Mielipidekirjoituksia?

Moikka mä olen ajatellut, että voisin myös laajentaa blogiani sen verran, että alkaisin kertomaan mielipiteitäni joistain asioista. Esimerkiksi ihan käytännön asioita tai uutisia. Olen ainakin kerran jo kertonut mielipiteeni uutisesta, jossa käsiteltiin päiväkotiin liittyvää asiaa. Päiväkodintäti ei ollut huomannut erästä lasta joka oli vielä hakematta päiväkodista ja lapsi jäi hetkeksi yksin pihalle. Siihen kirjoitukseen muistaakseni sainkin pari eriävää mielipidettä, jotka myös minä ymmärsin hyvin kun asiaa tarkemmin mietin.

Haluaisin kuitenkin keskittyä sillaisiin aiheisiin missä puhutaan lapsista, koska lapsi aiheinen blogihan tämä on. Myös sellaisia asioita jotka jollainlailla saattaisivat jossain elämän vaiheessa koskettaa meidän Evelyniä.

Mulla ei ole niin paljon lukijoita, ettäkö kaikista mielipiteistäni saisi ns "paskamyrskyn" aikaan. Ja niinpä mä haluankin painottaa sitä, että nämä ovat vain mun mielipiteiä asioista. Tiedän myös, että kaikilla on omat mielipiteet ja ne saa tuoda myös esiin mun julkaisuissa jos sellaisia tänne joskus tulee.

Mitä mieltä olette, haluatteko lukea mielipidekirjoituksia vai jätänkö vain suosiolla ne joillekkin muille? 

Ajattelin nyt kuitenkin, että haluan kirjoittaa teille eräästä aiheesta joka koskettaa minua, Aleksia ja Evelyniä. Jos olette lukeneet mun viimeisen blogi haasteen niin olette jo nähneet aiheen. Nimittäin miten aion kasvattaa lapseni ja toiminko samoilla periaatteilla kun vanhempani minua kohtaan.

Aloitetaanpas:

Elikkä mun omassa perheessä mulla oli tietyt rajat. Rajat eivät tosiaan olleet mielestäni kireitä eikä muutenkaan sellaisia joita vastaan haluaisin tapella. Äiti asetti mun rajat, koska isä ja äitini erosi silloin kun olin kolme vuotias.

1. Viikkorahani ansaitsin joko imuroimalla kodin tai tiskaamalla astiat. Mä tietenkin valitsin imuroinnin, koska se oli mun lempi puuhaa :)
2. Mun kotiintuloajat olivat yläasteella arkipäivänä klo: 23:00 ja viikonloppuisin klo: 00:00. Äiti ei kuitenkaan mulle suuttunut jos tulin myöhässä, kunhan ilmoitin asiasta.
3. Yökylään ei saanut jäädä ilmoittamatta asiasta etukäteen.
4. Hyvät tavat oli opeteltava (sanomaan kiitos jne) tiedätte kyllä.
5. Varastaminen oli kiellettyä (niinkun varmaan kaikkien perheessä).

Välillä musta tuntui, että mulla oli liiankin "löysät" rajat, vertaamalla joihinkin toisiin mun kavereihin. Mä kuitenkin olen siitä onnellinen, että mulla ei ollut niitä tiukkoja rajoja, että en saisi tehdä yhtään mitään.

Nyt kuitenkin aiheeseen. 

Itse aion kasvattaa Evelyniä rakkaudella ja huolenpidolla. Mä olen päättänyt jo ennen Evelynin syntymää ja ennenkun edes tiesin, odottavani Evelyniä, että sitten kun saan lapsen niin aion asettaa rajat vain oman pääni mukaan. En aio noudattaa niitä rajoja joita mulle on laitettu kun olin pieni.

Kuitenkin samasta asiasta mistä äitini aion pitää kiinni. Nimittäin siitä, että Evelynille ei tule liian tiukkoja rajoja. Olen aika varma, että lapset vaan tekevät enemmän pahojaan jos koskaan ei saa tehdä mitään. Lähipiirissäni on eräitä henkilöitä joiden lapset eivät saa edes kiivetä ensimmäiselle oksalle puuhun, eivätkä ottaa keinussa kovia vauhteja. Tämänkin siis ymmärrän osittain. Kuka nyt haluaisi, että omalle lapselle kävisi jotain pahaa tai sattuisi pahasti. Kuitenkaan mun mielestä ei pidä liikaa suojella lasta esimerkiksi juuri keinumisella. Virheistä oppii niinhän se sanontakin menee ja ei Evelyn varmasti koskaan oppisi mitään jos joskus ei saattuisi.

Kiukuttelu kohtaukset aion selättää perinteisellä puhumisella. Jos Evelyn tekee jotai ilkeää, niin hänen pitää pyytää anteeksi. Aion selittää Evelynille, että miksi niin ei saa tehdä ja katsoa myös, että hän sen ymmärtää. Monet vanhemmat ottavat tähän käyttöön jäähy tuolin. Se toimii ihan oikeasti monella lapsella. Siitäkin on kokemusta lähipiirissä. Olen kuullut, että jos lapsi tekee pahojaan ja joutuu jäähy tuolille, niin siinä istutaan oman ikävuoden ajan minuutteja. Elikkä jos Evelyn on 1-vuotias, Eve istuisi silloin minuutin penkillä. Minuutin päätyttyä, siis jos Eve on siinä sen aikaa pysynyt kerrotaan miksi siihen joutui ja lapsi pyytää anteeksi. Minä kuitenkin yritän selvittää asian ensiksi puhumalla vaikka ei tuo jäähy tuolikaan mielestäni huono idea ole.

Arestia en aio lapselle järjestää, koska omalla kohdallani se ei toiminut ainakaan yhtään. (Kerran jäin arestiin ja siitäkin luikin pois) :D

Käytös tavat aion opettaa Evelynille heti kun Eve vain jonkin verran tajuaa niitä. (Kiitos, anteeksi, olehyvä jne).

Mulla ja Aleksilla on todella samat periaatteet lapsen kasvatuksesta (onneksi), joten voisin veikata, että kaikki tulee toimimaan ihan hyvin. Sellaista ei haluta, että minä kiellän ja Aleksi antaa periksi kun Eve sanoo, että äiti antoi luvan. Niin tai toisin päin. Aiomme keskustella asioista aina yhteistuumin.

Nyt voi kommentoida kirjoitukseeni omilla mielipiteillään ja ajatuksillan jos haluaa! 

Hauskaa päivää teille kaikille ihanille!

♡-Riikka