Ensimmäinen raskaus vs toinen raskaus.

Sain Kädenjälkiä sydämessä -blogin Nealta tälläisen hyvän idean kirjoittaa mun molemmista raskauksista.

Tarkoitus on siis ilmeisesti vertailla ensimmäistä raskautta toiseen.

Itse ajattelin miettiä vastauksia näihin kysymyksiin:

* Onko raskaudet olleet erilaisia toisiinsa verrattuina?

- Tähän voin vastata, että kyllä ovat olleet jokseenkin erilaisia. Sanoisin, että alku aika Evelyniä odottaessa mulla oli paljon helpompi kuin Emilyn kanssa. En siis edes tiennyt kahteen ensimmäiseen kuukauteen olevani raskaana. Keski vaihe raskaudesta taas oli Emilyn kanssa todella paljon helpompi ja mitä loppu raskauteen tulee, niin kyllä Evelyn vie siinäkin voiton :D

* Kumpi on ollut pahempi, kumpi niin sanotusti parempi? 

- Mä en ihan oikeasti osaa edes vastata tähän kysymykseen. Mun molemmat raskaudet ovat olleet niin erilaisia ja vaikeita, joten molemmat on ollut mun mielestä aika ikäviä. Synnytykset ovat onneksi menneet hyvin ja niiden kanssa ei ole ongelmia ollut.

* Onko raskauksien aikana ollut jotain ongelmia, jos on niin mitä?

- On ollut ongelmia aivan mielettömästi ja sanoisin, että molemmissa raskauksissa. 

Evelyniä odottaessa noin kahden kuukauden kohdalla, aloin voimaan ihan jäätävän pahoin. Oksensin monta kertaa päivässä ja toivoin vain sen joskus loppuvan.

Viikolla 13-14 kun huono vointisuus oli taakse jäänyttä, sainkin alkaa ravata sairaalassa vatsa kipujen takia. Joka päivä pelkäsin kuollakseni, selviääkö mun pikkuinen kaikesta.

Lähempänä viikkoa 15-17 jouduinkin sitten vatsakipujen takia sairaalaan, suoraa päätä leikkaukseen. Multa leikattiin umpilisäke ja kiinnikkeitä vatsasta. Samalla kertaa jouduin virtsaputken tähystykseen.

Leikkauksien jälkeen muistelen, että kaikki alkoi palata aikalailla ennalleen, mitä nyt mulla oli edelleen munuais vaivoja, joista kärsinkin sitten koko loppu raskauden. Toki päiviä mahtui parempiakin joukkoon munuaisaltaanlaajentuman kanssa.

- Noh sitten päästäänkin tähän meidän pikkuisemman raskaus aikaan ja voi, että mä sanon: sekään ei tosiaan helppo ollut..

Alku raskaudessa voin pahoin, mutten oksentanut läheskään niin usein kun Evelynistä, vaikkakin sitä kuitenkin silloin tällöin hetken tuli tehtyä.

Noin puolivälissä raskautta, aloin taas saada pahoja kipuja selkääni ja olinkin osastolla pari kertaa, taas munuaisvaivojen takia. Piikkejä sain todella monta, että mun olo helpottuisi. Jouduin käydä useassa eri ultrassa ja magneettikuvauksessa, mutta koskaan mun kivuille ei oikeastaan syytä löytynyt. Munuaisaltaanlaajentuman olin taas saannut kiusakseni, mutta lääkärit sanoivat, että se on niin pieni, ettei kivut vain millään voi johtua siitä. Magneettikuvauksessa löydettiin myös mun alaselästä välilevyn pullistuma.

Noin puolesta välistä raskautta myös mun hampaisiin alkoi tulla mitä ihmeellisimpiä särkyjä. Niistä kärsin edelleen ja juoksenkin joka viikko korjauttamassa hampaita yksityisellä hammaslääkärillä. 

Eli tämä piina ei ole kyllä loppunut vieläkään, vaikka meidän pikkuinen jo tuhiseekin tällä puolen maailmaa.

Vauvoja voisin varmasti tehdä vielä ainakin yhden, jos mun raskaudet eivät olisi olleet näin vaikeita. Mä olen ehkä saannut kammon noista mun raskauksista, joten eiköhän tämä lapsi luku jää nyt tähän. En todellakaan pysty miettimään mitä seuraavan kohdalla kävisi. Toki voisihan se hyvinkin mennä, mutta jotenkin en enään näiden kahden jälkeen siihen usko.

Kuitenkin kaikki vaiva, jota raskauksissa ja sen jälkeenkin vielä olen kokenut on ollut näiden ihanien lapsien arvoinen ♡

Joka tapauksessa nyt meillä on kaksi ihanaa tyttöä ja se saa nyt riittää ♡ Ehkäpä nyt olisi jonkun mun läheisen vuoro välillä saada lapsia :D

                             ♡ -Riikka