Rv 32+3

Sikiön paino: 1750 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 27,5 cm
Sikiön koko pituus: 37 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti.

Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.

Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen".

kopioitu Vau.fi -sivustolta.

No nyt ollaan jo viikolla 32+3. Aika juoksee vaan kovaa vauhtia eteenpäin. Alku raskaus tuntui kyllä siltikin menevän paljon nopeammin kun tämä loppu raskaus. Mulle on tullut taas kaiken maailman vaivoja ja nyt vedänkin jo toista antibioottikuuria poskiontelontulehdukseen. Muuten tässä ei olisi mitään pelättävää, mutta kävin lääkärissä ja jos tämä ei auta niin ne haluavat punkteerata mun posket. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun lääkärit eivät saa käyttää röntgenkuvausta niin tosiaan ei tiedetä onko mulla poskiontelontulehdusta vai johtuuko se poskiontelotulehdus näistä mun hapaista, joita olen käynyt juurihoidattamassa, Mielummin mä menisin hammaslääkäriin jatkamaan hampaan kuntoon laittoa kun istumaan lääkäriin neulat nenässä YÖK! Tämä poskikipu on kyllä välillä jotakin niin järkyttävää, että voi hohhoijakka. No jos nyt sitten ei valitettaisi enempää ja mentäisiin eteenpäin.

Meillä myllerretään masussa nyt todella paljon ja välillä jopa tunnen kunnolla, missä on vauvan peppu ja missä jalat ja kädet huitovat. Pieniä repäisykipujakin on alkanut tulemaan kuvioihin. Vauva taitaa olla aika vilkas tapaus.

Mun kofeinilakko tuli päätökseen eräänä päivänä kun mun oli aivan pakko kulauttaa kokispullollinen kurkusta alas. Sain itselleni huonon pyörryttävän olon aikaiseksi, joten mä en ihan oikeesti keksinyt mitään muuta ideaa kun juoda kunnon sokeri pommi ja arvatkaapa mitä? Se ihan oikeesti auttoi niinkun aina Evelyniä odottaessakin. Oisiko sokerit päässyt vähän alhaalle vai mitä. Ehkä vähän harmittaa tuo kokiksen litkiminen, koska tosiaan mä en ollut juonnut limua yli puoleen vuoteen, enkä käyttänyt mitään kofeini pitoista moneen kuukauteen.

Meillä odotetaan pikkuista jo kovasti. Itse höpisen masulleni useasti ja Aleksi on ehkä vasta nyt kunnolla alkanut koskettelamaan ja kuuntelemaan joka päivä kuuluuko ja tuntuuko liikkeet :) Nyt kun liikeet jo tuntuvatkin hyvin, niin on kiva morjenstaa vauvaa aina laittamalla käsi tai korva masun päälle.

Harjoitus supistuksia mulle on taitanut alkaa tulla. Maha kovettuu sillointällöin kivi kovaksi, mutta minkäänlaista kipua en siinä oikeastaan silloin tunne. Varma mä en tietenkään ole ovatko ne niitä, koska Evelynin aikaan mulla ei sellaisia tainnut tulla kertaakaan. Masussa ei vielä kovin hikotella niinkuin viime raskaudessa. Mä en ole vissiin tässä raskaudessa vielä kertaakaan tuntenut, että vauva hikottelisi. Tai ainakin ne ovat sitten aivan eri tuntuisia kun viimeksi.

Muuten täällä vielä ollaankin yhdessä kasassa niinkuin vielä tässä vaiheessa kuuluukin. Saa nähdä meinaako tämä vauva ottaa varaslähdön vai pysytteleekö hän masussa aivan loppuun saakka :D Mitäs veikkaatte?

Masukuva valitettavasti jäi ottamatta tältä viikolta, koska me ollaan nyt lomalla ja en ole kerinnyt masua kuvailemaan.  

                             ♡ -Riikka

Kesälomareissun alku :)

Tulinpa äkkiä päivittämään, että me lähdettiin eilen Aleksin ja pikku neidin kanssa kesäloma matkustamaan, joten blogi saattaa pysyä nyt ainakin tämän viikon hiljaisempana.

Kuvia aion ottaa matkalta jonkin verran ja tulenkin sitten taas tänne teille niitä näyttämään kun päästään kotio :)

Naantalin muumimaailma on nyt kierretty, mutta siitä myöhemmin oma postauksensa.

Ihanaa kesälomaa kaikille ja koittakaahan rentoutua! Me koitetaan myös :)

                               ♡ -Riikka      

VAROITUS, kuvattomasta ja aika pitkästä postauksesta.

Huh huh, kylläpäs tänään on ollut taas päivä. Evelyn heräsi jo ennen kahdeksaa (joka  siis on meille ennen kuulumatonta) ja mä kävin sitten vielä hetkeksi hakemassa tytön viereeni makoilemaan. Kun päästiin ylös, alettiinkin tekemään aamujutut ja suunnattiin bussiin ja kaupungille. Kaupungille oikeastaan lähdin ihan vain sen takia, että saan meille uudet hammasharjat, Evelynille vaippoja, tutteja ja pesuainetta :D Tuteille kun kävi vähän hassusti mun keittäessä niitä vahingossa puoli tuntia kattilassa :D

Samalla nähtiin neidin kanssa mun sisko ja Julia ja mentiinkin käymään kahvilla ennenkuin Lauralla oli hammaslääkäri, niin ja mullakin taas vaihteeksi. Hampilääkäreiden jälkeen lähdettiin leikkauttamaan Julian hiuksia erääseen kampaamoon, jossa meidän kaveri on töissä. Evelyn nukahtikin kun saunalyhty matkalla. 

Kampaamosta kun päästiin pois niin jäätiin oikeastaan vaan jumittamaan mun äidin pihalle ja juteltiinkin siinä ainakin tunti. Odoteltiin Even kanssa milloin Aleksi soittaa, että meidän auto on tullut huollosta ja, että hän hakisi meidät kotiin.

Siinä kuitenkin sitä aikaa sitten vierähti ja ajattelin mennä Evelynin kanssa siksi aikaa puistoilemaan. Aleksi tulikin sitten sinne ja siellä vietettiin aikaa reippasti yli kaksi tuntia. Puistossa oli taas kaikkea mielenkiintoista. Eve kiipeili liukumäkeen ja laski mäkea, keinui ja löysi jopa kavereita joiden kanssa uskaltautui mennä leikkimään hiekkalaatikolle hiekkaleluilla :) Tuolla puistossa tullaan kyllä käymään useamminkin, jotenkin sinne ei ole koskaan tultu eksyttyä vaikka puisto oli mitä mahtavin.

Kotiin kun päästiin niin oli pakko laittaa neiti samantien suihkun alle, koska kädet, vaatteet ja nassu oli siinä kunnossa, että kyllä vaan huomasi tytön leikkineen hiekkalaatikolla : D Ei me sitten vieläkään jaksettu jäädä kotiin vaan lähdettiinkin Nurmijärvelle parin ystävän ja heidän perheensä luokse. Evelyn sai väsytettyä itsensä kyllä niin tappiin, että ei kauan mennyt kun tyttö nukahti kotiin tullessamme.

Huomenna Aleksi lähtee kaverilleen viettämään iltaa ja sieltä jonnekkin päin humputtelemaan kun me tytöt lähdetään Nurmijärvelle viettämään päivää Janeten luokse. Evelyn pääsee taas leikkimään poikien kanssa ja onkin toivottavasti taas illalla valmista kauraa nukkumaan.

Sellainen oli meidän päivä tänään!

                                                               <3- Riikka

Rakkaus omia/omaa lasta kohtaan.

Mä olen useasti miettinyt kuinka paljon sitä omaa lastaan voikaan rakastaa? Se tunne on ihan mahdoton. Rakkaus lasta kohtaa yleisesti (ainakin minulla) alkoi siinä vaiheessa, kun saimme päättää niinkin hienon asian pidämmekö lapsen vai emme. Toisilla ihmisillä rakkaus vauvaa kohtaan alkaa silloin, kun he tuntevat ensimmäiset potkut masussa. Toisilla silloin kun he saavat oman vauvan syliin. Toisilla vasta vähän myöhemmin kun sisäistää asian, että lapsihan tosiaan on minun ja toisilla ikävä kyllä syystä tai toisesta sitä tunnetta ei tule.

Mulla Evelyniä odottaessa rakkaus alkoi lasta kohtaan siitä hetkestä kun me Aleksin kanssa päätimme, että pidämme Evelynin. Alussa koko asia oli hieman shokki, koska mulle tosiaan oltiin sanottu ihan raskauteen erikoistuvalla lääkärillä, että mun on hankala saada lapsia. Kuitenkin tiesin, että mä olin aina halunnut lapsia siksipä asia ehkä ottikin vähän koville. 

Muistan edelleen sen päivän kun mulla oli ollut jo pitkään huono olo ja luulin sen johtuvan silloisesta antibiootti kuurista, joka oli loppunut juuri pari päivää sitten. Juttelin asiasta Aleksille ja Aleksi sanoi mulle, että "meidän on mentävä ostamaan raskaustesti". Sanoin Aleksille jotakin tähän tyyliin, että "en mä ole raskaana, se ei ole mahdollista ja ei mennä ostamaan testiä turhaan". Aleksi sai sitten lopulta mun pään käännettyä kun pahoinvointi vain jatkui ja jatkui. 

Lähdettiin hakemaan mulle raskaustestiä ja mä menin suorinta päätä vessaan kertaamaan ohjeet miten testi tehdään. Aleksi meni siksi aikaa mun silloisen oman kotini makuuhuoneeseen. Sain testin tehtyä ja odotin tulosta aika paniikissa. Kun aika oli mennyt uskalsin vasta katsoa mitä testi näyttää. Kaksi viivaa, mä tosiaan olin raskaana. Huusin Aleksille äkkiä, että tulee katsomaan ja samaan aikaan itkin ja tärisin pelosta. En tiedä ajattelinko sitten, että mitä Aleksi siihen sanoo vai oliko se suurimmaksi osaksi vain pieni shokki lääkärin sanojen jälkeen. 

Oltiin Aleksin kanssa kumpikin aika paniikissa ja aloimme punnita eri vaihtoehtoja. Pidetäänkö me lapsi vai ei??. Tästä kohdasta jätänkin ikävimmät asiat pois ja hyppään kohtaan mistä tultiin sairaalasta, sen jälkeen kun oltiin käyty katsomassa onko siellä mun masussa tosiaan pikkuinen ihme. No niinhän siinä kävi, että siellä se kasvoi kovaa vauhtia ja me todellakin päätimme pitää lapsen, Se oli ollut jo pitkään mun toiveena ja Aleksille siitä jo kerkesin ennen sitä raskaana olemisen tietoa vähän puhuakkin. Aleksi lupasi miettiä asiaa. 

En kuitenkaan painostanut Aleksia mihinkään. Siinä vaiheessa mä siis olin jo raskaana tietämättäni siitä :D. 

Nyt kun Evelyn on meidän matkassa jo puolitoista vuotta kulkenut, mä olen oikeasti maailman onnellisin meidän päätöksestä. Olisin varmasti ollut itselleni katkera koko lopun elämääni jos oltaisiin päätetty toisin. Jos joku puntaroi samojen asioiden kanssa niin mä kyllä sanon, että se oma lapsi on maailman tärkein ja rakkain asia maailmassa ja sitä ihanempaa asiaa ei voi tapahtua. Tilanteitahan tosiaan on monenlaisia, mutta kyllä mä silti itse olen sitä mieltä, että ei se nuoruus siitä pilalle mene kun saa lapsen. Vaikka lapsi onkin todella sitova, niin ihan varmasti ihmiset joilla on edes jonkinlainen tukiverkoto saa lapsen hoitoon silloin tällöin jos mieli tekee jonnekkin lähteä nollaamaan päätä.

Nyt meille on jo tulossa toinen ihana pikkuinen ja tämän kohdalla ei kyllä tosiaan enään tarvinnut miettiä pidetäänkö me vauva vai ei. Ensimmäisen lapsen kanssa on kokenut niin ihania hetkiä, että toinen vaihtoehdoista ei olisi tullut kuuloonkaan. 

Tälläistä postausta tällä kertaa täältä :) 

                                                                     <3 -Riikka

Rv 31+0.

Sikiön paino: 1600 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 26.5 cm
Sikiön koko pituus: 36 cm

"Tämän viikon alussa sikiö on 28 viikkoa vanha. Aivojen pintakerroksen aivopoimut kehittyvät. Sikiön aivot kontrolloivat rytmisiä hengitysharjoituksia ja sikiö säätelee itse lämpötilaansa!

Untuvakarvoitus alkaa hävitä, mutta säilyy pisimpään selässä ja olkapäillä. Sikiöllä on nyt kunnon hiukset päässä. Ihonalainen rasvakerros paksuuntuu ja silottaa ihon. Rasva eristää ja toimii energianlähteenä.

Sikiö liikkuu niin paljon kuin mahdollista rajoittuneessa tilassa. Se potkii jaloillaan ja jyskyttää käsillään. Jotkut sikiöt alkavat nyt kääntää itseään pää alaspäin. Tämän huomaat kun sikiö potkii ja jyskii palleaan ja kylkiluihin ja pää painuu kohti lantionpohjaa". 

Kopioitu vau.fi -sivustolta.

Taas pyörähti uusi viikko käyntiin, tänään ollaan siis jo viikolla 31+0. Nyt on ihan oikeasti laskettuun aikaan jäljellä enään 10 viikkoa. En voi muuta taas sanoa kun vain, että aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja jännitys kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.

Olen saannut jo useasti ahdistettua itseäni, koska meillä tosiaan on muutto 15 päivä heinäkuuta ja kaikki on vielä ihan kesken. Vauvalla tosin on jo melkeimpä kaikki tarvittava, mitä nyt joitakin pikkujuttuja puuttuu ja se yksi todella suuri hankinta nimittäin ne tuplarattaat. Mun pitäisi saada pikaisesti myyntiin nuo meidän Emmaljungan yhdistelmävaunut. Jos jollain on tarvetta niin ilmoitelkaa ihmeessä! Kuvia jne saa kyllä ja kokeilemaan saa tulla :D. Muutoin vaunut lähtevätkin myyntiin jonnekkin palstalle :)

Mä olen huomannut, että mulle on taas tullut kamala touhuamisen tarve. Haluaisin koko ajan olla siivoamassa tätä kämppää tai jotakin muuta. Olen myös huomannut tällä alkavalla viikolla ja viime viikolla kuinka herkillä olen taas ollut. Kaikki asiat itkettää vaikka ne olisivat ihan pieniäkin. Positiivisuutta yritän löytää joka asiasta, mutta tällä hetkellä kun Evelyn on ollut kipeä ja mä olen joutunut ravaamaan hammaslääkärissä ihan jatkuvasti (joka jatkuu edelleen) multa alkaa jo toivo loppua. Noh jos tämä tästä viimeistään sitten kun vauva pääsee maailmaan.

Turvotusta mulle ei oikeastaan vieläkään ole tullut. Alaselkä on alkanut hieman reistailemaan, jos olen kamalasti touhunnut päivän aikana. Muuten täällä sitten onkin kaikki oikein hyvin, vauva potkii kunnolla ja isoja potkuja. Suurin ongelma tällä hetkellä ovat vain nämä mun hampaat.

Kyllä kai tästä raskaudesta kannattaa nyt vielä nauttia kun sitä on jäljellä. Mä tiedän, että kaksi lasta meille on se oikea luku ja jos nyt sattuisi vielä se kolmas joskus HUOM joskus tulemaan niin siihen kyllä saa luvan vierähtää useampi vuosi! Nyt vain odotellaan tätä pikkuista ipanaa täältä syntyväksi kun sen aika on :)

Masu kuvaa viikolta 31+0:

                             <3 - Riikka

Kipeyttä ja hammaslääkäriä..

Voe voe, meidän juhannus meni kyllä aivan pilalle. Aamusta kun herätin neidin ylös kymmenen aikaan, helotti neidin posket punaisena ja otsa kuumana. Mitattiin sitten kuume ja niinhän siinä kävi, että neidillä 37.7 astetta kuumetta. Yskää eikä nuhaa tytöllä ole mitä nyt välillä vähän aivastelee. Oisikohan kyse hampaista sitten?

Noh ei siinä. Sen jälkeen mulla alkoi sattumaan hampaaseen. Menin hammaslääkäriin ja siellä sitten porattiin hammas, koska se oli päässyt tulehtumaan. Kipu on aivan järkyttävä tällä hetkellä kun hammasta on rassattu ja minä raukka koitan pärjätä panadolilla, josta ei ole mitään apua. 

Toivotaan, että on vain rassauksen jälkeen kipeä. Jos huomenna olisi jo parempi. Aika inhottavaa nimittäin lähteä Helsinkiin hammas päivystykseen jos ei kipu hellitä.

Mulla alkaa jo toivo mennä näiden mun hampaiden kanssa. Saan jatkuvasti ravata hammaslääkärissä tämän raskauden aikana. Tulehduksia löytyy sieltä sun täältä hampaista. Sama oli kun odotin Evelyniä. Toivotaan, että oikea hammas on nyt korjattu ja huomena mun olis helpompi olla.

Eveä hoidan täällä nyt ja tyttö onkin aika poikki koko ajan. Katsellaan piirrettyjä ja juodaan nesteitä hyvin. Ruoka ei oikein meinaa maistua neidille, mutta kyllä me ollaan tomaatteja, hedelmäsosetta ja leipää hieman saatu alas. 

Tänään koitetaankin laittaa Evelyn aikaisin nukkumaan, jos hänkin vaikka alkaisi tuosta parantumaan.

Mitäs suunnitelmia teillä on juhannukseksi? 

Hyvää juhannusta kaikille, viettäkää te edes kiva jussi vaikka tuolla sataakin aika ilkeästi vettä :)

                               ♡ -Riikka

Ultraääni 30+3.

Tänään mulla oli heti aamusta kello 9.00 sairaalalla ultraääni, joka oli kontrollikäynti edelliseen osastolla olooni.

Pääsin sisään hieman yli yhdeksän. Ekaksi juteltiin lääkärin kanssa siitä ovatko mun vaivat jo helpottaneet. Lääkäri epäili mun kylki kivun johtuvan siitä, että kohtu painoi niin pahasti virtsarakkoon ja sai sillä kivut aikaiseksi. Tiedä sitten siitä..

Seuraavaksi pääsinkin tutkimuspöydälle, jossa ensin katsottiin kohdunkaulan tilanne ja sitten kurkittiin neitiä ultralla vatsan päältä.

Kaikki oli hyvin vauvalla ja myös minulla. Paikat olivat hieman pehmentyneet, mutta kohdunkaulaa oli jäljellä vielä 3 cm niinkuin aikaisemminkin.

Se kaikkein tärkein mitä sain kuulla vauvan hyvän voinnin lisäksi oli painoarvio. Meidän pikku neiti painaa tällä hetkellä 1654 g ja vastaa hyvin viikkojaan. Pää vauvalla meni viikolla 32, toivottavasti neidistä ei tule kovin isopäinen ;) Aivot ne vaan siellä olivat isot EIKÖ?? :D

                             ♡ -Riikka