maanantai 23. tammikuuta 2017

Kun uhma tulee tutuksi.

Kyllä kylässä voi käydä känkkäränkkä, kun on Känkkäränkkäpäivä. Onhan se kiva että lapsilla on oma vänkkärä säärinen noita, mutta älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa, kun sä pistät kaiken ihan länkkälönkkä, niin äiti syyttää ipanoita ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita. Semmoinen känkkäränkkä on!

Se on nyt tosiaan täällä, nimittäin UHMAIKÄ! Noin vuosi sitten valittelin, että on se kyllä kumma, kun on jo nyt tälläistä uhmaa, mutta voi kuulkaa ei olisi kannattanut. Tämä uhma tuntui silloin minusta isolta, mutta nyt se vasta on nostanutkin päätään jostakin kummasta.


Ymmärränhän minä sen, että joskus sekin on koettava, mutta kyllä välillä ihan naurattaa, kun tyttö polkee lattiaan jalkoja ja tepestalee suutuspäissään paikoillaan kiljuen ja huutaen, miten kaikki on ihan tyhmää! :D

Milloin suututaan mistäkin. Välillä siitä, kun jotakin asiaa ei saa periksi, välillä taas siitä, kun neiti haluaa ensiksi vaaleaa leipää ja kun mä hänelle sellaisen voitelen niin haluaakin tummaa leipää. Evelyn haluaa päättää myös itse, mitkä hanskat ulos laittaa ja jos tahtoaan ei saa läpi poljetaan taas lattiaan ja huudetaan niin, että koko talo raikaa.

Edellispäivänä neiti sai aivan kamalat raivarit, kun Emily meni ottamaan Even edestä pöydältä vesimukin. Kyllä kämppä vain raikui, kun Evelyn huusi, että SISKO OTTI MUN MUKIN! 


Iltaisin nukkumaanmeno on myös ihan järkyttävää tahtojen taistelua. Tyttö on niin väsynyt, kun vain voi koskaan olla ja kun mennään antamaan hyvän yön suukkoja ja haleja, neiti huutaa niin lujaa kun lähtee, että ei saa laittaa peittoa, kun tulee kuuma ja hän haluaa vettä ja on pissahätä jne. Pusuja ei suostu Evelyn antamaan, koska raivoaa meille niin kovasti. Kun lähdetään huoneesta, menee hetki ja neiti rauhoittuessaan pyytä meitä antamaan pusut ja halit. Onneksi nämä raivokohtaukset ovat aika lyhyitä ja kestävät minuutista kahteen.


Ehkä se uhma nostaa päätään jossakin vaiheessa vielä pahemmin (toivottavasti ei). Toivon, että meillä on sitten teini-iässä kiltit lapset (hah, tuskin). Olen huomannut, että meillä uhmaikä ei kuitenkaan ole verrattavissa parin kaverini lapsien uhmaan. Ai, että kun siinä vaiheessa miettii, miten ihanasti Evelyn osaa vielä käyttäytyä :`D.

Uskon, että kaikille vanhemmille tämä vaihe tulee jossakin vaiheessa tutuksi, ellei sitten ole jo tuttua, mutta tässä kai vain auttaa tsempata toinen toistaan eteenpäin, ei se ikuisuuksia kestä. 


Siitä ollaan Aleksin kanssa vielä onnellisessa asemassa, että Emilyn luokse ei ole Känkkäränkkä vielä saapunut kyläilemään. Sormet ristissä toivon, että Emilylle ei sellaista tulekkaan ja jos nyt tuleekin, niin mielellään vasta kun Even uhmatuhmailut on menneet ohitse. Vaikka kaipa se kaksi kärpästä menisi yhden iskulla!


                                                                  <3 -Riikka

2 kommenttia:

  1. Voivoi sielläkin kovasti tahdotaan itse :D Meillä Helmin uhma oli huomattavasti pahempi mitä nyt Hennillä. Helmin kanssa oli oikeesti ihan loppu mutta hennin kiukuttelu on enemmänkin huvittavaa, toki joskus sitä on ihan väsynyt siihenkin :D Heii voitaisiin miettiä treffejä taas keväälle? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää on kyllä tälläistä nyt :D hahaha no toivotaan, että meilläkin Emily menee helpommalla. Vähän kyllä epäilen kun on jo nyt aika tempperamenttinen luonne :D Joo todellakin! 😍

      Poista