta katsomalta siellä ei enään mitään ollutkaan :D Se jää siis arvoitukseksi ainakin sinne parin viikon päähän rakenneultraan, onko meille tulossa poika vaiko toinen tyttö?! 

Seuraavaksi olikin sitten se ihanaakin ihanempi sisätutkimus... Multa otettii pari muutakin koetta ja niinhän siinä kävi, että tulehdus löytyi. En nyt tässä sen kummemmin siitä ala kertomaan. Sain kuitenkin 10 päivän lääkityksen, joten toivotaan, että tarpeeksi ajoissa se huomattiin. Kaksi päivää minulla onkin ollut aika kovia vatsa kipuja, välillä jopa pistänyt mut kaksinkerroin kun olen kävellyt. Huomenna mulla olisi varattu aika terveyskeskukseen, jossa vielä otetaan uusi pissanäyte ja katsotaan, ettei pissatulehduskin tullut vielä kaupan päälle. 

Nyt pari 17 viikon kuvaa masusta ja sitten mä lähden nauttimaan hetkeksi mun vapaa-ajasta jonnekkin muualle kuin tähän tietokoneen ääreen :) Miten musta tuntuu, että maha vain kasvaa ja kasvaa päivä päivältä suuremmaksi :`D

                                                                      <3 -Riikka

Synnytyspelko aiheena.

Tänään mennäänkin hieman henkilökohtaisempaa aiheeseen minulle, nimittäin synnytyspelosta puhumiseen. Tässä vaiheessa sanon suoraan kaikille ketkä eivät vielä ole synnytystä kokeneet, että tämä on vain ja ainoastaan minun kokemus mistä puhun ja kaikilla ei ole samoja aatteita synnytyksestä. Jos satutte pelkäämään muutenkin synnytystä, niin suosittelen hyppäämään tämän kirjoituksen ohitse, vaikka en kovin syvällisesti omista kokemuksistani sen enmpään puhukkaan.

Mä olen nyt viikolla 17+2 ja mua on ehkä jo hieman alkanut pelottamaan tuleva synnytys. Siihen on toki vielä aikaa, mutta nopeasti se menee ja se h-hetki tulee eteen. Mä en oikeastaan ole mun pelosta puhunut vielä kenellekkään en edes Aleksille, koska en jostakin syystä halua ajatella koko tulevaa synnytystä vielä itsekkään. En myöskään halua huolestuttaa läheisiäni omilla peloillani, koska tiedän olevani hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä sairaalassa h-hetkellä. Plus jotenkin musta tuntuu, että mun läheiset eivät ymmärrä pelkoani ja sanovat vain, että "hyvin se menee, turhaan pelkäät". Aleksin kyllä uskon tukevan minua 100 prosenttisesti, hänen suustaan tuskin tulen tuota lausetta kuulemaan, mutta muiden läheisteni kyllä.

Mulla on sellainen tunne, että haluaisin olla tietämättä synnytyksestä ja sen kulusta mitään, niinkuin ensimmäisellä kerralla kun sain kokea synnytyksen. Tuntuu siltä kuin se olisi minulle helpompaa kun taas se, että tällä kertaa tiedän millaista se kipu on ja miten synnytys etenee. Synnytys on maailman luonnollisin asia, mutta silti se on minun mielestäni aika kamalaa. Parhain palkinto tietenkin on lopussa, jolloin koko synnytyksen unohtaa salaman nopeasti.

Noh se mitä sitten siinä pelkään, niin ihan oikeasti mä en osaa sanoa. Ehkä sitä, etten kestä kipua toista kertaa ja kuolen kipuun tai, että joku menee pahasti pieleen synnytyksessä ja joudun leikkaukseen, enkä selviä siitä. Tässä vaiheessa taas tiedän, että olen kyllä ammattitaitoisissa käsissä, mutta silti. 

Evelynin synnytyksessä mulla ei mennyt mikään pieleen. Synnytys kesti 14 tuntia, mutta se oli silti yhtä tuskaa. Mulle ei auttanut ilokaasu eikä tens-laite. Sain epiduraalin ja lisä annoksia kolme joista vain kaksi ensimmäistä toimi. Musta tuntui, etten vain enään jaksa ponnistus vaiheessa ponnistaa lasta ja muistan kuinka sanoin kätilölle, että "ottakaa se jo pois, en jaksa enään". Minua käsketiin vain ponnistamaan uudestaan ja hyvin jaksoin vaikkei todellakaan siltä tuntunutkaan sillä hetkellä. 

Luulen, että pelkoni johtuu vain ja ainoastaan siitä kivun sietämisestä ja jaksamisesta. Olen ajatellut puhua asiasta neuvolassa, mutta jotenkin musta tuntuu hölmöltä mennä puhumaan neuvolan tädin kanssa siitä kun olen jo kerran synnyttänyt ja hyvin selvinnyt siitäkin. 

Noh näihin mietteisiin jäädään toistaiseksi. Huomenna mulla olisi neuvolakäynti ja neuvolalääkärillä käynti. Siitä sitten varmasti postausta kun kerkiän :)

                                                               <3 -Riikka