Under my skin- blogin kirjoittaja Jenna aloitti blogissan "minkälainen äiti olen- haasten". Niimpä minäkin päätin tarttua tilaisuuteen ja aloin pohtia, että millainen äiti juuri minä olen.
Haasteen säännöt ovat seuraavat: Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äiti bloggaajia.
Minkälainen äiti olet?
- Olen varmasti hyvin rakastava äiti, mutta tiukkakin osaan olla tietyissä tilanteissa. Tällä hetkellä Evelynille on iskenyt päällensä kunnon esiuhma ja minä äitinä olen päättänyt, että tällä hetkellä en anna Evelynille periksi kiellettyjä asioita. Tiedän kokemuksesta/näkemyksestä, että jos antaa periksi uhmaiän aikana kaikkea, niin on kyllä "helisemässä" sitten kun lapselle iskee se oikea uhma tai vaikka myöhemmin kunnon teini-ikä. Rakkaus varmasti näkyy meidän perheessä monellakin tapaa. Evelyn saa useasti kuulla minulta kuinka äiti ja isä rakastaa häntä todella paljon ja rajoja asetammekin sen vuoksi. Meillä myös halaillaan ja pusutellaan todella paljon, vaikka Evelyn ei kova olekkaan halimaan ja pussailemaan.
Eroaako se paljon siitä millainen äiti
ajattelit olevasi ennen lapsia?
- Eipä oikeastaan. Tiesin olevani hyvin rakastava äiti ja mitä tuohon tiukkana olemiseen tulee niin kyllä tiesin, että asetan rajat lapsillemme. En usko niin sanottuun vapaaseen kasvatukseen, vaikka omassa perheessäni se on toiminutkin.
Mitä luulet, että muut ajattelevat
sinun kasvatustavoistasi?
- Mä en itseasiassa ole miettinyt edes tälläistä, joten hyvä kysymys. En niinkään välitä mitä muut ajattelevat, mutta en jotenkin usko, että ainakaan mitään pahaa. Joskus saatan ehkä olla jonkun mielestä liian lepsu taikka tiukka, mutta se on mun tapani. Mä en halua, että mun lapset saavat tehdä mitä tahtovat, mutta en myöskään tahdo, että heille tulee mitenkään erityisen tiukka kuri. Niinkun sanottu niin mulla itsellä oli aika vähän sääntöjä ainakin isompana ja mun mielestä se toimi todella hyvin. Vaikka mulla olikin melko vapaa kasvatus niin mä olen itseni mielestä silti kasvanut ihan hyväksi ihmiseksi.
Mitä sinun pitäisi mielestäsi
tehdä toisin?
- Hmm. No joskus voisin ehkä vähän hellittää, enkä stressata kaikesta Evelyniin liittyvästä. Voisin myös opetella tekemään kotihommia silloin kun Evelyn nukkuu (toki teen niitä nytkin välillä silloin, mutta teen niitä myös liikaa Evelynin hereillä olessa), elikkä voisin ehkä olla hieman enemmän tytön leikeissä mukana. Tosin Evelyn ei vielä kauheasti osaa leikkiä mitään isojen tyttöjen leikkejä, joten se ehkä on hieman hankalampaakin.
Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai johonkin oviin? Perustelut vastauksiin.
- Kyllä olen aika varovainen äiti, ainakin vielä tähän asti ollut. En tykkää siitä, että Evelyn kiipeää esimerkiksi meidän taloustikkaille, koska pelkään ihan henkeni edestä tytön putoavan sieltä ja kolauttavan päänsä pahasti. Evelynin ollessa hieman isompi aion kyllä yrittää hellittää, koska kuka lapsi nyt ei haluaisi kokeilla kiipeämistä vaikkapa puuhun. Kuitenkin esimerkiksi Hoplopin tyyppisissä paikoissa annan neidin kiivetä, koska siellä on pehmeät aluset joille tippua jos on tippuakseen.
Meillä ei ole turvalukkoja oikeastaan missään. Veitset ja muut terävät esineet olen nostanut meidän tiskikaappiin, jonne tyttö ei vielä pääse/yletä. Pistorasiat meillä on talon puolesta sellaiset turvapistorasiat ja portteja ynm ei meidän kämpässä edes tarvita.
Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotakin tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekkin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
- Haha apua, onneksi meillä ei ole vielä tullut tälläistä tilannetta. Mä olen ihan oikeasti miettinyt tätä jo joskus ennen Evelynin syntymää nähdessäni jonkun lapsen kaupan lattialla itkupotkuraivarein.
Mä varmasti nostaisin Evelynin ylös lattialta nätisti ja koittaisin ekaksi selittää neidille miksi tälläkertaa ei osteta sitä mitä hän haluaa. Jos hän ei uskoisi niin laittaisin hänet vaan kärryyn ja jatkaisin matkaa. En voisi kuitenkaan jättää lasta makaamaan lattialle. Saattaisin yrittää kiinnittää neidin huomion johonkin muuhun kiukun aikana. Meillä se on ainakin vielä tähän asti toiminut.
Vaikka en nykyään enään oikein välitäkkään mitä muut ajattelevat niin kyllä mä varmasti tossa tilanteessa saattaisin sitä miettiä :D Luulen, että mule tulisi aika äkkiä sellainen paska mutsi fiilis, vaikka tiedänkin, että tuo käyttäytyminen on lapselle ihan normaalia. Me ollaan Aleksin kanssa kuitenkin päätetty, että Evelynin tullessa siihen ikään, että kaupassa kävellään itse jutellaan kotona, miten kaupassa käyttäydytään ja jos ei osata käyttäytyä hyvin niin seuraavan kerran ei pääse mukaan. Varmasti kuitenkin paska mutsi fiiliksestä välittämättä mä kävelisin vain pokkana lapsen kanssa eteen päin :D
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin (karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)?
- Noh aluksi meidän piti pitää Evelynille se tietty herkku päivä joko perjantaina tai lauantaina, mutta esimerkiksi meidän käydessä kahvilla kahvilassa annamme Evelyninkin maistaa pullaa tai keksiä. Karkkia Evelyn ei ole ainakaan meidän ollessa paikalla maistanut. No okei suklaa on karkkia joten sitä on maistettu. Limua ja sipsiä ei ole saanut ja roskaruuista maistanut hampurilaista ja kebua pieniä määriä. Pääsääntöisesti kuitenkin me ei anneta herkkuja Evelynille ennenkuin tyttö osaa itse karkkipäivää pyytää.
Onko lapsillanne tarkat rytmit
ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen?
- Meillä on aika tarkka rytmi ruuan ja unen kanssa. Riippuen tietenkin ihan siitä monen aikaan Evelyn herää aamulla. Mä olen sitämieltä, että on parasta olla hyvä rytmi varsinkin näissä asioissa niin lapsikin pysyy mukana ja lapsen saa aina samaan aikaan nukkumaan esimerkiksi yöunille. Meillä syödään viisi kertaa päivässä. Välillä joku välipala saattaa unohtua, jonka olemme sitten korvanneet esimerkiksi maidolla. Uni rytmi meillä on mielestäni aika hyvä. Evelyn herää aamulla noi 09:00-10:00, menee päiväunille 12:00 aikaan ja seuraavat päikkärit ovat siinä 16:00-17:00. Joskus toiset päikkärit jää pois ja sillon nukkumaan mennään yleisesti jo 19:00-20:00. Jos kahdet päikyt nukutaan niin saattaa olla, että neiti menee nukkumaan 20:00 mutta ihan viimeistään klo: 22:00.
Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelee
vanhempana kasvatustavoistasi?
- Tottakai toivon, että lapseni ymmärtäisivät miksi olen juuri tälläinen äiti ja miksi olen tehnyt asiat juuri omalla tavallani. Uskon, että lapsemme eivät ainakaan ole vihaisia/pettyneitä kasvatus tyyliimme. Tahtoisin myös, että he voisivat ottaa mallia omien lapsiensa kasvatukseen minulta, sitten kun ovat sen ikäisiä, että hekin saavat lapsia.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinnut
omilta vanhemmiltasi?
- Mun äiti ja isä ovat eronneet silloin kun olin kolme vuotias, joten isän kasvatus tyylistä en muista paljoakaan. Toki olin isällä joka toinen viikonloppu mutta muistan ne ajat vain kivoina. Oikeastaan pakko sanoa, että mä en ole ottanut oikeastaan mallia mun äidin kasvatustavoista ollenkaan. Mä olen päättänyt olla ihan omantieni kulkija ja kasvatta lapseni vain omalla tavallani. En siis ole kopioinnut mielestäni mitään vanhempieni kasvatustavoista. Silloin kun minä olin pieni oli kaikki asiat muutenkin eritavalla kuin nykyään. Mä muistan itse saaneeni tukkapöllyä useasti jos tein jotakin kiellettyä. Omalle lapselleni en voisi koskaan kuvitellakkaan antavani tukkapöllyä saatika mitään muutakaan tuollaista. Mä olen enemmänkin sellainen äiti joka puhumalla tai ääntä hieman korottamalla saa kyllä lapsen tottelemaan.
Ulkoiletteko päivittäin?
- Melkeimpä joo kyllä. Tosin ehkä enemmän niin, että mennään esimerkiksi kaupungille ja saadaan siinä ulkoilua. Kyllä me käydään Even kanssa tepastelemassakin ulkona ja potkuttelemassa palloa, mutta sitä ei tehdä kuitenkaan joka päivä jos on esimerkiksi huono ilma ulkona.
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria
päivässä tai käyttää esimerkiksi tablettia?
- Meillä ei käytetä tablettia saatika olla tietokoneella (siis Evelyn, koska on niin pieni vielä). Televisiosta katsomme silloin tällöin pikkukakkosen, mutta ei Evelyn jaksa sitäkään katsoa kuin maximissaan puoli tuntia. Televisio on päällä yleensä klo 19:30 eteenpäin illalla, mutta eipä neiti sitä oikeastaan katsele, ellei telkkarista tule jotakin hyvää musaa jonka tahdissa haluaa tanssahdella.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi
niin positiiviset kuin negatiivisetkin?
- Tarkoittaako tämä, että miten näytän sen jos esimerkiksi itkettää? Noh kyllä mä näytän aikalailla kaikki tunteeni lapsille. Raivoa en ehkä niinkään mutta jos minua itkettää niin kyllä minä itken näki lapsi sen sitten tai ei. Tottakai selitän neidille miksi itken ja miksi minulla on pahamieli ja kerron, ettei hänellä kuitenkaan ole mitään hätää. Positiiviset tunteet hän varmasti huomaa naurusta jne.
Huhhuh tässäpä oli tämä ihana haaste. Sai kyllä miettiä osaan kysymyksistä vastausta pitkään tai enemmänkin miten asiat tänne ilmaisee kirjoittaen :)
<3 -Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti