Lauantain höpinät :)

Mä en ihan oikeesti ole koskaan ollut mitään "aamuihmis-tyyppiä". Ennen Evelynin syntymää saatoin nukkua jopa puolille päivää saakka ilman välissä heräämisiä. 

Nyt kuitenkin alan pikkuhiljaa huomata, että musta on kuoriutumassa sillainen, siis aamuihminen.. Tällä hetkellä kello on 06:47 ja mä olen ollut hereillä jo varttia yli viidestä, saamatta unta takasin :D

Tällä hetkellä juon teetä ja syön muffinssia hmmm.. Okei ei muffinssit oo kyllä kovin hyvä aamupala mut mä tosiaan meinasin herätä tänään jo neljältä.. Mulla tuli ihan kamala nälkä, niimpä söin aamupalan jo silloin :) (Evelyn siis nukkuu vielä ihan täysiä). Ihanaa muuten, mä sain nukkua viime yön hyvin, Evelyn heräsi vaan kaksi kertaa syömään! 

Aiheesta toiseen, tänään Aleksi on pois kotoolta :( Aleksi lähti ihan toiselle puolelle Suomea hautajaisiin. Minä ja Evelyn vietetään tänään siis äiti-tytär laatuaikaa <3 Se on kyllä kumma miten kiintynyt voi olla ihmiseen jota rakastaa <3 Noh ei kyllä kuulosta kummalta mutta aivan sama :D Musta tuntuu ihan kauheelta, että Aleksi on jossain pitkällä ja me voidaan soittaa vaan videopuheluita. Uskon, että Evelläkin tulee iskää ikävä, koska joka kerta kun Aleksi tulee kahdeksan tunnin töistä, Evelyn on ihan intona, naureskelee ja höseltää jaloillaan ja käsillään minkä kerkiää :D Saa nähdä mitä huomenaa kun isi tulee kotiin :D

Mulle tulee ehkä myös vähän hassu olo kun valitan siitä, että Aleksi on yhden yön poissa kotoolta kun toisten miehet saattavat olla esimerkiksi viikon intissä kiinni jne.. Mut hei mä olen sen jo kärsinyt ennen Evelynin syntymää. Eikai se väärin ole, että ikävöi?

Mites oletteko te aamuihmisiä, vai jäisittekö mielummin nukkumaan peiton alle kun lapset herää? Ja miltä teistä tuntuu jos mies lähtee johonkin, edes yhdeksi yöksi?

Musta tuntuu, että jos Aleksi olisi jossain lähempänä, niin tää ei olis ihan niin ilkeetä, mutta se kun hän on jossakin kaukana ja en saa häntä kotiin jos tulee kamala ikävä tai jtn muuta vastaavaa.