maanantai 19. tammikuuta 2015

Toinen raskaus!

Jutellaanpas vähän tämän hetkisestä raskaudesta.

Aijon aloittaa siitä, että mikä siinä on kun kaikki aina sanovat, että "kyllä se toinen raskaus on helpompi ja synnytys aika puolittuu.." Paskapuhetta sanon minä näin suorasanaisesti. Kaikilla ihmisillä raskaus on varmasti täysin erilainen, joten kukaan ei voi varmaksi sanoa kenellä on mitenkin.

Mä itse pelkäsin jo valmiiksi tätä toista raskautta, vaikka olenkin ikionnellinen, että me Aleksin kanssa saadaan toinen vauva. Mulla oli/on paineita ainoastaan tästä raskausajasta ja synnytyksestä. 

Evelyniä odottaessa mulla alkoi kaikki siitä, kun mulla epäiltiin keuhkoputkentulehdusta. No se olikin sitten vain raskausoire ja kaukana keuhkoputkentulehduksesta. Sen jälkeen mulle tuli huonovointisuus, vatsakivut ja umpilisäkkeen leikkaus. Mulla oli myös munuaisaltaanlaajentuma ja virtsakivi epäilykin oli.

No joo se siitä raskaudesta. Tämä toinen raskaus on ollut mun mielestä mulle paljon raskaampi jo tähän saakka kuin Evelyniä odottaessa. Olenkin kertonut mun raskauden alkumetreistä kun mulla epäiltiin sappikiviä. No sehän oli taas vain raskausoire. Ainakin niin mä toivon. Mun huonovointisuus on nyt kestänyt monta viikkoa ja oksennellutkin olen. Tämä on pahempi kuin Evelyniä odottaessa.

Mä odotan jo nyt kauhulla kuinka paljon vaikeammaksi tämä vielä tulee muuttumaan. Mä olen ihan kauhea stressaaja ja mun pitäisi lopettaa se TIEDÄN! Ja toisia varmasti naurattaa tämä mun valitus tässä, mutta naurakaa pois vaan. Tiedän, että raskaudesta joutuu useinmiten kärsimään, mutta mä kestän sen kyllä kun tiedän miten ihana asia meitä lopulta odottaa ♡

Voihan olla, että tässä raskaudessa selviän ilman leikkauksia ja muita ylimääräisiä kipuja.

Hormoonihirviö en onneksi vielä ole ainakaan toivottavasti :D Evelyniä odottaessa kiihdyin nollasta sataan USEIN ja itkeä vollotin esim. jos en saanut leipää pois paahtimesta. Olen mä huomannut, että olen paljon loukkaantuvaisempi ja herkempi + ajattelen kaikkia ikäviä asioita, jotka eivät kyllä liity raskauteen aika usein. 

Jostain syystä raskaus saa aina mut miettimään kaikkea typerää sanoin "mitä jos käykin niin ja mitä jos käykin näin ja plaap plaap".

Mustasukkaisuus on myös yksi asia, josta mä en koskaan varmasti pääse yli. Mä en edes itse tajua mistä kaikki kumpuaa, mutta välillä tuntuu kuin kihisisi raivosta vaikka ei tarvitsisi edes olla mustasukkainen mistään. Sitä se raskaus teettää näköjään minun kohdallani. Kaikkea typerää alkaa ajattelemaan ja raskauspäissäni saan kaikki asiat suurennettua yyber suuriksi. Voi Aleksi raukkaa... Hän koskaan edes tee mitään sellaista mistä voisin mustistella :D 

Onkos teillä raskaana olevilla tai raskaina olleilla ollut samaa vaivaa, että asioita täytyy suurennella päänsisällä ja kihistä kiukusta yksinään :'DD

                           ♡ -Riikka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti