Ensimmäinen ultraäänikuvaus.

Huomenna se päivä koittaa, kun me tavataan meidän pikkuinen ensimmäistä kertaa ultraäänen merkeissä <3 Mä olen jostakin syystä niin jännittynyt, että musta tuntuu etten saa yöllä nukutuksi. 

Jaa-a, se mikä mua siinä jännittää on varmaankin ihan aluksi se, että onko mun masusa edes mitään, vai olenko kuvitellut kaikki positiivisesta raskaustestistä asti? Noh se ei ole mahdollista, mutta en mä taida olla ainoa, joka sitä jännittää. Mua pelottaa myös todella todella paljon, että onko meidän pikkuisella kaikki masussa hyvin ja onko heitä siellä useampi vai vaan yksi ainokainen. Tosin Aleksin suvussa ei ainakaan kaksosia ole ja meidän suvussakin niitä on vain pari :D

Samalla käynnillä mun täytyy tietääkseni antaa pissanäyte ja verinäytteet. Noh niistä mulla ei ole oikeastaan mitään pelkoa. En muista enään kerroinko jo, mutta multa otetaan yksi purkki ylimääräistä verta, koska me Aleksin kanssa halutaan, että minulta tutkitaan, ettei tuolla masuvauvalla ole downin-syndroomaa. Muistaakseni viime raskaudessa siihen en saanut mahdollisuutta. Nyt kuitenkin neuvolassa siitä puhuttiin, joten miksi emme sitä tutkisi.

Odotan jo niin kovin niitä ensimmäisiä ultrakuvia, etten kirjaimellisesti meinaa pysyä yöhousuissani. 

Mummo ja pappa tulee tänne meille siksi aikaa katsomaan Evelynin perään, kun me mennään sairaalalle Aleksin kanssa. Lapsia ei kuulemma saa ottaa mukaan ultraushuoneeseen. Sairaalareissun jälkeen lähdetään tapaamaan mun äitiä, siskoa, Minnaa ja Miroa kahvien merkeissä. (Tosin mä tuskin syön tai juon mitään tän kamalan olon takia).

Nyt toivotaan, että kaikki on huomisessa ultrassa hyvin ja, että itse saisin nukuttua tänä yönä edes hetken aikaa jännitykseltäni.

Onko teitä jännittänyt ensimmäinen ultraäänikuvaus ja onko jollakin juuri nyt edessä se? Mikä siinä jännittää?

Me toivotetaan teille nyt Evelynin kanssa hyvää yötä <3

                                                              <3 -Riikka