Päänsärkyä, päänsärkyä ja vielä kerran päänsärkyä!
Kumpihan lienee tulossa tyttö vaiko poika?
Evelyniä odottaessa mulla oli vain yksi päänsärkykohtaus, no nyt asiat on toisin. Päätä särkee joka päivä ja valivali...
Oikeestaan kaikki olisi niin hyvin ilman päänsärkyjä. Mulla toki on pahoinvointia edelleen, mutta onneksi se on jo alkuraskaudesta helpottanut hieman. Mä olen pystynyt joka päivä syömään muutakin kuin mandariinia ja juomaan appelsiinimehua :) (kopkop, koputan puuta).
Olen löytänyt kaiken maailman testejä Internetistä, mistä mukamas tietää tuleeko poika vai tyttö. Okei onhan ne ihan hauskoja, mutta en menisi niihin kuitenkaan luottamaan :D
Ihmettelen kun jotkut sanovat, kuinka hehkuvat raskauden aikana ja toiset kyllä tosiaan hehkuvatkin. Musta tuntuu, että mun naama on täynnä kaikenmaailman näppylöitä ja olen välillä ruma kuin rusina :'D Noh ehkä tämäkin tästä joskus!
Nyt täytyy vain keskittyä päivä kerrallaan etenemiseen ja odottavin mielin 12.1 olevaan toiseen ultraan, jossa katsotaankin pikkuisen hyvinvointia.
♡ -Riikka
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
torstai 29. tammikuuta 2015
Evelyn yökylässä!
Meidän pikku reipas yökyläläinen oli viime yön hoidossa tätinsä ja serkkunsa luona. Me vanhemmat saatiin pitkästä aikaa nukkua kunnon yöunet heräilyittä :)
Evelyn oli mennyt illalla hyvissä ajoin nukkumaan, mutta oli nukkumisestaan puolentunnin päästä herännyt siihen, kun täti ja serkku olivat iltapalalla hölöttäneet ilmeisesti hieman kuuluvammin :D No tyttö olikin ollut puolentunnin unien jälkeen pirteä kun peipponen ja nukkumaan oli suostuttu vasta puoli kahdelta yöllä (voi luoja). Onneksi loppu yö oli mennyt hyvin ja neitokainen herännyt vasta vähän jälkeen kymmenen aamulla :D
Mä olen nyt bussiasemalla menossa hakemaan Evelyniä kotiin. Kerrankin kun vain saisin olla ja nauttia hiljaisuudesta kotona, niin mulla on pakottava tarve lähteä jo kahdentoista bussilla hakemaan neitiä! Noh se kai on sitä äitiyttä..
Mites teillä? Osaatteko te nauttia yksinäisyydestä ja venyttää hakemista hoidosta vai oletteko samanlaisia kun minäkin?
Kyllä mä silloin kun Aleksi on kotona tykkään vain olla rauhassa Aleksin kanssa, mutta en mä yksin kotona viihdy. Aleksilla nimittäin on työpäivä tänään, niinkuin varmasti kaikilla muillakin töissä kävijöillä.
♡ -Riikka
Evelyn oli mennyt illalla hyvissä ajoin nukkumaan, mutta oli nukkumisestaan puolentunnin päästä herännyt siihen, kun täti ja serkku olivat iltapalalla hölöttäneet ilmeisesti hieman kuuluvammin :D No tyttö olikin ollut puolentunnin unien jälkeen pirteä kun peipponen ja nukkumaan oli suostuttu vasta puoli kahdelta yöllä (voi luoja). Onneksi loppu yö oli mennyt hyvin ja neitokainen herännyt vasta vähän jälkeen kymmenen aamulla :D
Mä olen nyt bussiasemalla menossa hakemaan Evelyniä kotiin. Kerrankin kun vain saisin olla ja nauttia hiljaisuudesta kotona, niin mulla on pakottava tarve lähteä jo kahdentoista bussilla hakemaan neitiä! Noh se kai on sitä äitiyttä..
Mites teillä? Osaatteko te nauttia yksinäisyydestä ja venyttää hakemista hoidosta vai oletteko samanlaisia kun minäkin?
Kyllä mä silloin kun Aleksi on kotona tykkään vain olla rauhassa Aleksin kanssa, mutta en mä yksin kotona viihdy. Aleksilla nimittäin on työpäivä tänään, niinkuin varmasti kaikilla muillakin töissä kävijöillä.
♡ -Riikka
tiistai 27. tammikuuta 2015
Ensimmäinen ultraääni.
Perjantai aamuna mua jännitti niin kovin, että koitin keskittyä koko pitkän aamun siitä saakka kun herättiin touhuamaan Evelynin kanssa ties mitä. Mun aamupahoinvointi tuplaantui jännityksen määrästä ja meinasinkin joutua monesti vessaan.
Odotin koko aamun ja alkupäivän milloin Aleksi tulee koulusta kotiin ja milloin pappa tulee katsomaan meidän pikkuneitiä siksi aikaa, kun me suuntaamme nenämme kohti sairaalaa.
Päästiin lähtemään aika pikaisesti sen jälkeen kuin Aleksi oli päässyt koulusta. Käytiin ilmoittautumassa naistenpolinaulassa, jonka jälkeen meidät pyydettiin taas istumaan sinne niinkin tuttuun ykkös aulaan.
Mä odotin ihan malttamattomana puolituntia vielä kaiken hyvän lisäksi etuajassa. Mulla kävi mielessä monet eri tunteet. "Päästäis jo, mulla on huono olo, onkohan vauvalla kaikki kunnossa, mitä jos niitä onkin kaksi tai kolme?? jne".
Vihdoin meidät kutsuttiin ultraushuoneeseen. Nainen joka otti meidät vastaan oli ihan mukava. Ensiksi höpöteltiin kuinka pitkällä raskaus on tai kuuluisi olla ja sen jälkeen pääsinkin ottamaan vaatteita pois ja ultraustuoliin.
Sitä jännityksen määrää kun se "kepukka" oli siellä missä kuuluukin ja ultralaitteen näytölle rävähti pienen pieni ihminen, jonka sydän pumppasi nätisti ja niin nopeasti. Musta tuntui, että mun harteilta olisi juuri siinä tilanteessa tippunut ihan järjetön painolasti pois.
Vauvaa mittaillessa ultraaja sanoi, että meillä mennäänkin vasta viikolla 9+5, joka tarkoittaa sitä, että eipäs oltukkaan ihan siellä 11+5 viikolla niinkuin me Aleksin kanssa kuviteltiin.
Noh mitä pienistä. Tällä hetkellä menee viikko 10+2, mun olo on aika kamala edelleen varsinkin viime lauantaisen sairaalareissun jälkeen.
Ultrauksen jälkeen kävin myös niissä alkuraskauden verikokeissa ja pissakokeessa.
Taidampas mahduttaa tähän postaukseen myös masukuvan 10+2 viikolta :)
♡ -Riikka
Odotin koko aamun ja alkupäivän milloin Aleksi tulee koulusta kotiin ja milloin pappa tulee katsomaan meidän pikkuneitiä siksi aikaa, kun me suuntaamme nenämme kohti sairaalaa.
Päästiin lähtemään aika pikaisesti sen jälkeen kuin Aleksi oli päässyt koulusta. Käytiin ilmoittautumassa naistenpolinaulassa, jonka jälkeen meidät pyydettiin taas istumaan sinne niinkin tuttuun ykkös aulaan.
Mä odotin ihan malttamattomana puolituntia vielä kaiken hyvän lisäksi etuajassa. Mulla kävi mielessä monet eri tunteet. "Päästäis jo, mulla on huono olo, onkohan vauvalla kaikki kunnossa, mitä jos niitä onkin kaksi tai kolme?? jne".
Vihdoin meidät kutsuttiin ultraushuoneeseen. Nainen joka otti meidät vastaan oli ihan mukava. Ensiksi höpöteltiin kuinka pitkällä raskaus on tai kuuluisi olla ja sen jälkeen pääsinkin ottamaan vaatteita pois ja ultraustuoliin.
Sitä jännityksen määrää kun se "kepukka" oli siellä missä kuuluukin ja ultralaitteen näytölle rävähti pienen pieni ihminen, jonka sydän pumppasi nätisti ja niin nopeasti. Musta tuntui, että mun harteilta olisi juuri siinä tilanteessa tippunut ihan järjetön painolasti pois.
Noh mitä pienistä. Tällä hetkellä menee viikko 10+2, mun olo on aika kamala edelleen varsinkin viime lauantaisen sairaalareissun jälkeen.
Ultrauksen jälkeen kävin myös niissä alkuraskauden verikokeissa ja pissakokeessa.
Taidampas mahduttaa tähän postaukseen myös masukuvan 10+2 viikolta :)
♡ -Riikka
maanantai 26. tammikuuta 2015
Seliseli.
Kännykkä päivitys näin pikaisesti.
Yritän ehtiä huomenna, kirjoittamaan tänne teille meidän hartaasti ja samalla myös vähän pelokkaasti odotetusta perjantaisesta ensimmäisestä ultraäänestä :)
Kirjoitellut en ole vklp aikana, koska yllätys yllätys olin vaihteeksi taas sairaalassa tiputuksessa pahan migreenikohtauksen takia viime lauantai-sunnuntai välisen yön. Olo ei tosiaan ole vieläkään mikään freesi, joten siksi pieni tauko tässä. Sen enempää selittelemättä mä menen nyt vielä kerran laittamaan Evelynille tutin suuhun ja painun itsekkin pehkuihin :)
Hyvää yötä♡
♡ -Riikka
Yritän ehtiä huomenna, kirjoittamaan tänne teille meidän hartaasti ja samalla myös vähän pelokkaasti odotetusta perjantaisesta ensimmäisestä ultraäänestä :)
Kirjoitellut en ole vklp aikana, koska yllätys yllätys olin vaihteeksi taas sairaalassa tiputuksessa pahan migreenikohtauksen takia viime lauantai-sunnuntai välisen yön. Olo ei tosiaan ole vieläkään mikään freesi, joten siksi pieni tauko tässä. Sen enempää selittelemättä mä menen nyt vielä kerran laittamaan Evelynille tutin suuhun ja painun itsekkin pehkuihin :)
Hyvää yötä♡
♡ -Riikka
torstai 22. tammikuuta 2015
Ensimmäinen ultraäänikuvaus.
Huomenna se päivä koittaa, kun me tavataan meidän pikkuinen ensimmäistä kertaa ultraäänen merkeissä <3 Mä olen jostakin syystä niin jännittynyt, että musta tuntuu etten saa yöllä nukutuksi.
Jaa-a, se mikä mua siinä jännittää on varmaankin ihan aluksi se, että onko mun masusa edes mitään, vai olenko kuvitellut kaikki positiivisesta raskaustestistä asti? Noh se ei ole mahdollista, mutta en mä taida olla ainoa, joka sitä jännittää. Mua pelottaa myös todella todella paljon, että onko meidän pikkuisella kaikki masussa hyvin ja onko heitä siellä useampi vai vaan yksi ainokainen. Tosin Aleksin suvussa ei ainakaan kaksosia ole ja meidän suvussakin niitä on vain pari :D
Samalla käynnillä mun täytyy tietääkseni antaa pissanäyte ja verinäytteet. Noh niistä mulla ei ole oikeastaan mitään pelkoa. En muista enään kerroinko jo, mutta multa otetaan yksi purkki ylimääräistä verta, koska me Aleksin kanssa halutaan, että minulta tutkitaan, ettei tuolla masuvauvalla ole downin-syndroomaa. Muistaakseni viime raskaudessa siihen en saanut mahdollisuutta. Nyt kuitenkin neuvolassa siitä puhuttiin, joten miksi emme sitä tutkisi.
Odotan jo niin kovin niitä ensimmäisiä ultrakuvia, etten kirjaimellisesti meinaa pysyä yöhousuissani.
Mummo ja pappa tulee tänne meille siksi aikaa katsomaan Evelynin perään, kun me mennään sairaalalle Aleksin kanssa. Lapsia ei kuulemma saa ottaa mukaan ultraushuoneeseen. Sairaalareissun jälkeen lähdetään tapaamaan mun äitiä, siskoa, Minnaa ja Miroa kahvien merkeissä. (Tosin mä tuskin syön tai juon mitään tän kamalan olon takia).
Nyt toivotaan, että kaikki on huomisessa ultrassa hyvin ja, että itse saisin nukuttua tänä yönä edes hetken aikaa jännitykseltäni.
Onko teitä jännittänyt ensimmäinen ultraäänikuvaus ja onko jollakin juuri nyt edessä se? Mikä siinä jännittää?
Me toivotetaan teille nyt Evelynin kanssa hyvää yötä <3
<3 -Riikka
Jaa-a, se mikä mua siinä jännittää on varmaankin ihan aluksi se, että onko mun masusa edes mitään, vai olenko kuvitellut kaikki positiivisesta raskaustestistä asti? Noh se ei ole mahdollista, mutta en mä taida olla ainoa, joka sitä jännittää. Mua pelottaa myös todella todella paljon, että onko meidän pikkuisella kaikki masussa hyvin ja onko heitä siellä useampi vai vaan yksi ainokainen. Tosin Aleksin suvussa ei ainakaan kaksosia ole ja meidän suvussakin niitä on vain pari :D
Samalla käynnillä mun täytyy tietääkseni antaa pissanäyte ja verinäytteet. Noh niistä mulla ei ole oikeastaan mitään pelkoa. En muista enään kerroinko jo, mutta multa otetaan yksi purkki ylimääräistä verta, koska me Aleksin kanssa halutaan, että minulta tutkitaan, ettei tuolla masuvauvalla ole downin-syndroomaa. Muistaakseni viime raskaudessa siihen en saanut mahdollisuutta. Nyt kuitenkin neuvolassa siitä puhuttiin, joten miksi emme sitä tutkisi.
Odotan jo niin kovin niitä ensimmäisiä ultrakuvia, etten kirjaimellisesti meinaa pysyä yöhousuissani.
Mummo ja pappa tulee tänne meille siksi aikaa katsomaan Evelynin perään, kun me mennään sairaalalle Aleksin kanssa. Lapsia ei kuulemma saa ottaa mukaan ultraushuoneeseen. Sairaalareissun jälkeen lähdetään tapaamaan mun äitiä, siskoa, Minnaa ja Miroa kahvien merkeissä. (Tosin mä tuskin syön tai juon mitään tän kamalan olon takia).
Nyt toivotaan, että kaikki on huomisessa ultrassa hyvin ja, että itse saisin nukuttua tänä yönä edes hetken aikaa jännitykseltäni.
Onko teitä jännittänyt ensimmäinen ultraäänikuvaus ja onko jollakin juuri nyt edessä se? Mikä siinä jännittää?
Me toivotetaan teille nyt Evelynin kanssa hyvää yötä <3
<3 -Riikka
Kiitos blogilinkeistä!
Kiitos blogilinkeistänne, nyt on käyty läpi kaikki, niin täältä bloggerin kuin facebookinkin puolelta ihanat bloginne.
Kaikki oli omanlaisiaan ja liityinpä lukijaksi myös toisiin blogeista. Kiitos, kiitos, kiitos :))
♡ -Riikka
Kaikki oli omanlaisiaan ja liityinpä lukijaksi myös toisiin blogeista. Kiitos, kiitos, kiitos :))
♡ -Riikka
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Linkittäkää bloginne!
Täällä kaivattais taas uutta lukemista, joten linkittäkääpä blogejanne tänne pienen kuvauksen kera :) Käyn kaikki läpi ja liityn lukijaksi minusta mielenkiintoisiin blogeihin :)
Toiveena mamma-, ja odotusblogit!
♡ -Riikka
Toiveena mamma-, ja odotusblogit!
♡ -Riikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)