sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Mielipidekirjoitus: itkevän lapsen kanssa linja-autossa.

Luin keskustelun eräältä foorumilta, joka jakoi mielipiteitä kahteen eri ryhmään. Päätimpä siis pitkästä aikaa tulla kirjoittamaan itsekkin mielipide postauksen kyseisestä tilanteesta.

Nyt tähän vielä sanon, ettei tilanne mitenkään liity minuun tai lapsiini, vaikka samanikäinen lapsi mulla onkin.

Kuvittele tilanne, jossa olet bussissa. Samaisessa bussissa on myös äiti lapsensa kanssa. Lapsi saa aivan järjettömät itkupotkuraivarit, koska ei ole saanut haluamaansa. Äiti yrittää kovasti rauhoitella lasta ilman tulosta. Joku ihminen alkaa tästä valittamaan ja on sitä mieltä, että jos tämä 2-3 vuotias lapsi ei osaa käyttäytyä niin äiti voi jäädä pois linja-autosta lapsensa kanssa.

Miten kukaan ihminen voi olettaa, että 2-vuotias ei saa ikinä raivareita julkisella paikalla? Onko oikeutettua, että lapsen kanssa joutuisi jäämään tämän takia bussista pois vaan siksi että joku kanssa matkustajista ei kestä huutoa?

Okei, kyllä mä ymmärrän, että on varmasti ikävä matkustaa bussissa, missä lapsi huutaa ja raivoaa, mutta ei se kaksi vee pikku Irmeli sitä tajua. Ei se lapsi osaa tuossa iässä vielä ajatella järkevästi tuollaisia asioita. Lapsen äiti yrittää kuitenkin saada lasta rauhoiteltua. Olisi eriasia, jos äiti istuisi esim: vain penkillä ja antaisi lapsensa "perseillä" miten sattuu.

Ketjussa osa oli sitä mieltä, että ei haittaa mitään ja osa oli taas potkimassa äidin ja lapsen pihalle bussista.

Noh suoraan sanoen mä olen sitä mieltä, että seuraavaksi voisit ottaa allesi taksin, jos et kestä julkisessa liikenteessä olevaa melua. Toinen ehdotus olisi joko kuulosuojaimet tai korvatulpat. Mä en tiedä onko tämä kanssa matkustaja ollut sellainen ihminen jolla ei ole lapsia, vai onko ollut muuten vain huono päivä.

Ymmärrän jos lapsi ihan oikeasti olisi jo esimerkiksi 6-vuotias. Siinä iässä jo kuuluukin tajuta tuollaiset asiat, mutta että 2-vuotias.

Taannoin tässä muistan, kun oltiin tyttöjen kanssa neuvolassa. Evelyn suutahti mulle aikalailla kun lähdettiin kotiin, eikä hän saanut jäädä leikkimään käytävälle koko päiväksi.

Neuvolaan tuli samaan aikaan kaksi naista, jotka olivat siskoksia (tiedän, koska ovat asuneet samalla kadulla kun minä, ihan talossa kuitenkin :D). Toisella siskolla näistä oli noin 10 kuukauden ikäinen vauva mukana.

Neuvolaan tuli myös samaan aikaan nainen ja mies. Heillä oli mukana noin 5-vuotias tyttö lapsi. Nainen tokaisi miehelleen, että "kyllä on niin tuttua tuo kiukuttelu". Mies siihen vastasi, että "no niin on".

Siskokset kuitenkin mulkoilivat mua ja Evelyniä kuin mitkä. Meinasin jo sanoa heille, että voi teitä raukkoja, kun ette tiedä vielä mitään tästä ajasta. Noh pidin kuitenkin mölyt mahassani, koska tiesin olevani hieman aikuisempi siinä tilanteessa.

Loppujen lopuksi sain Even rauhottumaan ja kaikki oli taas kunnossa.

Mitä tästä sitten opimme, niin sillä kun olet rauhallinen tuollaisissa tilanteissa niin pääset pitkälle. Mä olen alkanut miettimään, että ihan turhaa ajatella kaikesta mitä muut ajattelevat. Se vain saa itsensä stressaamaan kaikkea. Kyllä kiukku aika tulee kaikilla lapsilla joskus eteen ja sitten saavat vain ihmettelijät ihmetellä.

Nyt kiitos ja kumarrus. Olen puhunut :)

Saataisko tästä keskustelua tänne blogin puolelle aikaiseksi? Mitä mieltä olette asiasta? 

                          ♡ -Riikka


11 kommenttia:

  1. Mä itse kärsin ääniyliherkkyydestä ja lapsen kovaääninen kiljumimen tai itkeminen saattaa saada mut ahdistumaan pahasti. Mutta en sen takia tahdo kieltää muilta matkustusoikeutta vaan mieluummin tukin korvat kuulokkeilla ja puren huulta. Junassa auttaa kun voi aina vaihtaa vaunua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei no tuo onkin ihan ymmärrettävää, mutta silti olen sitä mieltä, että korvatulpat olisivat hyvä idea siinä vaiheessa itsensä vuoksi :) Niinkuin ilmeisesti sunkin mielestä :))

      Onko sulla omia lapsia, haluaisin tietää miten toimit jos he huutavat. Enkä todellakaan tarkoita tätä "kettuillakseni" vaan haluaisin tietoa asiasta :)

      Poista
    2. Mä sain itse vasta tietää, että tuollaistakin voi olla ihmisillä, en ole ennen kuullut :o

      Poista
    3. Mulla ei ole omia lapsia ainakaan vielä. Jännittää itsekin miten tuun pärjäämään sitten tulevaisuudessa :D meidän perheessä yksikään lapsi ei oo ollut kiukuttelevaa sorttia, äiti on kertonut että mä ja mun veljet ollaan pieninä oltu yllättävän kilttejä ja rauhallisia. En sitten tiedä omasta jälkikasvusta tulevaisuudessa :D

      Poista
    4. Okei :D Lapset yleensä tuppaa ainakin uhmaiässä vetämään pieniä kilareita. Kyllä sä pärjäät, laitat vaikka korvatulpat :D Toivotaan ettei tule ainakaan koliikki lasta sulle ♡

      Poista
  2. Mua ärsyttää tällänen ajattelu tapa että lapset passitetaan ulos joka paikasta heti kun pitävät ääntä. Toki vanhemman on puututtava häiriö käytökseen mutta silti. Ei kukaan voi olettaa että muutaman vuoden ikäinen lapsi osaisi kanavoida tunteensa tiettyyn hetkeen ja paikkaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niin samaa mieltä sun kanssa. Ei kaksi vuotias vaan voi millään vielä ymmärtää tälläistä asiaa.

      Poista
  3. Mä olen sitä mieltä että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. :) Ja kun kyseessä on noin pieni, niin kyllä aikuisten se pitäisi ymmärtää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Eriasia olis, jos sen ikäinen "perseilisi" kuka jo ihan oikeasti tajuaakin jostakin jotain.

      Kaksi vuotiaat ovat niin pieniä vielä ♡

      Poista
  4. Jep kyllähän ääntä maailmaan mahtuu. Se kun vaan on ikävä tosiasia että uhma kuuluu kehitykseen ja raivarit ei katso aikaa eikä paikkaa :D Mutta ymmärrän kyllä niitäkin ketkä ei jaksaisi kuunnella uhmataaperon megaraivareita, en mäkään jaksaisi esimerkiksi työpäivän jälkeen kuunnella bussissa huutavia lapsia, mutta siinä tilanteessa ei muuta voi. Ja onneks on oma auto ;) Mun mielestä on hirveetä että heti ajatellaan että lapsi on huonokäytöksinen ja vanhemmat ei osaa kasvattaa jos pieni lapsi raivoaa :( Me saatiin tänään taas paljon katseita kaupassa kun Ava veti raivareita ja jätin sen hyllynväleihin huutamaan ja lähin ite jatkaa matkaa, varmasti moni ajatteli et oon ihan paska äiti ja Ava on vapaankasvatuksen tulos mutta kumma kyllä loppu raivarit heti kun lähin tilanteesta veke ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Pienet lapset eivät oikeen osaa päättää missä ja milloin ne uhmaraivarit vedetään. Kyllähän sen tietää itsekkin, että jos kiukuttaa niin sitten kiukuttaa ja kovaa :D Tosin meidän ikäiset osaa jo kontroloida itseään :D

      Jep. Se just, että jos ei millään jaksa kuunella niin sitten vaan oma auto alle tai jalat. Julkisissa kuitenkin liikkuu lapsiperheitä ja se on heidän/meidän oikeus.

      Joo oon kanssa huomannut sen auttavan, että lähtee vaan pois tilanteesta. Kaikki ei sitä ymmärrä mutta samapa tuo. Toisten mielipiteillä ei ainakaan kasvatuksessa ole mulle väliä. Tiedän itse miten parhaiten lapseni kasvatan. Neuvoja voi aina antaa, mutta se onkin eriasia käytetäänkö niitä. Meidän perheellä noista neuvoista on omakohtaista kokemusta aika paljonkin. Ollaan kuitenkin tähän asti osattu kasvattaa lapset oikein loistavasti itsekkin : D

      Poista