synnytyskertomus.

Noniin nyt VIHDOIN näin melkein kolmen kuukauden jälkeen synnytyksestä kerkeen kirjottamaan tän synnytyskertomuksen.

Elikkä 9.12.13 yöllä mulla tuli maha tosi kipeeksi. Ajattelin, että mulla on taas vaan niitä munuais kipuja mitä mulla oli ollu pitkin raskautta. No kivut sitten vaan paheni ja yritin pärjätä ilman särkylääkettä. Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin siihen kun lapsivesi tuli n. klo: 07.30. En kuitenkaan ollu varma oliko se sitä vai ei koska se ei ollut selvää. Kävelin pitkin keittiötä ja sattui vaan enemmän ja enemmän koko ajan. En edes raaskinu herättää Aleksia, kunnes se sit puol kahdeksan aikaa aamulla kuuli kun mä kirosin itsekseni. Kaheksan aikaa oltiinkin jo sit sairaalassa käyrillä.

Kello 08:00 mun synnytys laskettiin alkavaks. Mut meinattiin ekaks laittaa tarkkailuhuoneeseen mut sit ne lääkärit päättikin laittaa mut suoraan synnytyshuoneeseen mun kovien kipujen takia.

En ollu siinä vaiheessa vielä auki paljon yhtään. Kuitenkin kun pääsin sinne synnytyshuoneeseen niin olin puolitoista senttiä auki jolloin mulle laitettiin kiireellinen epiduraalipuudutus ensimmäisen kerran, kello oli silloin n. 11.30. Sain samalla ilokaasua, joka oli mulla puolet synnytyksestä. Lopulta en suostunut sitä enään ottamaan, koska se ei mua auttanut yhtään. Kello 14:00 sain lisä-annoksen epiduraalia. Sen jälkeen oli kivut poissa noin kolme tuntia. Se oli ehkä paras tunne vähään aikaan.  17.00-20.00 sain käyttöön sen nimisen laitteen kun TENS-laite. Se on sellainen laite missä laitetaan sellasseet lätkät selkään ja siin on kiinni sillanen pieni ns. kaukosäädin jolla saa säädettyä selkään sähköiskuja (jos joku ei vielä tiennyt). Sen piti mukama auttaa mut pyh se mitään autto :( Samalla sain kolmannen annoksen epiduraalia joka ei auttanut mua enään yhtään.. Jouduin kestämään kaiken sen pahimman kivun loppuun saakka. Mulle yritettiin vielä kello: 20:00 antaa neljäs lisä-annos epiduraalia, mutta ei auttanu enään mitään. Lääkäri jo sanoi mulle, että enään ei voi antaa yhtään sitä ettei käy mitään. Jumppapallon päällä sain heilutella itseäni mut ei sekään auttanut..

Kello: 20:50 alkoi mun ponnistus vaihe.. Tuntui siltä, että en saa sitä pikkuista ulos millään vaikka kuinka yritin. Mulle tehtiin episiotomia ja olin ihan kauhusta kankeena, koska luulin, että se sattuu.. Mut ei se tuntunut miltään. Kun puolisen tuntia oli mennyt ponnistaessa, mulle sanottiin, että vauvan pää näkyy ja sen ympärillä on kiertynyt kahdesti napanuora "nyt on pakko saada se ulos nopeasti" Ku ihmeen kaupalla sain Even syliin klo: 21.23. Se oli maailman ihanin tunne <3 Itkuhan siinä tuli :/ Kaikki kipu oli poissa ja en tuntenut enään muuta kun rakkautta sen pikkuisen ja Aleksin ympärillä <3 Ponnistusvaihe siis kesti sen 45 minuuttia.

Toisen lapsen aion siitä huolimatta vielä tehdä. Ei mulle jäänyt mitään traumoja synnytyksestä vaikka eihän se mikään kiva tapahtuma ollut. Paitsi tietenkin kun vauvan sai syliin ni kaikki unohtui <3

Tän paremmin en osaa kertoa synnytyksestä, mutta toivon mukaan tästä sai edes jotain irti :)