Tiistaina meillä oli Evelynin 3-vuotis neuvola. Evelynhän on täyttänyt kolme vuotta jo joulukuussa, mutta päästiin käymään siellä vasta nyt. Neuvolassa otettiin taas tytöstä mittoja ja yllätyin, kun nyt kolmevuotis neuvolassa oli jo ensimmäisiä testejä.
Miten tyttö osaa värejä, miten hän osaa laittaa oikeat värit saman värisiin purkkeihin, miten Evelyn osaa piirtää suoran viivan pystyssä ja poikittain, miten hän tekee palapelejä ja heittää palloa, kuinka kävelee varpailla, kantapäillä ja kuinka osaa seisoa yhdellä jalalla.
Tällä kertaa näkökin tarkastettiin jo isojen tyttöjen tavalla, eli siis E-testi seinällä, mutta vain kuvioiden avulla, jotka neiti sai nimetä itse muotojen perusteella. Mukana taisi olla palikkaa, kotia, sydäntä ja ympyrää :)
 |
| Snapchat |
Kaikki oli kuitenkin oikein hyvin. Testit meni hienosti ja Evelynkin näytti niistä tykkäävän. Omasta mielestäni on kyllä todella hyvä, että neuvolassa tarkkaillaan tälläisiä asioita jo kolme vuotiaalta, vaikkakin luulin, että nämä tulee vasta neli vuotiaana. Testeissä näkee hyvin lapsen oman ikä-, ja kehitystason.
Evelyn oli kasvanut viime neuvola käynnistä hurjat 8 cm ja tällä hetkellä hän on 93.6 cm ja painaa 14.8 kg. Äiti sai olla taas ihmeissään tytön kasvusta ja taisimpa itseäni lohduttaa sillä, että onneksi meillä on vielä yksi "vauva" talossa ♡ Pyh.. Emilykin täyttää elokuussa jo kaksi.
Neuvolakorttiin tekstiksi tuli:
Reipas, energinen tyttö!
3-v tehtävät meni hienosti.
Puhuu lauseilla ymmärrettävästi. Ymmärtää kehotuksia.
Kädentaidot hyvät.
Kasvu hyvä.
Syö kaikkea.
Näkö hyvä.
Joulukuussa meillä on seuraava neuvola ja silloin Evelyn täyttääkin jo 4-vuotta. Kääk kuinka aika vain vierii kauheeta tahtia eteenpäin.
♡ -Riikka
Vihdoin kauan odotettu kevät on tullut! Eilen täällä meilläpäin oli jo yhdeksän astetta lämmintä ja täksi viikoksikin on luvattu oikein lämpimiä kelejä. Toivotaan, että nyt tällä kertaa säätiedotteet pitävät paikkaansa. Lumet ovat melkein kokonaan sulaneet ja talvella laitettuja hiekkojakin lakaistaan jo kovaa vauhtia asfaltilta pois.
Päästiin kaivamaan Evelynin polkupyörä eilen varastosta taas ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja kyllä se neiti osasi edelleen pyöräillä yhtä hyvin kun viime vuonnakin. Viime vuonna harjoiteltiin kovasti pyöräilemistä ja pikku hiljaa Evelyn oppikin polkemaan hyvin. Pyörällä jarruttaminen on vielä vähän hukassa, mutta sitäkin kovasti jo harjoitellaan. Eilen Eve löysi myös pyöränkellon ja sitä onkin kiva soitella, vaikka äiti ja isä nimenomaan sanoi, että sitä kuuluu soittaa vain silloin, jos joku ihminen on edessä :D
Eilinen päivä meillä meni oikeastaan aikalailla vain ulkona. Aamu oltiin kotona ja syötiin lounas. Lounaan jälkeen lähdettiin kävely-, ja pyöräilylenkille ja tultiin taas sen jälkeen syömään kotiin. Hetki istuskeltiin sohvalla ja tytöt leikki Even huoneessa. Huomattiin, kuinka aurinko alkoi paistaa iltaa kohden ja lähdettiin vielä uudelle lenkille. Kyllä tytöt olivat molemmat illalla väsyneitä, kun kävely kilometrejä tuli useampi.
Tänään meillä onkin Evelynin kolme vuotis neuvola, jonka olisi pitänyt olla jo joulukuussa, mutta sairastelujen ja muiden asioiden vuoksi käynti on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt eteenpäin. Saa nähdä paljon on neidille tullut pituutta lisää 2-v neuvolasta. Kuulumisia sieltä saatte vielä tällä viikolla jossakin vaiheessa.
Neuvolan jälkeen ajattelin lähteä Even kanssa kauppakeskukseemme shoppailemaan vähän pääsiäis juttuja. Mennään tytön kanssa virpomaan parille sukulaiselle, joten tarvitsemme vähän koristeita pajunoksiin ja täytyyhän neidillä olla kasvomaalauksetkin. Vielä on hieman mietteissä miksikä Evelyn haluaa pukeutua, mutta eiköhän me jotain sopivaa löydetä :)
<3 -Riikka
Hauska miettiä, kuinka vielä hetki sitten Evelyn kävi paijaamassa siskoaan ja halusi hoitaa häntä. Tällä hetkellä neidit ovat kuin yö ja päivä. Toisten kanssa tykätään leikkiä, mutta sukset menevät kyllä päivässä useammin kuin kerran ristiin. Emily on kasvanut sen verran, että saa jekkuiltua Evelynille ja Evelynin pinna taas on yhtä pitkä kuin tiikerillä nähdessään ihmisen :D (mikä vertauskuva *pyörittää silmiään*).
Emily on ehkä hieman enemmän yksikseen viihtyvä, kun taas Even kanssa pitäisi olla koko ajan. Tytöt viihtyvät kaksin Evelynin huoneessa hetken, mutta melkein aina jompi kumpi tulee joko itkien pois huoneesta tai kertoen, että toinen kiusaa. Ehkä tämäkin vaihe tästä joskus menee ohi, ainakin toivon niin.
Sisaruksina tytöt ovat oikein herttaisia. Välillä on päiviä, kun on ilo katsella neitijen leikkejä. Kuinka toinen tarjoaa omaa lempileluaan toiselle ja toinen kiittää lelusta ♡ Emilyn ensimmäinen kysymys aamulla sängystä noustessa on "sisko on?". Yleensä kerron, että sisko on vielä nukkumassa ja silloin Emily lähtee juoksemaan siskon luokse kovaa vauhtia, jotta saa tämän hereille.
Päiväkodissa tytöt ovat toistensa tuki ja turva. Evelyniä ei ole vielä siirretty isompien ryhmään, joten tytöt ovat vielä toistaiseksi samassa ryhmässä. Evelyn osaa hienosti kertoa, miten Emilyn päivä on mennyt ja jos siskolle on sattunut jotakin, kertoo hän aina. Onneksi Evelynin seurana on kuitenkin pari muutakin vanhempaa lasta, joten hänelläkin on jotain omaikäistä seuraa. Ei kai sitä aina jaksakkaan olla siskon kanssa nenät vastakkain.
Toivon, että tytöillä tulee olemaan aina yhtä lämpimät välit kuin minulla ja omalla siskollani, vaikka meiltä löytyykin ikäeroa 11-vuotta ♡
♡ -Riikka
Työharjoittelu on nyt taputeltu loppuun ja tiistaina olisi edessä vielä arviointikeskustelu. Aikaa ei ole taas riittänyt mihinkään. Työpaikkani oli aivan ihana ja mulle jäi jopa niin pahamieli viimeisen viikon sairaslomasta, että lupauduin huomenna mennä käymään työpaikalla jättämässä jäähyväisiä (jos niin voi sanoa). Saa nähdä antaako selkä periksi ja päästää mut jo kävelemään vai joudunko siirtää tapaamista.
Sain siis jostain kummasta taas selkäni niin kipeäksi, että juoksin viimeviikolla sairaalassa kahdesti ja sain erilaisia lääkkeitä selkäkipuun. Juuri, kun se oli helpottamaan päin, jysähti alaselkä niin jumiin, että täällä koitetaan nyt vain jotenkin pärjätä. Kävelyasentoni on juuri sen näköinen, kuin useimmilla vanhuksilla ja nyt todellakin tiedän miltä se tuntuu :(
Eikä siinä tietenkään kaikki, Emily sai sellaisen kuumeflunssan, että oksat pois ja parin päivän päästä Evelyn tuli samaan tautiin. Täällä siis ollut sellainen härdelli, että ihan pahaa tekee. Miksi tämä vuosi alkoi taas näin kurjasti? Mä lupasin itselleni uutenavuotena, että koitan tänä vuonna olla positiivisempi tai löytää ainakin kaikesta huonostakin jotain hyvää, mutta hankalaksi kyllä tekee. Noh ainakin saan olla tyttöjen kanssa kotona, jos jotain hyvää tästä pitää keksiä ♡
Nyt kun lumet alkaa olla sulaneet ja sormet ristissä olen toivonut, ettei takatalvi iske päälle, olen päässyt miettimään jo meidän kesäsuunnitelmia. Meillä on vapaata melkeimpä koko kesä, joten nyt on hyvä suunnitella sitä, jottei istuta kaikkia päiviä kotona. Mulla alkaa kesäloma jo toukokuun 10 päivä ja aion myös silloin ottaa tytöt päiväkodista lomalle. Niimpä postausta kesäsuunnitelmista on pian tulossa :)
Muuten meille kuuluu ihan hyvää ja kaikki on ennallaan :) Tänään pääsen taas perehtymään parin viikon jälkeen postauksiin, joita en ole lukenut ja odotan sitä kyllä innolla.
♡ -Riikka
Helmikuussa Mammalandian yhteistyöpostauksen aiheena oli sosiaalinen media osana arkea.
Itse lähdin pohtimaan asiaa, miten sosiaalinen media meillä näkyy arjessa. Olen huomannut, että nykyajan kännykän ja tietokoneidenkäyttö on mennyt hieman överiksi. Nuoret, kuin aikuisetkin istuvat kännyköillä jatkuvasti näpyttelemässä. Varhaisteinit ja teinit istuvat yhdessä, näpräävät kännyköillä ja saattavat jopa kirjoitella toisilleen WhatsApissa viestejä, vaikka tosiaan istuvat vierekkäin. Samaa tapahtuu myös aikuisilla.
Mua hieman riipaisee tämä, koska nyt kun mietin omaa ja mieheni sosiaalisen median käyttöä, niin kyllä mekin kännykät kädessä istutaan. Ei onneksi silloin kun tehdään jotain yhdessä tai sillon, kun leikitään lasten kanssa, mutta pakko se on myöntää, että se kännykkä on kädessä aina tylsän "ei keksi mitään tekemistä" paikan tullen.
Mä olen päättänyt jo aikoja sitten, että silloin, kun näen kavereita pidän kännykän visusti taskussa, ellen nyt joudu vastaamaan puheluun tai viestiin. Samoin silloin, kun tehdään perheen kanssa jotakin.
Nykyaikana kännykän käyttö vain on liian helppoa. Kaikki kaverit ovat tavoitettavissa netin kautta ja enään ei ole tietoakaan toisten oven taakse menemisestä, ilman kännykällä ilmoittamista. Kaikki mieltäpainavat asiat voi katsoa esimerkiksi googlesta ja kännykällä saa nykyaikana aivan valtavan hyviä kuvia. Aina voi keksiä lisää syitä, miksi se kännykkä on niin hyvä olla.
Me käytämme aikalailla Aleksin kanssa vain kännykkää. Tabletilta saatetaan joskus katsella iltaisin jotakin sarjaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tietokone on oikeastaan käytössä lasten piirrettyjen katsomiseen ja youtuben kuunteluun sillointällöin.
Olen huomannut, että silloin kun on oikeasti jotain tekemistä, ei sitä kännykkää saatika muitakaan vempaimia tule katseltua. Joskus toivoisin, että koko nettiä ei olisi edes olemassa ja saataisiin vain jakamaton huomio annettua toisillemme. Nykyaika kuitenkin on mitä on ja siihen on vain totututtava.
Oma kännykän käyttöni on selvästi vähentynyt entiseen verrattuna, koska en vain enään ehdi tekemään sillä mitään muulloin, kuin iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen. Aamulla menen töihin ja pääsen sieltä noin neljän maissa pois ja sitten vietetäänkin jo omien lasten kanssa aikaa, siihen nukkumaan menoon saakka ♡
Miten teidän perheessä, onko some paljon käytössä ja millaisia asioita sillä kännykällä tulee tehtyä?
♡ -Riikka
