Rv 12+4 neuvola ja ultraääni

Eilen aamulla kello 10:00 mulla oli toinen neuvolakäynti masuni kanssa. Evelynin kanssa mentiin yhdessä neukkuilemaan. 

Neuvolassa katsottiin taas perus verenpaine, hemoglobiini ja juteltiin eräästä minulle ja Aleksille täytettäväksi jääneestä lappusesta. Aleksi vihaa yli kaiken noita rasti tai ympyrä ruutuun neuvolalappuja :D Mä taas jostakin syystä rakastan niitä ja paneudun niihin aina kun sellaisen saan :)

Kaikkein ihanin yllätys oli kun neukkutäti käskikin yhtäkkiä mua mennä makaamaan pedille ja sanoi, että nyt kuunellaan jospa kuultaisiin vauvan sydänäänet. Mä olin ihan unohtanut, että viikolla 12 ne voi jo kuulla. Hetken aikaa niitä taas jouduttiinkin etsimään kunnes sydänäänet löytyivät oikealta puolelta ja aika alhaalta vatsaa. Masussa kuulemma on hyvin vilkas tapaus kun sydän jyskytti oikein kunnolla :D

Kello 13:30 meillä olikin sitten jo tämä 12 viikon ultra, joka olisi oikeesti ensimmäinen ultraääni täällä meillä päin. Noh meillä se oli jo toinen :) Mua jännitti jonkin verran, että onko vauvalla kaikki hyvin. Tässä ultrassa katsottiin niskaturvotus ja ruumiinosia vähän muutenkin. Sydän läpätti taas menemään, kädet, sormet, jalat, varpaat ja nenäkin jo löytyi pikku ihmiseltä. Oli huikeeta taas nähdä oma vauveli siitä ruudulta. 

Niskaturvotus oli hyvä, (voiko sen edes sanoa noin? No aivan sama :D) joten huoli tällä hetkellä siitäkin on poissa. Vauva oli juuri päivänokosilla kun masunpäältä ultrattiin. Pikkuisen ultraaja joutui vauvelia herättelemään, jotta näki vauvan liikeet. Kaksi kertaa ultraajan täytyi tärisytellä mun masua ja pikkuinen heräilikin. Siellä hän ojenteli käsiä ja meni kippuralle. Voi raukkaa, mulla kävi ihan sääliksi kun toinen herätetään kesken hyvien unien♡

Nyt voidaan taas hyvin mielin odottaa sitä seuraavaa ultraa, jossa katsotaan tarkemmin vauvan rakennetta ja jospa nähtäisiin, onko meille suotu tällä kerralla poika vai tyttö♡

Pakko vielä tähän loppuun laittaa vertauskuva Evelynin ultrakuvasta ja vauvan ultrakuvasta. Otsa näillä on ainakin erilainen. Toisella paljon pienempi kuin toisella? Nämä suunilleen samoilta viikoilta otettu!

Evelyn oikealla ja masuvauva vasemmalla.

                               ♡ -Riikka

Lauantain ja maananatain kuulumisia.

Mitenkäs teidän viikonloppu on sujunut?

Meillä oli vähän erilainen lauantai kun yleensä. Päivällä kahden aikaan Evelynin pappa ja eno tuli katsomaan tyttöä ja kahvittelemaan meille. Evelyn sai ihka ensimmäiset värikynät itselleen :D Päästiin jopa jo kokeilemaankin niitä ja Evelyn kyllä keskittyneestä piirteli paperiin. Taisi neiti saada myös tuon kirjan mikä tuossa pöydällä näkyy, mutta eipä se kauheesti häntä kiinostanut, kun sai värikynät käteen!

Aika pian pappa ja eno sitten lähtivätkin kauppaan ja kotiin päin ajelemaan, koska eivät asu kuitenkaan samalla paikkakunnalla kuin me. 

Aleksilla olikin tämä lauantai vapaapäivä, kun meidän kahdella kaverilla oli 25-vuotis syntymäpäivät. Aleksi lähti puoli viiden maissa Amarilloon, joka oli varattu heille koko illaksi. Ihan alussa vain syömisen ja höpöttelyn merkeissä. Iltaa he jäivät myös viettämään Amarillon yökerhon puolelle.

Puoli viiden aikaa mä itse olin sopinut, että mun kaveri, jonka kanssa olen viimeksi puhunut/ollut yläasteella tuli meille kylään. Voin kyllä sanoa, että tuntui siltä kun ei oltais koskaan oltukkaan näin pitkään "erossa". Juttu lensi aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Noh oltiinhan me sentään parhaita kavereita silloin. Paulan poikaystävä tuli meille myös illemmalla kylään ja he istuivatkin täällä meillä sinne 22:30 saakka. 

Äiti onneksi oli myös mun seurana täällä yön. Pyysin hänet tänne, koska mulla on tullut noita migreenikohtauksia pari kertaa raskauden aikana ja ajattelin, että olisi kivempi jos mulla olisi seuraa, jos sattuukin, että täytyy lähteä sairaalaan.

23:00 mä päätin lähteä sänkyyn nukkumaan, mutta jäinkin vielä katsomaan Internetistä The voice of Finlandia ja ihmettelin kyllä kovin kun meidän ulko ovi aukesi klo: 23:50 ja Aleksi tuli kotiin : D Ei kuulemma jaksanut enään olla baarissa ja halusi tulla jo nukkumaan :D

Sellainen oli siis meidän lauantai päivä. Tänään meidän pitäisi lähteä katsomaan uutta asuntoa vähän eripaikasta missä nyt asutaan. Neliö olisi etsinnässä. Toki me mahduttaisiin loistavasti asua vielä tässä asunnossa jonkin aikaa ja ei meillä periaatteessa mitään kiirettä olisi pois muuttaakkaan. Kuitenkin halutaan etsiä toista asuntoa ihan vain siksi, koska me ei oikeen pidetä meidän yli mekastavista naapureista ja tarvitsemme me kuitenkin jossakin vaiheessa sen neliön, jotta Evelyn ja vauva saavat ihan ihka omat huoneet.

Nyt mä menen herättelemään tuota neitiä päiväunilta, jotta keretään syödä ennenkuin lähdetään katsomaan asuntoa.

                                                               <3 -Riikka

Maitoallergia asiaa.

Nyt kun Evelyn on jo pian 1v 2kk, me ollaan alettu testailemaan ihan tuota normi maitoa neidille.

Kun Evelyn täytti 1-vuotta, alettiin ihan vain aluksi lisäämään maitoa hänen ruokiinsa. Tai vaihtoehtoisesti Evelyn tietenkin syö samaa ruokaa kun me. Mitään ongelmaa ei ole ollut maidosta ruuan seassa. Maha on pysynyt kunnossa, eikä muutakaan samanmoisia ongelmia ole ollut kun Even ollessa pienempi.

Pikkuhiljaa aloimme myös Aleksin kanssa lisäämään ihan tätä "meidän" maitoa neidin oman maidon sekaan. Aloitimme ihan vaan 1/3 osalla. Tuloksena: kaikki loistavasti ei vatsavaivaa. Noin viikon päästä lisäsimme maitoon jo 2/3, Tulos: Kaikki edelleen hyvin. Tällä hetkellä laitamme Evelynille 120 ml maitoa kerrallaan, josta 30 ml on Evelynin omaa maitoa ja loput "meidän" maitoa. No hetkenhän se taas menikin loistavasti. Kunnes nyt pari päivää sitten laitoin tytön nukkumaan klo: 20:00 illalla ja tyttö herää itku huutamaan klo: 21:00. Otan tytön ylös sängystä, koska en keksi muutakaan millä rauhottuisi. Katsotaan Evelynin kanssa telkkaria ja Evelyn istuu mun sylissä niin rauhallisesti kun vaan ikinä voi. Tyttö rupee yhtäkkiä itkemään ja vääntelehtii + piereskelee aivan järjettömästi. Se siitä hyvin onnistuneesta maito kokeilusta.

Mahtaisiko tässä olla vain kyse siitä, että neidin masu ei ole vielä tottunut niin isoon maitomäärään kerralla vai voisko tuo olla maitoallergiaa edelleen?? Jotenkin mä vain suuresti epäilen, koska tyttö kyllä pystyy syömään ihan normaalisti maitopitoisia ruokia ja alku meni muutenkin maitosekoitusten kanssa todella hyvin. En haluaisi turhasta vielä luovuttaa.

Toisaalta, en myöskään pysty katsomaan sitä, että tietentahdoin annan Evelynille maitoa, josta tiedän hänelle tulevan mahan kipeeksi..

                                                                    <3 -Riikka

Itkua ja raskaushuuruja.

Yleensä yritän pitää tämän blogin edes jollain tasolla positiivisena, mutta nyt saatte kyllä kestää pientä kiukuttelua.

Ai kamala, tänään on ollut taas sellanen päivä, että mä voisin raskaushuuruissani räjähtää olemattomiin. Musta tuntuu just nyt siltä, että haluaisin vain kaivaitua peiton alle ja olla siellä koko päivän, niin etten varmastikkaan räjähtäisi olemattomista asioista kenellekkään ja pahoittaisi heidän mieltä.

Evelyn on kiukutellut koko päivän millon mistäkin ja mä olen juossut pää kolmantena jalkana joka paikassa. Pitäisi varmaan munkin jo vähän alkaa rauhoittumaan, ainakin näin alkuraskaudesta. 

Tänään mua on vaan itkettänyt koko päivän, en kuitenkaan ole vielä päästänyt sitä tulvaa valloilleen. Varmasti jossain vaiheessa aion itkeä niin paljon kun pystyn, jos saisin paremman olon itselleni. Ei vissiinkään ole mitään pelkkää sanontaa vain, että mielialat heittelevät raskauden aikana. Sen olen kyllä tämän päivän aikana huomannut! 

Mutta nyt mä aion hetken levätä tämän ilkeän oloni kanssa kun Evelynkin on nukkumassa päiväunia.. Heipsu :)

                         ♡ -Riikka

Suukkoja.

Meidän Evelyn ei ole koskaan ollut mikään hali ja pusu ihminen. Haleja ja pusuja on menty aina karkuun, joko kontaten tai juosten. Pusut on ollut Evelynin mielestä tosi yök juttu!

Mutta arvatkaapas mitä?? Äiti ja isi on saannut melkein joka päivä lähiaikoina Suukkoja ja useamman kappaleen. Välillä Eve antaa pusun ihan omasta tahdostaan ja välillä pyydettäessä. Myös masuvauva saa haleja ja pusuja joka päivä Eveltä ♡

Aleksin kanssa jos pusutellaan, niin Evelyn katsoo meitä aina ilmeellä "hei mutsi ja faija nyt sitte taas ihan oikeesti".

Ehkä Evekin on siitä sitten oppinut, että äidille ja isällekkin voi joskus antaa pusut ihan vain, että saa meille hyvän mielen :D 

Mites teillä? Saatteko suukkoja lapsiltanne usein vai ollaanko teilläkin suukkojen suhteen hyiyök-linjalla?

                         ♡ -Riikka

Ilahduta bloggaajakaveria!

Minulle tämän jännän haasteen laittoi Kädenjälkiä sydämessä blogin kirjoittaja Nea :)
Ilahduta bloggaajakaveria haaste on lähtöisin Tipulassa-blogin  kirjoittajalta!

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Haastan mukaan seuraavat ihanat bloggaajat:

Nea- Kädenjälkiä sydämessä

Janina- Danin elämää

Tanja- Our journey

Katsotaan otatteko haasteen vastaan :) Jos haaste otetaan vastaan laitan teille s-postia mahdollisimman pian ja katsotaan, jos joku ylläri löytäisi perille postin mukana kotiin :)

                                                        <3- Riikka

Rv 11+0!

Päänsärkyä, päänsärkyä ja vielä kerran päänsärkyä! 

Kumpihan lienee tulossa tyttö vaiko poika?

Evelyniä odottaessa mulla oli vain yksi päänsärkykohtaus, no nyt asiat on toisin. Päätä särkee joka päivä ja valivali...

Oikeestaan kaikki olisi niin hyvin ilman päänsärkyjä. Mulla toki on pahoinvointia edelleen, mutta onneksi se on jo alkuraskaudesta helpottanut hieman. Mä olen pystynyt joka päivä syömään muutakin kuin mandariinia ja juomaan appelsiinimehua :) (kopkop, koputan puuta).

Olen löytänyt kaiken maailman testejä Internetistä, mistä mukamas tietää tuleeko poika vai tyttö. Okei onhan ne ihan hauskoja, mutta en menisi niihin kuitenkaan luottamaan :D 

Ihmettelen kun jotkut sanovat, kuinka hehkuvat raskauden aikana ja toiset kyllä tosiaan hehkuvatkin. Musta tuntuu, että mun naama on täynnä kaikenmaailman näppylöitä ja olen välillä ruma kuin rusina :'D Noh ehkä tämäkin tästä joskus!

Nyt täytyy vain keskittyä päivä kerrallaan etenemiseen ja odottavin mielin 12.1 olevaan toiseen ultraan, jossa katsotaankin pikkuisen hyvinvointia.

                            ♡ -Riikka